Tämä pentue ei ikinä toteutunut, sillä uros ei astunut. Kerkesin kuitenkin naputella yhdistelmän koonnin ja ajattelin nyt julkaista sen, sillä kertoohan se minun kasvatusideologiastani taas hieman enemmän.
Jatkamme edelleen aktiivisella, ellemme suorastaan aktiivisemmalla kasvattilinjalla, sillä nyt urokseksi valikoitui onnekkaiden sattumien kautta bordercollie, vaikka olin jo haudannut ajatukset täydellisen bortsun löytämisestä. Uros on ollut minulla hoidossa pari kertaa ja olen päässyt tutusmaan siihen jo sitä ennenkin.
Yleiset fiilikset yhdistelmästä
Uros oli minulla ns. koeajalla, jotta pääsin tutustumaan siihen paremmin. Sain muodostettua siitä aika hyvän kuvan roudaamalla sitä erilaisissa ympäristöissä.
Uros on hyvin ystävällinen ja avoin tapaus, joka hyppää mielellään ihmisten syliin. Se mikä tässä pojassa säväytti ensimmäisenä, on sen hiljaisuus. Olen kuullut yhden ainoan kerran sen haukahtavan, ja yllätyin että se osaa sittenkin haukkua. Provosoin sitä hieman koputtamalla oveen, ja vastaukseksi sain vain omien koirieni haukuntaa. Sen olemus on urosmainen merkkailuineen kaikkineen. Se jaksaa kiinnostua nartuista terveessä määrin, mutta ei ole mikään ylivirittinyt narttujen suhteen. Minkäänlaista ääniarkuutta en siinä havainnut, vaikka jonkinlaista yllättävää paukettakin kuului läheiseltä raksatyömaalta. Sen suvussa onkin mainintoja laukauspelottomista koirista, ja uros itse ei tunnu hätkähtävän oikein mistään.
Se joutui olemaan työpäivän ajan yksin sille vieraassa kämpässä minun koirieni kanssa, ja se oli Audacityn mukaan ollut täysin hiljaa tuon ajan. Se oli sisätiloissa hieman aktiviteettihakuinen, mikä ilmeni mm. lelujen kanteluna luokseni, vaikuttamatta kuitenkaan lainkaan siltä että se olisi hermostunut. Sillä itsellään ei kotona ole leluja vapaasti saatavilla, joten täysi kattaus leluja oli sille jackpot. Se kyllä asettui käskystä sivuun makaamaan kun kielsin leluilla leikkimisen, tai kun lelut poistuivat näkyviltä, se unohti ne kokonaan.
Uros ei antanut hyvän itsetuntonsa horjua eikä provosoitunut lainkaan, vaikka minun koirani haukkuivat ja irvistelivät sille alkuun aivan naaman edessä (kauheen urosystävällisiä narttuja mulla). Tällä käytöksellä uros antoi itsestään varsin itsevarman kuvan. Sen itsetunto kestää provosointia pitkään, ja se ei huomauta toisille koirille kuin hyvästä syystä. Ruuasta se on resurssitarkka.
Lenkillä se näki paljon enemmän autoja ja liikennettä kuin kotioloissa, joten se kyttäili jonkin verran toisten koirien ja autojen perään. Se kuitenkin unohti silmänkäytön hieman edempänä ärsykkeistä ja tuntui turtuvan niihin myös jossain määrin. Toisia koiria se tyytyi tuijottamaan, mutta ei tehnyt elettäkään nostaakseen niiden kanssa minkäänlaista rähinää. Sen silmänkäyttöä eli tuijottelua on nuorena vahvistettu edellisessä kodissa hieman väärin tavoin, joten se voisi olla toisenlaisella taustalla paljon vähäisempää.
Kuvailisin urosta hyvähermoiseksi, itsevarmaksi, valppaaksi, nopealiikkeiseksi, ajattelevaksi, kovaksi, itsenäiseksi ja aktiiviseksi. Se motivoituu todella helposti tekemisestä, kehuista ja leluista. Sille on valtava palkinto jo se että se pääsee työskentelemään, joten kehut, lelut ja namit ovat vain plussaa. Se lähtee voimakkaasti mukaan ohjaajan liikkeeseen sekä tietenkin tavaramerkkinä sillä on bortsun loputon työmotivaatio.
Se malttoi odottaa sivussa rauhallisesti tekemistä kun minä treenasin omia koiriani eikä se äännellyt lainkaan kun treenasin sen kanssa hallissa. Se on kokeilevainen ja aktiivinen työskennellessään, se ei siis odottele loputtomiin ohjaajan vihjeitä vaan lähtee yrittämään millaista toimintoa siltä ehkä toivottaisiin. Eikä se ota itseensä, vaikka sen palauttaisi monta kertaa kävelemään nätisti lenkillä. Sen kovuus tasapainottaakin kivasti pehmeää Caraa, vaikka kovimmat yksilöt jälkikasvusta eivät ehkä sopisikaan juuri minun käteeni.
Luonne
Molemmat vanhemmat ovat avoimia ja ystävällisiä, eikä niillä ole eroahdistusta tai muitakaan häiriökäytöksiä. Molemmat osaavat tsillata kotona ja rauhoittua kun sitä vaaditaan. Harrastuksissa kummallakin on hyvä saalisvietti, mutta narttu ei aina syty kuolleelle lelulle vaan vaatii saaliin liikkeen leikkiäkseen. Uros täydentää Caraa tässäkin suhteessa juuri kaivatulla tavalla.
Uros käyttää voimakkaasti silmää eli on hyvä huomioida, että pennutkin voivat tätä tehdä. Tämä taas vaatii huomiota koulutuksessa, etteivät jälkeläiset opi jahtaamaan mitään kiellettyä. Uros on Caraa itsenäisempi ottaen etäisyyttä omistajaan, mikä näkyi varsinkin sen nuoruudessa. Cara taas on aina pysytellyt mieluummin omistajansa lähettyvillä, ja se onkin hyvin omistajakeskeinen koira jolle omistaja on koko maailma. Uros on hyvin tasapainoinen ja hyvähermoinen koira, mitkä ovat sen suurimmat vahvuudet. Cara taas on sopeutuvainen ja arjessa huomaamaton, ja sitäkin voisi kuvailla tasapainoiseksi ja hyvät hermot omaavaksi. Uroksen kanssa on oltava tarpeen vaatiessa myös hyvin jämäkkä, ja se osaa testata vieraita, ja Caraa taas ohjataan pehmeillä otteilla, eikä se tarvitse montaa kehotusta lopettaakseen jonkin toiminnon.
Uroksen paimennusominaisuuksia on testattu. Se taittuu enemmän saaliin puolelle, eli menee liian pitkälle työskennellessään. Sen isä toimittaa työkoiran virkaa ja uroksen suku on pullollaan loistavia paimenkoiria. Vaikka yhdistelmä on varsin aktiivinen molempien omatessa työkoirataustan, kestävät molemmat vanhemmat myös laiskoja päiviä menettämättä järkeään, ja sama kaava toistuu myös suvun muissa koirissa. Kummallakin vanhemmalla voisi myös kuvata olevan loistava on-off toiminto, eli kotona otetaan iisisti ja kentillä sitten annetaan palaa.
Terveys
Uroksen suku on sekä silmien että luuston osalta melko priimaa sakkia. Sen suvussa ei ole tunnettuja OCD-tapauksia. Uroksen kuin nartunkin luustotulokset ovat B/B, 0/0, 0/0, LTV0 SP0, silmät ja sydän terveet. Suvun hyvät lonkkaindeksit kompensoivat Caran suvun heikompia lonkkaindeksejä. Caran suku on varsin tervettä, mainittavina seikkoina vain yksi korvatulehdus siskolla ja yksi kivesvikainen uros jälkeläisissä sekä mystistä järviveden aiheuttamaa kutinaa Caran emolla. Uroksen suvussa ei ole tullut esille kivesvikaisuutta.
Caralla ei ole juoksuhäiriöitä, ja se tiinehtyi ja kantoi normaalisti ensimmäisen pentueensa, mutta sillä oli pieni ensimmäinen pentue jonka se hoiti kiitettävästi ilman, että ihmisen tarvitsi puuttua pentujen hoitamiseen ensimmäisinä viikkoina mitenkään poikkeavasti. Eläinlääkärin synnytysapua tarvittiin pienen pentuekoon (2 pentua) vuoksi, sillä pennut olivat liian suuria ensisynnyttäjälle. Synnytys eteni muutoin normaalisti. Uroksen suvussa on normaalikokoisia pentueita. Sillä on luulliset kannuskynnet, jotka ovat osittain perinnölliset. Kannuskynnet voivat haitata koiran elämää repeytyessään, muutoin niistä ei ole haittaa, kunhan kynnet pidetään riittävän lyhyenä. Molemmilla vanhemmilla on hyvä vatsa, turkki ja iho ja ne ovat allergiavapaita, eikä kummankaan suvussa ole epilepsiaa tai muitakaan perinnöllisiä sairauksia. Nartulla on hyvät hampaat, niihin ei kerry hammaskiveä. Myös nartun emällä ja siskolla on erinomaiset hampaat. Uroksen taustalla on pitkäikäisiä koiria. Molempien suvusta tiedetään terveyden osalta vähintään riittävissä määrin.
Ulkonäkö
Jälkikasvulla tulee olemaan normaali, liioittelematon peruskoiran kestävä rakenne hyvillä kulmauksilla ja pitkähköllä rungolla. Molemmat vanhemmat ovat ravaajatyyppisiä ja sisältävät suuren prosentin ravaajatyypin rotuja, joten odotan myös pennuista sellaisia. Luusto tulee olemaan keskivoimakasta tai siroa, turkki puolipitkää alusvillallista, sään kestävää ja mahdollisesti laineikasta. Pennuissa voi olla väritykseltään mustavalkeita, tricoloureita, blue merlejä tai bimerlejä yksilöitä, ja irlanninkirjavuus tulee molemmilta vanhemmilta. Uroksen puolella kauempana on valkotekijäisyyttä.
Rakenteeltaan vanhemmat ovat aika samanlaisia, mutta uroksella on pidemmät raajat, voimakkaammat kulmaukset ja pyöreämpi ylälinja. Uroksella on hieman löysät eturanteet, mutta Caralla on suorat ranteet. Uroksen strategiset mitat ovat 56cm / 17,5kg ja Caramelin vastaavat 44cm / 13,5kg. Pennuista tulee arviolta 45-55cm korkuisia ja kevytrakenteisia.
Suku
Uroksen puolella koiria kuvaillaan laukauspelottomiksi, erittäin taistelutahtoisiksi, vahvasti silmää käyttäviksi, työnarkomaaneiksi, tasapainoisiksi, korkealla intensiteetillä työskenteleviksi, koviksi, helposti koulutettaviksi ja itsevarmoiksi. Näillä ominaisuuksilla sen emän puolelta on leivottu lukuisia agility-, toko- ja paimennusvalioita, eli uroksen puolelta esille tulee vahvasti työkoiratausta. Uroksen suvussa on pitkäikäistä sakkia, sillä useat yksilöt ovat eläneet 13-16 -vuotiaiksi saakka. Työkoirapuolella ulkonäkö on toissijainen seikka, joten terveyteen ja luonteeseen on kiinnitetty erityisesti huomiota, koska koiran on pitänyt toimia sille osoitetussa tehtävässä. Hyvistä ja tasapainoisista työkoirista kertoo myös se että ne osaavat rauhoittua kotioloissa lepäämään. Tämä on mielestäni välttämätön ominaisuus, sillä jos aktiivinen koira ei osaa rauhoittua lepäämään ja on jatkuvasti vähän "hälytysvalmiudessa", on jossakin vaiheessa jalostusta menty metsään.
Uros on siis työlinjainen, ja se tokoilee. Cara kisaa agilityssä 3lk:ssa ja Caran kaksi sisarusta kisaavat agilityssä 2 ja 3lk:ssa. Molempien suvut heikkouksineen ja vahvuuksineen ovat hyvin tiedossa. Mainintana yhdistelmästä on sanottava ettei Caran bc-mummon suku ole tiedossa. Uroksen suku tuleekin pitkälti Ruotsin puolelta ja sillä on paljon työkoiria suvussaan. Myös Caran suvussa on kauempana työkoiria. Uros tuokin mukavasti kaivattua lisäpotkua ja "luonnetta" yhdistelmään. Uros antaa yhdistelmään mm. rutkasti lisää saalisviettiä, taistelutahtoa, itsevarmuutta ja kovuutta. Vaikka tavoittelenkin kasvatuksessani hieman pehmeitä koiria, on tässä välissä tuotava kasvatteihin hieman lisää kovuutta. Omaan käteeni ja koiran käyttötarkoitukseen hieman pehmeä yksilö sopii kuitenkin tulevaisuudessa paremmin.
Millaisia koteja kasvatit etsivät?
Innostuneita, aktiivisia ja kasvattajaan yhteyttä pitäviä koteja, jotka tarjoavat koiralle reilun ja johdonmukaisen koulutuksen. Sellaisia koteja, joilla on ymmärrystä koiran kasvattamisesta jo ennestään ja jotka olisivat valmiita tarjoamaan koiralle riittävästi aktiviteettia. Puhtaita bortsuja nämä eivät ole, mutta varsinkin aktiivisimmille yksilöille tarvitsen joka tapauksessa aktiiviset kodit.
Varsinkin harrastavat ja tavoitteelliset kotivaihtoehdot kiinnostavat, sillä harrastuskentillä pyöriviä kasvatteja ja tätä kautta yhdistelmässä onnistumista tai epäonnistumista on otollisempaa arvioida. Harrastaminen tai kisaaminen ei tietenkään ole pakollista, mutta olisihan se hienoa nähdä kasvatteja treeni- ja kisakentillä. Tavoitteellinen treenaaminen ja jonkin lajin harjoittelu myös kasvattaa koirakon yhteistyötä ja opettaa ohjaajalle enemmän koiran kouluttamistaitoja. Se mikä on tärkeää ja pakollista tällaisen aktiivisen yhdistelmän kanssa, niin riittävä aktiviteetin ja liikunnan tarjoaminen. Postilaatikkolenkit ja ainaiset remmilenkit ja sisätiloissa nyhjääminen ei vaan riitä useimmalle koiralle. Sellaiseen käyttöön on etsittävä toisenlainen koira. Liian vähäinen aktivointi näkyy aktiivisessa koirassa turhautumisena ja häiriökäytöksenä.
On tärkeää, että koira otetaan sopivassa elämäntilanteessa. Omaa elämäntilannetta olisi siis hyvä puntaroida riittävän kauas tulevaisuuteen (parisuhde, lapset, työ, muutto, sairastuminen, reissut etc.). Varsinkin pennun ensimmäisenä elinvuonna tulisi olla riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia sosiaalistamiselle ja kouluttamiselle, millä luodaan kestävä pohja tulevaisuutta ja toimivaa yhteistyötä sekä kumppanuutta varten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pennun kanssa mennään paikkaan jos toiseenkin ja tutustutetaan se kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan rauhassa, turvallisesti ja pennulle sopivalla tahdilla.
Uudella omistajalla tulee olla mielenkiintoa, osaamista ja aikaa paneutua pennun sosiaalistamiseen ja kouluttamiseen kunnon koirakansalaiseksi, sekä tahtoa tutkituttaa kasvattini luusto aikanaan. Korvaan osittain jokaisen kasvattini luustokuvaukset, koska haluan kannustaa kasvattieni omistajia terveystutkimaan kasvattini. Myös se, että uusi koti ymmärtää sekarotuisten koirien rajallisuudet ja mahdollisuudet, on tärkeää. Täytyy tietää, miksi ottaa juuri sekarotuisen koiran ja osata perustella, miksi juuri tämä yhdistelmä kiinnostaa. Pääasia on kuitenkin rakastavan ja ymmärtävän kodin tarjoaminen kasvatilleni.
Haluan tutustua kasvotusten jokaiseen pennunottajaan ainakin kertaalleen ennen pennun luovutusta.
