Neidit oppii hurjaa vauhtia elämäntaitoja, on opeteltu pihan rajoja, tokoiltu ja tutustuttu jälleen toisiin koiriin. Caramel oli nuorempana hieman ujohko, mutta se on mennyt ohite. Nykyään se menee häntä heiluen ihmisten ja koirien luokse, kun se ennen hieman kierteli ja jopa pelkäsi toisia koiria. Se myös voi pahoin edelleenkin useimmiten automatkoilla, mutta tänään se ei oksentanut mökkimatkalla, vaikka oli jo moneen kertaan pahoinvoivan näköinen. Pysähdyimme kerran ja Cara sai käydä pihalla, jospa se helpotti hieman, ei se tosiaan yrjöillyt tänään, onneksi. Saattaa hyvinkin mennä ohitse tuo oksentelu, kunhan kasvaa. Ai, ja Cara muuten on osoittanut lievästi paimentavaa käytöstä tässä viime aikoina, eri tavoin.
Niiin, ja isältään Caramel on perinyt silmänsä, silläkin on vasen silmä vaaleanruskea, mutta oikeassa on hieman vaaleansinistä, joka tuntuu lisääntyvän koko ajan, saas nähdä millaiset simmut neidillä on isona. Korvat vahvistuu, tällä hetkellä ne ovat juurikin mukavasti puolipystyssä, mutta varmasti nousevat tuostaan ylös. Monet on kyselly että teippaillaanko nuita korvia, mut en oo meinannu, ehkä. Toisaalt houkuttas, ettei sitte myöhemmin kaduttas. Mullehan on aivan sama, miten ne korvat seropilla on, mut ois ne nätimmät puolipystyssä, jos nyt leikitään pinnallista.
Cicaro on pysynyt omana energisenä itsenään, millainen se on aina pentunakin ollut. Kyllä se jo malttaa hieman rauhoittua, mutta sähköjäniksen ominaisuuksia siinä on edelleen. Cicaron korvat eivät ole niin lähekkäin kiinnittyneet kuin Caran korvat ovat, eivätkä ne ole ehkä aivan niin pystyssäkään. Cicarolla on lyhyempi, mutta pienempi kuono kuin Caramelilla. Jännästi ovat hyvin erilaisia kaikinpuolin, kiva katella, millasia neitejä nuista kuoriutuu. Ainakin ne ovat jo nyt osoittaneet olevansa aika mainioita neitejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.