Kirosana jänes

"Vähennettään iltaruuasta." Mitään hirveämpää eivät pienet koirat voi kuulla. Likat metsästävät pellolta myyriä niin vinhaan tahtiin, että aloin miettimään, notta mitähä ravintoarvoa mahtaa hiirulaisissa olla, taudeista puhumattakaan. Vaan mikäpä se koiraan muka tarttuisi. Kolme myyrää näyttäisi kahden peltolenkin sanelemana olevan vakiomäärä syötyjä myyriä yhtä lenkkiä kohden. Ensin alkaa armoton nuuhkiminen ja hyöriminen, sitten saalistusta enteilevä hännän superheilutus. Eipä aikaakaan kun nokat tuhistavat ruohotupon kätköistä myyrän joka pinkaisee viimeiselle karkumatkalleen. Rouskis, namskis. Saako lisää?

Mites olis, maistuisko savolaenen veres jänes? Kunhan saatte ensin kiinni, jäämättä auton alle. Onneks kääntyivät, vaikka pahalta ensin näytti kun kaksi koiraa kirmaa minkä kintuistaan pääsee, jänön perään kohti tietä. Onneksi oli vikkelä jänes ja minulla kantava ääni. Säikähdin, kyllä. Koirat vähän aikaa ikikiinni, kyllä.



Kotikotona kävästiin 20.12. juhlistamassa vastavalmistunutta siskoihmistäni ja samalla tarjottiin kettutyttö Auroralle syntymäpäiväraaputukset. Roo täytti neljä vuotta. Siispä onnea pienellesuurelle harvahampaalle! <3 

Koirat käyttäytyivät juhlaväen keskuudessa ihailtavan hillitysti. Eivät hyppineet ketään vasten eivätkä haukkuneet kellekään (Aurora lähinnä). Johtajamamma Sani sai tietysti ottaa vieraat vastaan, mutta teinit odottivat pukuhuoneessa että kaikki vieraat olivat saapuneet paikalle. Ahtaaseen väentungokseen ei viitsi laittaa hyörimään kerralla neljää koiraa jotka ottavat ihmiset vastaan vieläpä innokkaasti.

Päästin siis teinit yksitellen tervehtimään vieraita, Caramelista aloittaen. Juhlaväen joukossa oli taas pienenpieni ihminen, jota lauma kohteli hellästi nuuskien. Onni on jälleen - mites se menikään - tilanteessa kuin tilanteessa mukiinmenevät koirat.

Perinteiset vuotuiset joulukuvauksetkin ovat onnellisesti takanapäin - ainakin näiden kahden oman laumalaisen osalta. Kotikotona nappaillaan vielä joulun alla koko neljän laumalaisen joulukuvat. Ei mennyt tällä kertaa kuin 30 minuuttia kuvauspaikan lavastuksen ja poiskorjaamisen välillä. Ja kuvien kässäys vasta edessä päin, tietysti...

Saatiin myös uusi yhteistyökumppani, josta lisää hieman myöhemmin. Voin paljastaa sen verran että likat pääsevät testailemaan eräänlaisia ravintolisiä. Stay tuned ja silleen!

Ja koska niin moni on nyt kysellyt säpön välityksellä pentusuunnitelmista, niin tässäpä ihan oma sivunsa jonne päivitän suurpiirteisesti suunnitelmien etenemistä.

Koiranhuoltoa

Kävästiin ensmäistä kertaa ikinä hieronnassa, ja ihan urheilukoirahieronnassa kävästiinkin. Kävästiin 20min ravilenkki ennen hierontaa eikä likat olleet saaneet ruokaa yli kuuteen tuntiin. Toinen koira meni aina häkkiin odottamaan kun toista käsiteltiin. Ensin hierottiin Caramel, sitten Cicaro. Molemmat rentoutuivat nopeasti käsittelyyn ja olivat luottavaisia hierottavia. Viereisellä kentällä oli rallytreenit joita Cicaro välillä kommentoi häkistä, muuten olivat tosi kiltisti. Ilmoittivat kyllä heti katseellaan ja päätä sivulle kääntäen jos johonkin teki kipeää. Kuulema hyvä näin, etteivät ainakaan heti näykkäise tai muuta, vaan kertovat ensin nätisti jos tuntuu kipeältä.



Caramel: 
Yleissilmäys: Hyvä ja tasapainoinen rakenne ja riittävät kulmaukset. Pitkä selkä, hieman löysä olemus siitä.
Alkutarkastus: Istumisasento on ryhditön, eli syviä lihaksia tulisi vahvistaa. Istuu huonossa ryhdissä pyllyllään eikä takatassuillaan, mikä myös kertoo syvien lihasten puutteesta. Lisäksi kaksi ristikkäistä jalkaa ilmassa -testissä syvien lihasten kunto todettiin huonoksi. Jumista kertovaa värinää nähtävissä alaselässä selkää kokeiltaessa.
Hierontalöydökset: Jumia keskiselässä lihasten "ylityskohdassa" ja etulavassa. Tyyppipaikkoja agilitykoiralle. Kaikki jumit saatiin auki.
Kotiharjoitukset: Syvien lihasten harjoituksia eli iltaruoka takajalat tasapainotyynyllä, huojutusharjoitukset, jalkojen nosto-harjoitukset.



Cicaro:
Yleissilmäys: Hyvä etuosa, tiivis pakkaus, hieman suora takaosa. Normaalipituinen selkä.
Alkutarkastus: Löysyyttä lonkissa, ilmenee istuessa takajalkojen väljyytenä istuma-asennossa. Seistessä käyttää pintalihaksia, takajalat saisivat olla kropan alla suoremmassa. Jumista kertovaa värinää nähtävissä keskiselässä ja alaselässä selkää kokeiltaessa.
Hierontalöydökset: Jumia keskiselästä alaselkään saakka. Agilityharrastuksen ja suorien takajalkojen aikaansaannosta. Kaikki jumit saatiin auki.
Kotiharjoitukset: Syvien lihasten harjoituksia eli iltaruoka takajalat tasapainotyynyllä, huojutusharjoitukset, jalkojen nosto-harjoitukset.

Heti hieronnan jälkeen sain koirat juomaan riittävästi vettä niin että laitoin ne metsästämään naminpalasia vesikupista. 2 tuntia hieronnan jälkeen kävimme kävelemässä 20 minuuttia ravaten. Jatkossa tarkkaillaan askelpituutta, mahdollisia tapaturmia, esteiden kieltämistä, venyttelyä, pysähtymisiä lenkillä. Jos missään näissä ilmenee muutoksia, on aika varata seuraava hierontakerta. Hierontaväli määräytyy näiden muutosten mukaan.

"Jep, hyvältä tuntuu."

"Oijoi. Nyt on jumi!"

Jälleen pohditaan palkkausta

Tovin se toimi, nimittäin namirasia. Nyt koirat kytistävät namirasiaa jo niin hysteerisesti että kokeilimme hetken aikaa niin että rasia tulisi kouluttajalta - no koirat alkoivat kytistää, *thadaaaa*, kouluttajaa. Parasta olisi jos ei olisi koko namirasiaa, niin kuin kisoissa. Ei palkkaa missään, ei palkkaa ollenkaan. Vaan kuka hurja jaksaisi tehdä töitä ollenkaan palkatta? Tuskin kukaan.

Vaikka koirat eivät suoranaisesti juokse namirasialle kuin satunnaisesti, niin niiden ajatus on niin paljon maassa odottavassa namirasiassa että ne eivät keskity kunnolla meneillään olevaan tehtävään. Meillä on nyt vissiin tällaiset vaihtoehdot:

• Namirasia ohjaajalta
• Namirasia kouluttajalta
• Namirasia maassa

• Lelu ohjaajalta
• Lelu kouluttajalta
• Lelu maassa

Nooo, Cicaro ei kiinnostu lelusta, Caramel kiinnostuu lelusta vaihtelevasti. Nami tuntuu helpommalta palkalta, koska leikki tuntuu väkinäiseltä etenkin jos joutuu palkkaamaan 10 sekunnin välein esimerkiksi tietyn tehtävän osan toiston jälkeen. Etenkin nyt kun treenaamme talvikauden ajan tekniikkaa, joutuu koiria palkkaamaan usein. Targettia en mielelläni enää käyttäisi. Ehkäpä vaihtelen namin saantitapaa, jotta älymystöt eivät liiaksi opi ennakoimaan palkkaa.

Tässä haasteena oli ansaputki, jonka mahdollisuus mitätöitiin ohjaamalla koiraa vain ei-putken-puolelta pystyhypyllä ja sylkkärillä. Tekniikat: 2 niisto, 3-4 persjättö, 4 pystyhyppy, 5 sylikäännös

Tässä koeteltiin putkeen irtoamista ja peruskuntoa. Koiran piti irrota hyvin putkeen jotta ohjaaja kerkesi ohjaamaan 7 hypylle. Tekniikat: 2 pakkovalssi, 6 eteenlähetys, 
7-8 valssi(?), 8 takaakierto, 8-9 persjättö, 6-7 persjättö, 7-8 backflap

Koirissa oli kyllä riittävästi kierroksia viime treeneissä joten oli hyvä treenata. Pidin namirasiaa treenitaskussani ja tämä tuntui pitkästä aikaa toimivan. Juurrun niin sitkeästi tiettyyn monotoniseen palkkatapaan että en tajua vaihtaa sitä ennen kuin jo tajuan sen toimimattomaksi. Eli seuraavissa treeneissä palkka vuorostaan maahan? Ehkä, ehkä ei.

Viime treeneissä harjoiteltiin meille täysin uutta tekniikkaa, pystyhyppyä. Pystyhyppy sujui hienosti ja minulle oli luontaisempaa ohjata yhdellä kuin kahdella kädellä. Sylkkäri ja backflap tulivat myös vanhasta muistista. Onhan me tehoharjoiteltu tekniikoita tekniikkakurssilla kun aloittelimme agilityä, mutta siitä on jo aikaa joten tietyt meille vakioituneet tekniikat ovat jyränneet ei-niin-vakioituneet tekniikat unohduksiin. Varsinkin nyt kisakauden aikana, kun harjoitukset ovat koostuneet kokonaisista radoista, on hyöyntänyt vain niitä tekniikoita jotka kokee varmaksi ja toimivimmaksi omalla kohdalla. Niin kauan kuin jokin tekniikka ei tule selkäytimestä, sitä ei tule käytettyä ainakaan kisatilanteessa. Mitä enemmän varmoja, toimivia tekniikoita taskusta löytyy, sitä enemmän on vaihtoehtoja radalla.

Koirien tulee siis oppia ensi vuoden puolella tekniikka- ja peruskuntokautena kääntymään siivekkeeltä suuntaan jos toiseenkin. Ainakin backflap pitää saada kuviona sujuvaksi, samoin ne takaaleikkaus + viski, eli koira ei saa jäädä jalkoihin pyörimään vaan sen tulee tajuta edetä näissä kaikissa riittävästi. Nakkelen namia ja lelua ja kouluttajakin on apuna opettamassa koirille näitä liikeratoja. Sokkaria joudumme myös edelleen harjoittelemaan ajoituksen suhteen.

Raakaruoka- ja Wisenose-luentotiivisteet

Laumanjohto kävi pe 11.12. kuuntelemassa Itä-Suomen yliopistolla luentoa raakaruokinnasta, johon liittyvään ruokintakyselyyn vastasin kummankin oman koirani osalta muistaakseni joskus kesällä. Oli mielenkiintoista kuulla kooste ja alustavat tulokset kyselystä. Samalla luennolla esiteltiin myös hajutunnistuskoirien kouluttamista ja tutkimusta hajukoiriin liittyen. Tässäpä tiivistelmät luennosta.

suom. "Dieetin vaikutus terveen ja atopiakoiran suoliston bakteeriflooraan, veren ravintoarvoprofiileihin sekä metabolomiikkaan - alustavia tuloksia"

engl. "Exploratory study: 632 shared experiences from dog owners changing their dogs’ food to a raw food (BARF) diet"

• Tutkijana Helsingin yliopiston ELT, dosentti Anna Hielm-Björkman
• Tutkimus ruuan ja sairauksien vaikutusta toisiinsa sekä raakaruokinnan hyödyistä ja haasteista
• Tutkimukseen kerättiin tietoa koiranomistajille suunnatulla kyselyllä
• Tutkimuksen tiivistelmä luettavissa täällä
• Ruokintakysely täällä
• Kritiikkiä tutkimuksesta mm. Katiskan kirjoittamana täällä

Muistiinpanoja ja havaintoja:

• Ruokintakyselyssä kysellään laajasti koiran kasvusta, ympäristöstä, liikkumisesta ja ruokavaliosta eri ikäkausina
• Koiraa voi verrata osin suteen
• susi syö ensin sisäelimet (ei suolensisältöä), sitten isot lihakset, viimeisenä luut ( nahkat karvoineen jäävät syömättä)
• koira syö jäniksenpapanoita ja hevosenlantaa tasapainottaakseen suolistonsa bakteeriflooraa (probiootit)
• 0-10% suden ravinnosta koostuu marjoista ja saaliin mahansisällöstä
• Vaikuttiko tutkimuksen tuloksiin se että ruokinnan positiivisia vaikutuksia ei tulla kertomaan yhtä usein kuin negatiivisia vaikutuksia > vaikuttiko luotettavuuteen?
• Atopiaan vaikuttavia tekijöitä on valtavasti, vaikea poissulkea tiettyä aiheuttajaa
• yli 3-vuotiaan koiran atopian puhkeaminen enää epätodennäköistä
• Omistajat eivät välttämättä osaa arvioida, onko oma koira terve vai sairas (punoittavia ja kutisevia tassuja, korvia ja turkkia on ajansaatossa totuttu pitämään normaalina, ell on asiasta yleensä eri mieltä

Tuloksia:

• Raakaruoka auttaa ehkäisemään dysplasiaa
• Allergian ja kuivaruuan välillä positiivinen korrelaatio (enemmän sairauksia)
• Allergian ja raakaruuan välillä negatiivinen korrelaatio (vähemmän sairauksia)
• Atopiaa yleisesti lisääviä tekijöitä
• laaja valkoinen väri
• hoikkuus
• kerrostaloasuminen (portaat, vähäinen ulkoilu?)
• kuivamuona 2-8kk iässä
• emon kuivaruoka tiineyden ja imetyksen aikana
• Syys-/talvipennuilla enemmän sairauksia kuin kesä-/kevätpennuilla > ulkoilulla suotuisa vaikutus
• Asumismuodolla, kodin puhtaudella ja rappusilla vaikutusta koiran terveyteen
• alle 3kk iässä paljon rappusia kulkeneilla koirilla enemmän dysplasiaa ja selkävikoja
• Paistetut ruuat lisäävät dysplasiaa, kuten nakit ja valmispaistetut tummat luut
• nakit treeninameina eivät aiheuta dysplasiaa koska määrä vähäinen
• Raakaruuasta kuivaruokaan vaihtaneilla oireet tuplaantuneet
• Kuivaruuasta raakaruokaan vaihtaneilla oireet vähentyneet
• Onko sittenkään kyse nimenomaan raaka- ja kuivaruuan taistelusta vai rasvan, hiilihydraatin ja proteiinin suhteista toisiinsa?
• kuivaruuassa paljon hiilareita
• raakaruuassa paljon proteiinia
• koiralla ei ole amylaaseja kuin vähäisesti syljessä, joten ei voi hyödyntää hiilihydraatteja
• Onko ruuan pakastamisella vaikutusta sen terveellisyyteen?
• uudet rodut pystyvät kuitenkin hyödyntämään hiilihydraatteja vanhoja rotuja paremmin
• Raakaruokinnan haittoja mm. luuhun tukehtuminen
• tosiasiassa luu aiheuttaa tukehtumisen vain 8 tukostapauksessa 100:sta

Loppuivatko oireet vaihdettaessa kuivaruuasta raakaruokaan?

• iho-oireet paranivat täysin 74%:lla ja osin 17%:lla vastaajista
• vatsaoireet paranivat täysin 88%:lla ja osin 6%:lla vastaajista
• silmäoireet paranivat täysin 79%:lla ja osin 8%:lla vastaajista
• virtsatieoireet paranivat täysin 53%:lla ja osin 13%:lla vastaajista
• muut oireet paranivat täysin 50%:lla ja osin 17%:lla vastaajista

WISENOSE - vainu antaa varmuutta

Samalla luennolla esittelyssä oli Suomen hajuerotteluyhdistys Wisenose ja hajutunnistukseen koulutetun Kössi-koiran toimintaa ohjaajansa Susanna Paavilaisen toimesta. Täällä video aiheesta.

• Suomalaisen syöpäkoiratutkimuksen käynnistänyt yhdistys
• Yhdistyksen tarkoituksena ylläpitää ja edistää koirien hajutunnistustaitoja ja tehdä toiminta tunnetuksi Suomessa ja muualla maailmassa
• Järjestää valistus-, tiedotus-, koulutus- ja harjoitustilaisuuksia sekä näytöksiä
• Luomassa positiivisempaa suhtautumista koiriin Suomessa
• Ei aikaisempaa tutkimusta aiheesta, nyt meneillään koirien nisäsyöpätutkimus
• tulevaisuudessa tutkimus ihmisten syöpien (haima, paksusuoli) tunnistamisesta
• Tavoitteena mahdollisimman varhainen syövän tunnistaminen ja sitä kautta parempi paranemisennuste
• Koira voi tunnistaa syövän esimerkiksi virtsasta paljon ennen sairastuneen oireilua
• Koiran käyttö syövän tunnistamisessa on edullista, nopeaa, halpaa ja luotettavaa

Ristiriitoja - odotus ja kohtaaminen

Kyllä mä oon aina tienny ja sanonu olevani epäjohdonmukainen koirankouluttaja, että se on miun heikkous. Säännöistä lipsutaan fiiliksen mukaan ja yllätyksekseni käskysanatkin ovat todella epäjohdonmukaisia, kun niitä tässä nyt aloin tarkastelemaan kriittisemmin. Se mistä tällane itsekriittisyys sai alkunsa, niin luin kirpparilta parilla eurolla ostamani vanhan, ensimmäisen suomalaisen kirjoittaman tokokirjan - hemmetti, minähän olen aivan ristiriitainen hahmo koirieni silmissä!

"Paikka, et mene. Sorsat eivät arvosta. "

Tehtävä: Odottaminen

• Kotona odottaminen "Tytöt oottaa kotona"
• Autossa odottaminen "Oottaa hetken"
• Kaupan edessä odottaminen "Oottaa hetken"
• Häkissä odottaminen "Oottaa hetken"
• Paikallaan odottaminen toisia koiria ja ihmisiä kohdattaessa "Ei mene" ja kun koira saa luvan mennä tervehtimään ihmistä tai koiraa "Mene vaan"
• Pestessä odottaminen "Paikka"
• Eteisessä odottaminen "Paikka"
• Tokoliike paikkamakuu "Paikka"
• Ruuan odottaminen "Ei ota"
• Sisälle mennessä odottaminen "Odottaa"
• Ulkona irti ollessa seisahtuminen ja odottaminen "Odottaa"
• Lenkillä pysähtyminen hetkeksi "Odottaa"

Kun sanon "Odottaa", se tarkoittaa että koira on hiljaa ja en tarjoa sille juuri sillä hetkellä mitään toimintaa. Myös tila on rajattu joko häkkiin, sisätilaan tai autoon. Kun sanon "Paikka", se tarkoittaa että koira on aivan aloillaan, hievahtamatta, esimerkiksi jos asettelen sen kuvaa varten juuri tiettyyn asentoon, ja että se suorittaa juuri sillä hetkellä jotakin toimintoa minun kehotuksestani. Odottamisella ja paikallaololla on siis oikeastaan aika selkeä ero. Odottaminen on pitempiaikaista, kun taas paikallaanolo ei kestä kauaa.

"Tänne, tai siis, ei sinun tarvitse tulla luokse mutta kunhan nyt juokset
just siitä niin sopivasti viiden metrin päästä että saan otettua kuvan."

Tehtävä: Luoksetulo

• Luoksetulo kohti mutta ei luokse esim. valokuvatessa "Tänne"
• Luoksetulo kosketusetäisyydelle "Tänne/tähän näin"
• Tokoliike luoksetulo "Tänne"
• Lähelle tulo esim. sisätiloissa tai sisälle kutsuttaessa "Tuleha tänne" tai "Tulukeeha"
• Epätoivoinen yritys saada koiran mielenkiinto jotta koira tulee luokseni irti ollessaan "Heihei" tai "Heippa"

Kun sanon "Tänne/tähän näin" painavammalla äänellä, haluan koiran tulevan aivan minun lähelleni, kosketusetäisyydelle ja pysähtyvän luokseni jotta saan kytkettyä sen tarvittaessa kiinni. Kun sanon normaalilla tai hihkuvalla äänensävyllä "Tänne", haluan koiran tulevan lähemmäs minua mutta sen ei tarvitse tulla kosketusetäisyydelle, eikä sen tarvitse pysähtyä luokseni. Tokossa sanon luoksarissa "Tänne", mutta koira erottaa tilanteesta että sen on tultava nimenomaan istumaan sivulleni. Toistaiseksi tämä ei ole aiheuttanut mitään ristiriitoja, mutta onhan se epäloogista. Tänne-sanaa tulisi noudattaa myös valokuvatessa ihan ehdottomasti, koska muuten sen teho heikkenee ja tilanteessa jossa koiran tulisi välittömästi tulla minun lähelleni, koira saattaakin vaatia useamman käskysanan ennen kuin se noudattaa kehoitusta.

Ja nyt, sanokaa, etten ole ainut jolla on näin laaja käskykirjo parille eri perustaidolle! Joskus seuraavan pennun kohdalla kuljen saletisti sanakirja kädessä, jotta oppisin sanomaan vain tietyt, alati toistuvat ja vain yhtä ja tiettyä asiaa tarkoittavat asiat kussakin tilanteessa, jotta en sotkisi koiraa tietämättäni.

Paikka, paikka, paikka... Tuonelan paimen.

Haastan nyt jokaisen koiranomistajan miettimään, miten voisit itse olla johdonmukaisempi laumanjohto. Vai löytyykö parannettavaa alkuunkaan?

11 ette arvaa mitä

Ajattelin etten enää vastaa näihin 11-haasteisiin, koska tämä haaste on pyörinyt jo niin kamalan pitkään blogien syövereissä. Sain kuitenkin niin inspaavia kysymyksiä vastattavakseni ihan kahden haasteen verran, että päätin vielä ainakin tämän kerran ottaa osaa tähän haasteeseen (oikeesti saan tän avulla vaa spämmättyä teille jotai syyskuvia heh). 

Jos ette jo tienneet, niin kaikkein raastavinta tämän haasteen toteuttamisessa on - ei sentään keksiä 11 kysymystä - vaan etsiä 11 haastettavaa bloggaajaa joita ei mielellään ole jo haastanut viittä ja puolta kertaa aikaisemmin ja linkittää heidän jokaisen blogiin että moitervehei oot haastettu ja iskee linkkiä perään.

Siännöstöt mennöö niiet kiität kiltisti haasteen heittäjää, vastaat hänen 11 kysymykseensä blogissasi ja haastat 11 bloggaajaa 11 uuden kysymyksen kera.

Kiitos haasteesta Shetlandia!

1. Miksi harrastat niitä lajeja, joita harrastat? - Ihana kysymys! Koska en tiedä siihen vastausta ja joudun miettimään itseäni. Miksikö harrastamme agilityä. Pidän lajista koska siinä vaaditaan nopeutta ja kropanhallintaa ja haluan haastaa itseäni näissä asioissa. Pidän myös lajin luonteesta, siitä miten siinä edetään selkeästi luokasta toiseen... Ja tietysti siitä että laji lujittaa koiran ja omistajan suhdetta ja kehittää koiran koulutustaitoja. Mätsäreistä pidän siksi että siellä tapaa koiratuttuja ja sieltä voi joskus voittaa kivoja palkintoja.

2. Millainen on huono koiranomistaja? - Huono koiranomistaja on sellainen omistaja, jolle koira on enemmän taakka kuin ilonaihe. Se näkyy omistajan koiranpidossa siinä ettei koirasta välitetä ja sen hoito, virikkeistäminen ja koulutus saatetaan laiminlyödä. Huono koiranomistaja ei puhu koiraa, hän purkaa pahaa oloaan koiraan ja ajattelee itseään ennen koiraa.

3. Kuka/ketkä ovat koiramaailmassa idoleitasi ja miksi? - Koiramaailman idoleitani ovat ehkä salaa ihan tavalliset suomalaiset koiranomistajat joilla on koiraansa tosi hyvä suhde. Myös The Mutiaiset - blogin kirjoittaja on salaa idolinin - hän on nuoresta iästään huolimatta menestynyt hyvin agilityssä.

4. Minkä rotuisesta koirasta olet haaveillut? - Jos bortsuja ja shelttejä tai niiden risteytyksiä ei lasketa, kaikkihan nyt tietää että tykkeen moisista, niin olen joskus haaveillut aussista. Belgitkin sykähdyttävät, mutta tulen tuskin ikinä omistamaan moista. 

5. Mitä mieltä olet koirabloggaajista? - Tietyllä tapaa bloggaaja myy itseään ja tekstiään lukijoilleen. Hän yrittää haalia vuorovaikutusta bloginsa kautta - kommentteja, lukijoita, käyntikertoja ym. Lukijoille yritetään tarjota hyvää ja mielenkiintoista, toisia bloggaajia parempaa luettavaa ja toisinaan kun joku löytää hyvän aiheen mistä postata, se toistuu vähitellen monissa muissa blogeissa. Koirabloggaat näin muuten ovat ihan tavallisia tallaajia, ja saletisti nopeita kirjoittamaan ja ajattelevat blogiaan vähintään kerran päivässä (hei tästä laitan blogiin).
 
6. Onko mielestäsi koiraharrastuksissa (kilpailut) hyvä ilmapiiri vai näkyykö esim. kateutta tms.? - Oman lajin kisoissa ilmapiiri on hyvä, sillä vaikka siellä kisataan myös toisia vastaan, nin enemmän siellä kisataan itsensä kanssa. Siellä pohditaan yhdessä kilpakumppanien kanssa ratoja, kannustetaan toisia ja huokaillaan yhdessä kun viimeinen rima putoaa muuten puhtaan radan jäljiltä.

7. Millainen on koiriesi tavallinen päivä? - Kun johto herää, koirat saavat ruuan. Kun johto saa itsensä ulkoilukuntoon herättyään, lauma lähtee ulos keskimäärin noin 13 minuutiksi. Lauma kuulee sanat "tytöt oottaa kiltisti kotona" ja odottaa johtoa kotiin välillä ikkunalla naapureille huomautellen keskimäärin 9 tuntia. Kun johto palaa kotiin, lauma lähtee joko heti tai pienellä viiveellä ulkoilemaan tunniksi. Iltamissa koko lauma temppuilee, halii ja pusii, käpertyy töllön eteen yhdeksi nahkakarvakeräksi ennen nukkumaanmenoa. Koska johto tekee kolmivuorotyötä, karvajalkojen päivät ovat hyvin vaihtelevia eikä niistä löydy kovinkaan selkeää rytmiä ajallisesti.

8. Miksi sinulla on uros/narttu/molemmat? - Narttujen voimakkaasti omistajaan kiintyminen miellyttää. Uroksissa ärsyttää niiden jatkuvasti esillä oleva lisääntymisvietti.

9. Onko koirallasi ollut terveydellisiä ongelmia? Jos on, mitä? - Rotanmyrkkymyrkytys ei ole koirasta peräisin oleva ongelma mutta akuutti, hoidettava ongelma kuitenkin. Hiivakorvatulehdus hoitui yhdellä hoitokerralla ja närästysvaivat hoituivat vähän kuin itsestään. Ei muuta raportoitavaa.

10.  Mitä ominaisuuksia koirassa arvostat? - Arkihelppoutta ja sitä että koira ei hätkähdä herkästi omituisista tai uusista asioista. Myös tietty rauhallisuus ja kontrolli ihmisiä ja toisia koiria tavatessa sekä hiljaisuus ja hyvä motivoituvuus ja työmoottori ovat ihanteellisia ominaisuuksia. Pitkäkarvaisuus, keskikokoisuus ja sirous sekä peruskoiran ulkonäkö miellyttävät.

11.  Mikä on harrastamassasi lajissa suurin epäkohta? - Agility. Se että kokoluokkia on vain kolme tai kun korkein kokoluokka joutuu hyppäämään niin suuria esteitä. Joko kokoluokkia tulisi lisätä tai esteiden korkeuksia laskea kaikissa luokissa. Jos saan vielä jatkaa niin myös se että noviisit harrastavat muka-agilityä takapihallaan ilman kouluttajaa, ei ole hyväksi. Kohtaan myös jatkuvasti tilanteita joissa koiran alku- ja loppulämmittelyt laiminlyödään. Ongelmalliseksi koen myös sen että lajia aletaan toisinaan harrastaa keskenkasvuisilla koirilla.



Kiitos haasteesta Manssahtavaa!


1. Mitä koirarotua et haluaisi missään nimessä? Miksi et? - Yksikö vain? Vähän kuin laittaisi minut valitsemaan, mitä suklaata haluaisin. No sanotaan nyt vaikka napolinmastiffi. Jättikokoinen, ylijalostettu koira. Yleisesti en pidä molossityyppisistä koirista alkuunkaan. Muutenkin kaikki karvattomat, lyhytjalkaiset, lyhytkuonoiset, sisäsiittoiset, löysänahkaiset, pitkäselkäiset, yliraskaat, ylisirot koirat eivät koskaan kuulu vaihtoehtoihini.

2. Mitä muuttaisit nykykoirissa? Entäs nykypäivän jalostuksessa? - Lisäisin geneettistä vaihtelua rotujen sisällä ihan yleisesti. Suurempi geenipooli, parempi tulevaisuus. Jalostuksessa yleisesti toivoisin että ulkonäön sijaan terveyteen ja luonteeseen kiinnitettäisi enemmän huomiota.

3. Koiraharrastuksen hyvät puolet? - Sosiaalinen kanssakäyminen, ulkoilma, liikkuminen, merkityksellisyys, vapaa-ajan viettotapa, kumppanuus koiran kanssa, itsensä haastaminen...

4. Koiraharrastuksen huonot puolet? - Rahanmenoa ei voi estää, huonot koiranomistajat, ei-koiraihmisten vastarinta, kämpän karvat, vapaa-ajan rajoittuneisuus, reissujen suunnittelu, koirasta luopuminen...

5. Kuinka ruokit koirasi? Miksi olet päätynyt juuri siihen ruokintaan? - Raakaruokaa syö minun laumani, koska raakaruoka on koirille luonnollisin ruoka. Miksi söisin itsekään AIV-rehua? Iho, turkki, ruuansulatus, vireystaso, maistuvuus... kaikki on paremmin raakaruokkiessa.

6. Mikä on mielestäsi koiran kolme tärkeintä taitoa? - Luoksetulo on taito numero yksi, heti toisena seuraa yksinodottamisen taito ja kolmantena sisäsiisteys.

7. Mitä haluaisit koirallesi seuraavaksi opettaa? - Minulla on useampi temppu joiden toivoisin joskus kuuluvan osataan-listallemme: kurkkaus käden ali, ontuminen, irvistäminen, peruutus, sivuaskellus. Seuraavaksi taidan kuitenkin keskittyä opettamaan agilityn tekniikkapuolta eli persjättöjä ja takaaleikkauksia.

8. Haluaisitko alkaa kasvattamaan? Jos kasvatat jo, niin miksi halusit alkaa kasvattajaksi? - Aloin kasvattamaan koska koin että voin niin vaikuttaa ihmisten asenteisiin koiran kasvatukseen liittyen, ja koska itselläni oli tarve tietynlaisille koirille.

9. Mielipiteesi koiranäyttelyistä? - Varmasti antoisa ja mukava harrastus, kunhan se ei ohjaa liiaksi kasvatustyössä.

10. Hauskin koiraharrastus? Miksi juuri se? - Hauskin lienee joku flyball tai koiratanssi, koska uskoisin tunnelman niissä olevan rento ja vapautunut.

11. Voisitko ottaa koiran ulkomailta? Esim. löytökoiran. - En ehkä voisi, koska sopivaa tuskin löytyisi kriteerieni ollessa niin tiukat. Ja kotimaa aina ensin.


Paimenlauma haastaa *pudum tsssss* seuraavat blogit:

fitokoira.blogspot.fi/
jumikiksi.blogspot.fi/
avasheltti.blogspot.fi/
vilmavanora.blogspot.fi/
nadjankoirat.blogspot.fi/
hupskeikkaa.blogspot.fi/
teamjavanas.blogspot.fi/
actingpocoyo.blogspot.fi/
fourfeetandme.blogspot.fi/
www.tassuttelija.blogspot.fi/
kaikenkarvainenperhe.blogspot.fi/



Ja tässä teille 11 kysymystä, olkaapas hyvät.

1. Kuinka hoidat koirasi turkkia?
2. Missä sinulla olisi parantamisen varaa koiranpitoa ajatellen?
3. Mihin koirantarvikemerkkiin olet erityisen tyytyväinen?
4. Onko koirillasi jokin tietty varusteväri?
5. Jännitätkö kisoissa? Jos, niin kuinka hillitset jännityksesi?
6. Oletko varusteurheilija?
7. Onko koirallasi parannettavaa rakenteessa, mitä?
8. Kuinka hyvä olet mielestäsi analysoimaan koiran luonnetta?
9. Mikä on suosikkiasiasi koirasi ulkonäössä?
10. Perustele, miksi ottaisit mieluummin joko pennun tai aikuisen koiran?
11. Millaisia koiriin liittyviä kanavoita seuraat somessa?

Paimentapaaminen

Likat tapasivat uuden tuttavuuden, jota olivat vain nuuhkaisseet aikaisemmin mätsäreissä - Senpain. Kunhan ensin päästiin tyylikkäästi perille miittipaikalle puoli tuntia myöhässä (kiitos GPS kun lakkasit toimimasta), suuntasimme jäkiskaukaloon telmimään. Likat ottivat innokkaan paimennuorukaisen ensin vähän jäisesti vastaan, Cicaro lähinnä haukkumalla ja Caramel jahtaamalla, mutta vähitellen neidit tottuivat Senpaihin. Senpai on vasta 7kk ikäinen bortsukelpie-mix, oikein iloinen ja energinen tapaus.

Kuvat kertonevat eniten, joten tässäpä näitä. Kuvausolosuhteet eivät olleet kummoiset mutta pakkohan sieltä oli jokunen kuva nappailla:

Mikä tuo on. Voiko sen syödä. Ai ei voi no ei sit.

Nyt nuoriso kuriin ja sassiin! Cicaro-täti määrää...

Likkojen suosikkileikki: jahdataan kaveri nurkkaan ja haukutaan se lyttyyn. Jos kaveri kehtaa
pysähtyä, haukutaan vielä rumemmin.

Tuskin jäi arvailujen varaan, pääseekö likat alustapesulle miitin jälkeen?

"Paikka... odooo-ta. Paikka siinä, missä orava odota paikka."

Adoptoidut

Rotta ja kroko saivat turvapaikan... tai no paikan ainakin.

Johan nyt on Savon syrämmessä uutta koirayritystä. Huikian kivvoo. Lähettiin 29.11. tutustumaan suoraan minun yövuorosta yhen tunnin unien jälkeen Koirakeskus Metkaan, jossa Koirakoulu ACE järjesti vaikka ja mitä toimintaa; doboon, agilityyn ja tokoon tutustumista, arvontaa ja match shown. Likat saivat tutustua doboiluun ja pyörähtää kehässä.

Sekarotuisia luokassa oli yhteensä vain kolme, eli pakkosijoitukset oli tiedossa jo ennen kehää. Molemmat esiintyivät virkeästi ja edukseen, joten ei harmittanut yhtään vaikka pakkosijoitukset napsahtivat. Vastassa oli innokkaasti ja hyvin esiintyvä kookas sekarotuinen, joka voitti minun likat. Tuomari sanoi että koiran innokkuus ratkaisi nyt koska parit muuten olivat niin tasapuolisia. BIS-kehässä Caramel loisti esiintymisellään mutta sijaa ei silti napsahtanut. Sain sen ravaamaan näyttävästi ja seisomaan itseään hieman ryhtiin venyttäen.

Caramel sijoittui MON SIN1 BIS- ja cicaro MON PUN2. Tiedustelin samalla koirahieronnasta ja meinaan viedä likat urheilukoirahierontaan ACE:lle Kuopion koirahierojatarjontaan tässä jo tovin tutustuttuani. Tiedä vaikka Cicaron esteiden kieltelylle löytyisi sieltä syy. Se myös pysähtelee lenkeillä. Liekö itsepäisyyttä, sitä että se haluaa aina valita reitit joissa se on nähnyt saalista vai onko jossakin joku jumikki.

Perjantain treeneissä harjoiteltiin tällaista rataa. 2 pakkovalssi, 5-6 persjättö, 8-9 persjättö, 10 viskileikkaus, 12 viskileikkaus.

Likoilla oli motivaatio hukassa näissä treeneissä. Vaati paljon työtä virittää ne sopivaan vireeseen ja kohtasimme jälleen uuden palkkauspulman. Namirasia toimi kyllä oikein hyvin monta kuukautta, mutta nyt siitä on tullut niin valtava pakkomielle koirille että pitää taas miettiä miten tästä jatketaan. Cara ei keskity ollenkaan tekemiseen vaan pälyilee koko ajan namirasian suuntaan. Jos kouluttaja pitää rasiaa, koiran focus on 90% kouluttajassa eikä minussa. Että mietintään menee taas tämäkin. Lelulla ei saatu näissä treeneissä riittävää virettä aikaan. Parhaiten näyttäs toimivan loppupalkkaus, eli mitä harvemmin palkkaan sen paremmin koirat keskittyvät. Tekniikkaa treenatessa vaan palkkausta tulisi olla jatkuvasti. Ehkä likoilla oli vaan huono päivä, kattellaan ens perjantaina onko meno vielä yhtä omituista. Pitäs vissiin käydä treenaamassa edes satunnaisesti itsenäisesti, niin ois enemmän aikaa testailla ja pohtia näitä asioita.

Nyt talvikautena treenaamme tosiaan enemmän tekniikkaa. Tavoitteena on saada persjättö, takaaleikkaus ja viskileikkaus kuntoon. Koirille ne eivät ole vielä riittävän tuttuja liikeratoja, mutta ne olisivat jo käyttökelpoisia kakkosluokassa. Keppejä toki vahvistellaan varmaan koirien loppuikä, koska ne sujuvat aina niin vaihtelevalla menestyksellä.

Agikisailua kotikentällä

Oman seuran agikisat, ja samalla tämän vuojen viimoset semmooset. Vähänkö jännitin vähemmän kun oli kotikisat. Sellanen inha perinteinen jännätys oli kisapaikalle saavuttaessa, mutta se laantui rataantutustumisen jälkeen. Jo eilisiltana tuumasin tyyneyden ja rauhan saarrettua minut, että nyt on sellane hyvä viilis huomisista kisoista, että meillon ihan hyvät mahkut tehdä tulosta. Heti jos aloin pohtimaan tilanteita joissa epäonnistutaan, ajattelin tietoisesti toisin - eipäs kun me onnistutaan. Ja heti jos huomasin kisoissa jännityksen nostavan päätään, hennnngitin. Ja se kannatti. Näettekös.

Äiti kakkosluokkalaine. Ylypiäki vielä.

Tuomari meni vaihtumaan oletetusta, eli eipä ollu Topra vaan oli Huittinen. Miulla ei ollu mittään käryvä, millasia ratoja kysseinen tuomari ylleesä ottaen suunnittellee. No, ainakin puolenvaihtoja tuntui olevan normaalia enemmän, ja nimenomaan semmosia kohtia joissa suosittas takaaleikkausta ja hirttoa näin niinku tekniikoista. Aika usein jo ykkösten radoilla ohjaaja jäi auttamatta väärälle puolelle rataa eikä puolta pystynyt ainakaan ketterästi vaihtamaan. Usein puolenvaihto jäi herkästi joko hyppyjen tai kontaktien kohdalle suoralle linjalle - putkien kohdalla puolenvaihto lienee ykkösissä hieman tavanomaisempaa helppoutensa vuoksi?

Minäpä valssijana vaihtelin puolta lähes koko ajan valssilla ku meillä takaaleikkuut ja hirtot ym missä koiran pitäs irrota ohjaajan edelle, on huonossa jamassa. Persjätönkin sijaan valitsen mieluummin valssin koska haluan nähdä koiran. Yhen kerran hirtin Caran putkeen ja se sujahti sinne oikein mallikkaasti.

Läpi kisojen kisaajat tuntuivat keskustelevan että etenkin ykkösten radat olivat aivan liian haastavia - haastavuudesta kertonee se että ykkösten radoilla tuli yhteensä vain KAKSI nollaa. Suurin osa hyllyistä tuli (kuulemani mukaan) lähes kolmosluokan tasoisen keppikulman takia, vaan sentään joku tuloskin tuli nollien lisäksi. Kuitenkin kivoja ratoja, joissa oli normaalia enemmän haastetta, vaan ihan nuo oli tehtävissä.

Ensmäene SERTTI, voi nyyyh nyt.

Videoita en radoista saanut mutta ulkopuolisten silmin meno näytti sujuvalta ja ratkaisut joita radalla tein olivat toimivia. Radat tuntuivat sujuvilta, mutta Cicaro kielsi jostain syystä tosi monelle esteelle. Se siis juoksi ihan täysin ohitse etenkin putkista. Se teki tätä viime kisoissakin. Pitää käyttää hierottavana, josko sieltä joku jumi löytyisi vaikka syyksi. Kisakauden päätteeksi likat lienevät hieronnat ansainneet. Kepit Cicarolla eivät ekalla radalla sujuneet, tokalla sujuivat. Ehkä käskytin sitä reippaammin ja olin itse enemmän edellä toisella radalla. Pitää muistaa ens kisoissa.

TULOKSET:

• Caramel 1A: nopeus 4,02m/s, AV -12,94, RV 0, LUVA SERT, sijoitus 1/6, luokan ainoa nolla, SIIRTO KAKKOSLUOKKAAN!
• Cicaro 1B: hyl
• Cicaro 1C: hyl
• Caramel 2B: nopeus 4,05m/s, AV -6,98, RV 0, LUVA, sijoitus 1/5, luokan ainoa tulos

Uskomattomista uskomattomin, maistuvin ja messevin Karamelli teki sen taas - tuplanollat, ja tällä kertaa tuplanollavoitot kotikisoista!! Ja koska Cara siirtyi 1B>2B radalle, korkkasimme samalla kakkosluokan vaatimattomasti napaten heti ensimmäisen LUVAn kakkosista. Mitä ihmettä. Enpä oo pitkään aikaan näin pahasti tuulettanu. Ja juuri ennen 2B-rataa menin vielä sanomaan "tää on nyt tällane luulot pois -rata". Huh mahtavata ihanata. Koiran seittemäs rata, joten ei kovin pitkään ollu ykkösissä, miun ekaks aksakoiraks. Puolisen vuotta meni, ja piti vieläpä kattella tarkasti tuomareita kolmien kisojen verran että tuosta saatiin medi. Vaan mikäpä kiire kellään saatika seropeilla, emmää sillä.

Me siirrytään nyt vaativampaan treeniryhmään perjantailta torstaille. Ryhmäsuunnittelija tuumas että me varmaan tullaan nyt vaan nousemaan ja nousemaan. Kiitos vielä kaikesta tuesta ja kannustuksesta seuratoverit ja muut, lämmittää kisata ku on ihania ihmisiä ympärillä tsemppaamassa! Näistä kisoista saatiinkin nyt taas hetkeks uskoa, että ehkä meistä joskus vielä kolmosluokkalaisia kuoriutuu. Myös pikkumustasta, jonka kanssa ajattelin ens vuonna privakisata ilman Caraa että se sais vähä siskoosa kiinni ni kisapäivät lyhenis ku ois molemmat samassa luokassa.

2B agilityrata "sinnepäe"

Muistin vain ja ainoastaan tuoreimman radan eli aika tehokkaasti uneutin aikaisemmat radat pois uusimman suorituksen tieltä. Yritin kyllä kovin piirrellä muitakin ratoja, mutta en muistanut enää suurintakaan osaa radoista. Tämäkään ainokainen tuskin on aivan kohallaan, mutta kunhan edes suunnilleen. Jo yhden radan muistaminen on joskus työn ja tuskan takana, saatika nelejän.

Vaan niinkin kliseiseltä kuin tää ny kuulostaa, nyt varmaan on oikein hyvä hetki jäädä pienelle kisatauolle.