28.3.2013

Agilityn ensimmäinen kerta

Kaksi tuntia. Sitten se alkaa. Trrrrr hiii. Normaalia olla näin paineissa? No ei. Koiratki piippaa, vissiin aistivat että oon ite ihan jännärinä. Pakkasin treenirepun jo tuntikausia sitten ja nyt vaan toljotan kel-lo-a jo-ka ti-kit-tää hi-taas-ti. Päivittelen ehkä tänään kuinka meni, ellei ole niin kiire etten kerkeis. Ommeinaa aikataulu tiukilla aksan jälkeen, syystä jos toisestakin.. :D
.....
Oijoij. Tultiin aksasta, enkä malttas venaa ensi viikkoa. Tytöt yllätti positiivisesti, ne toimi niiin nastasti. Meinasi tulla kiire aksaan, kun ei koirat puoli kasin aikaan meinanneet tehdä pihalla tarpeitaan. En halua, että tekevät halliin vahingon, koska siitä joutuu pulittamaan kivasti jne, joten jatkossa lähetään jo aiemmin lenksulle että kerkeävät varmasti tyhjentää ihtesä hyvissä ajoin.

Noh, 19.45 lähettiin ajelemaan hallille. Oltiin viittä vaille paikalla ja tytöt pöhis ulkona kun hallista tuli yllättäen koira. (Oli muuten merlen värinen aussi meijän ryhmästä, nomskis) ja mentiin halliin. Hetken ihmettelyn jälkeen laitoin Kiksun odottamaan sivuun koska se tuntui olevan enemmän hämillään ympäristöstä kuin Cara. Koutsi näytti ensin minulle miten ohjataan ja koirat odottivat sivussa. Noh, Cara mukaan kuvioihin. Se otti heti tosi kivasti kontaktia, ja aloitettiin 4 esteen radan kimpussa, ihan pienissä osissa. Heti alkuun minulta karsittiin ohjausvirheitä, kuten käsillä huitominen, liika kiirehtiminen esteelle ennen koiraa, koiran reitin eteen meneminen ja listahan on loputon... :D Ja tällaisten virheiden karsiminen jatkuu varmasti vielä pitkän aikaa. Cara varasti lähdössä muutaman kerran, joten korjasin sen vaan aina heti takaisin aloilleen. Ensimmäisellä kerralla Cara hyppäsi ekan esteen, mutta hyppäsi toisen esteen kannatinta vasten ja este kaatui rymähtäen... :'DD en voinut kuin nauraa hysteerisesti. No, eikun jatkuu vaan, mitä viis vaikka esteet kaatuilee meidän suorittaessa niitä!

Minä tein sitä virhettä, että pysähdyin esteelle ja koirahan ei hyppää jos minä pysähdyn. Kun maltoin  odottaa koiraa ja menimme yhdessä vauhdilla esteelle, alkoikin onnistumaan. Noh, sitten kun oli kaarros oikealle 3. esteelle, muurille, niin koirahan ei hypännyt sitä. Targetti apuun, ja olin senkin opettanut väärin.. Ounou, ihan luuseriolo mutta hyvä että tässä vaiheessa edes saa virheitä karsittua. Olin käskenyt tytöille targetille namin laitettuani, ettei sitä saa vielä ottaa. VÄÄÄRIN. Koiran täytyy ehdottomasti saada ottaa nami, sen täytyy jäädä siihen vireeseen, että se saa ottaa namin ja sen pitää pyrkiä targetille. Alkoi kummasti targetti kiinnostamaan ja imivät kunnolla targettia päin, jolloin ne irtosivat viimein minun ohjaavasta kädestäni, kun ne eivät eläneet siinä uskossa että saakohan sitä namia ottaa vai eikö.
Sitten otettiin putki. Ensin suorana, sitten lievällä mutkalla ja kohta melkein 90 asteen kulmassa. Kouluttaja otti Caran hihnaan ja minä kutsuin targetille kannustaen putken toisesta päästä, ja putki ei pelottanut ollenkaan!

Tämän jälkeen välissä kävi aussi treenaamassa, ja sillä aikaa opetin Kiksulle targettia niin kuin se pitäisi oikeasti tehdä, kannustaen sille ja viemällä sitten koira pois siitä, jotta se jää hinkumaan targettia kohti. Sittempä vaihdettiin Kiksuun. Mentiin samaa rataa, hyvin pienissä pätkissä. Kiksu on kuulema hieman rauhallisempi, vaikka sillä onkin vähemmän malttia. Ja myöskin koutsin mukaan varovaisempi. Samoja virheitä tein Kiksun kanssa kuin tein Carankin kanssa, mutta saatiin lopulta rata suoritettua kahdessa osassa. Muuri oli tosiaan yksi uusista esteistä, eivätkä tytöt pelänneet sitäkään ollenkaan. Vaikka eipä nuo ikinä oikein mitään oo pelänneet, joten sinänsä en edes ajatellut muurin tuottavan ongelmia. Kiksu meni samanlaisen putkiharjoituksen ja sekin sujui hienosti. Ihana oli huomata, miten otti Kiksukin kontaktia heti kun pyysin. Se kun on toisinaan vähän oman päänsä mukaan menijä. Näppärä neiti oli sekin siis. Kepit opetettiin Kiksullekin alkuun ohjureilla 4 kepin kanssa, koira sai itse etsiä reitin "labyrintista" targetille, ja muutaman molemminpuolisen toiston jälkeen ei enää tullut yli ohjureista eikä pysähdellyt, hienoa! Caran kans opeteltiin myöskin kepit. Ensi kerralla molemmat kuulema jo osaavat mennä neljä keppiä ohjureiden kanssa ilman hihnaa.

Ja ensi kerralla otetaan vissiin umpitunneli. Sitten puuttuu enää keinu ja puomi, ja alkaa olla esteet opeteltu. Saatiin sellaista palautetta, että koirat selkeesti tarvitsee ja tykkää tekemisestä, ja kumpikaan ei pelkää mitään, mikä on tosi hyvä juttu. Cara on nopea ja pyrkii hyvin eteen, ja Kiksu taas oli ainakin tänään varovaisempi mutta hyvin kontaktissa. Minulla on halu ja into oppia ja opin nopeasti sekä hallitsen hyvin kroppani. Koirat olivat tänään jotenkin hieman hitaanpuoleisia, koska uusi halli ihmetytti. Ei kuitenkaan juurikaan omasta mielestäni havaittavissa ollut tällaista, vaikka välillähän nuo tuntuivat kummastelevan että missä mennään ja mitä tehdään. Etenemme kuulema tätä vauhtia nopeasti, ja möllikisat ois tavoite, jonka asetimme tänään yhdessä kouluttajan kanssa.

Tästä on hyvä jatkaa! Teksti on sekava kuin mikäkin, yrittää ymmärtää siitä edes osa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.