Pöljät paimenet

Nokun äiskäki, nii minäki. Äiskän kans on kiva syödä ruokaa. Niin, joskus kun sitä ruokaakin syödään, eikä aina vaan niitä kenkiä. Äiskä on höperö, ja sillä on ihan höperöjä tapoja. Tänään se nappas suun täyteen nappuloita ihan mun ja Caramelin kirsun edessä, ja hölkytteli pöydän alle niitä syömään. Se näytti niin kivalta, että minunkin piti testata, äiskähän on aina oikeessa, tekipä se sitten mitä hyvänsä. Nappasin niin monta äiskän nappulaa pieneen suukkiini kuin mahdollista, piipersin myös pöydän alle, tiputin nappulat suustani ja rouskuttelin niitä ihan niiku mun äiskäkin! Vähäks oli siistiä. Caramel on niin tyhmä, ettei se osannut tehdä niinkun äiskä.

Joo, ja tänään ulkoiltiin lenkin päätteeksi hetken aikaa pihanurmella, ja äiskä teki taas jotakin ihan höperöä. Se löys vettä tuolin päältä sateen jäljiltä, ja se alkoi litkimään vettä siitä tuolin päältä. Äiskä näytti vähän mielipuolelta, mutta siihenhän mä oon jo tottunu. Mä yritin kans kurkottaa, että oisin yltäny juomaan sateenraikasta vettä, mut enhän mä yltäny, ku oon tällanen töppiäinen, niin ne mua sanoo, ja se on kyllä aika loukkaavaa, ku oon vaan niin nuoriki vielä! Caramel naureskeli mulle, kun se ylti juomaan vettä, eikä ollu yhtään kivaa. Hyökkäsin Caran kimppuun sen takia, ku mua niin ärsytti se sen hammasvirne. Tiiättehä, se virne ku ne sen inhat pentunaskalit pilkistää suupielestä, simmut kiiluu ku sadepisarat ja ylähuuli on rullattuna kaiken kukkuraks ihan mun kiusaks. Ei sitä voi sietää sitte nii ollenkaa, saipahan sisko opikseen, hähää.

Ainiin, sain tänään oivan tilaisuuden näyttää oveluuteni. Omistaja tuli sen hirviöhevosen kans lenkiltä, ja se heitti sen sukan maahan, kun mä istuin kiltisti siinä lähellä ja odotin huomiota. Huomiota kun ei ajallaan kuulunut, ni mähän nappasin sen maukkaan näkösen sukan ja omistajan kiukkusista huudoista välittämättä juoksin Caramelin kans sohvan taakse, mistä se ei varmasti saa sukkaansa takasin. Caramel on niin nysvä, että eihä se uskaltas sukkaa omistajaltaan varastaa, joten mun piti olla taas se rohkee osapuoli, ku mä oon niin rohkee kuulema. Jahtuutin omistajaa sohvan ympärillä, mut luovutin mä viimein, kun ei se omistaja mulle muute ois pärjänny.

Meil oli kiva päivä, käytiin rannassa lenkilläki ja Caramel muris ja haukku tyhmänä ahvenille, jotka oli uinu katiskaan. Ihan tymä sisko mulla, haukkua nyt kaloille sillä tavalla, viiraakoha sillä päässä tai jotaki, ei se eläinlekuri vaan huomannu, kumma homma...

- Avaruushampsteri

Meijän äiskä on ihan hyeena!

Manginiemessä riehumassa

Vesisade yllätti...