Hei, mähän osaan tän

Mepäs on harjoiteltu perustaitoja aika ahkeraan viime aikoina. Yllätyin, miten hyvin makkaranpalat saavat neidit motivoitumaan, ne istuvat ja tapittavat hännät heiluen ja tekevät mitä niiltä pyydän. Neidit osaavat nyt istumisen ja tassunannon lisäksi odottaa lupaa ottaa herkku, odottaa paikoillaan ja tulla luokse kun kutsun, sekä ne seuraavat ja seisovat jo aika hienosti. Etenkin Caramel seuraa todella mallikkaasti, ottaa kontaktiakin niin että törmäsi eilen roskikseen kun ei malttanut katsoa, mihin juoksee tapittaessaan minua silmiin. Cicaro meinaa olla hieman liian riehakas seuratessa, mutta osaa sekin, kunhan itse on hieman vähemmän intoilevana käskyttämässä. Ulkona taidot eivät tietenkään häiriötekijöiden takia ole noin mallikkaat, mutta harjoittelulla alkaa sujumaan sielläkin.

Nimensä ne kyllä tietävät, ja nimensä kuultuaan ottavat hienosti kontaktia. Maahanmeno sujuu, pennut pysyvät ulkona laumassa jne. Paimennusviettiä niissä ei juurikaan ennen ole näkynyt, mutta tänään Caramel vaani ja näykkäili siskoaan, eli ensimmäisiä paimenmaisia käytösilmentymiä havaittavissa! Varsin oppivaisen oloisia naperoita ovat juu. Ai, ja tänään otettiin rakennekuvapäivitystä, tarkennus ei osunut aivan kohdilleen, älkää välittäkö. Uus obiska, ja kiintee sellanen, niin ei aina onnistu, vielä ainakaan.

Tänään käytiin kaverin mökillä koirien kanssa, mukana menossa oli myös walesinspringerspanieli Koda, Sanin hyvä koirakaveri. Caramel on muutes oksentanut jo 2 eri kertana autoillessa, ja niin se teki myös tänään. Ensimmäinen koiramme, joka voi pahoin autossa, mutta jospa tuo menee ohite ajan kanssa, ovat nuo ennenkin koirat tottuneet meillä autoilemaan. Koirat riehuivat rannalla ja paisteltiin siinä itse lettuja, koirat saivat myös osansa ja kotimatkalla koko porukka nukkui sikeästi takapenkillä, ja pysähdyttiin vielä Kodan luokse oleilemaan ja koirat jyrsivät heti Kodan luuvarastot hyvälle mallille.

Caramel 11 vkoa.

Cicaro 11 vkoa.