30.11.2013

Lomalle lomps

Se kantaa
se vie eteenpäin.
Se antaa aiheen
aistia ylpeyden.
Se on se syy
jonka takia
heräät
aamuun jokaiseen.
Mmh, viikko viime postauksesta? Huikeeta. Ja piti ihan runolliseksi ryhtymäni vielä kello 1:40 kunniaksi.

Tilannekatsaus; elämme lumen ympäröimänä. Ei, vaan jään. Tai, tilannehan saattaa olla toinen huomenna. On muuten inhaa kävellä jäisillä jalkakäytävillä puolikin tuntia. Koko vuoden saletisti ärsyimmät lenkkikelit! Onneksi tänään oli nätti pikkupakkanen, kevyt lumikerros ja aurattu lähikenttä, jossa temmeltää. 3 kuukauden työharjoitteluni päättyivät tänään, ja nyt vietän kokonaisen lomaviikon ja jos hyvin käy, saan porukat viskaamaan Auroran tänne minulle lomaviikkoni ajaksi. Ois nasta käydä Rooran kans aksahallilla kun nyt ois sitä the aikaa.

Eksyttiin vahinkomiittiin tuossa viime tunnuntaina. Oltiin kämäsinä aamulenkillä puolen päivän aikoihin, kun jouduin ottamaan irti olleet paimeneni kiinni kun kentän nurkalle ilmestyi kasapäin koiria. Miittaajat päästivät koiransa vapaaksi ja koska aamulenkkimme kentällä oli vielä täysin alkutekijöissään ja kamerassa vasta muutama kymmenen otosta, päätin vapauttaa omatkin otukseni. Likat riekku shelttien ja jonkun mittelin/kleinin tyyppisen koiran kanssa vartin verran ja sitte me häivyttiin. Tilanteena hassu, mutta saipahan koirat riekkua.

Uljas toverini hoiteli koirani, kun miulla oli viime maanantaina piiitkä päivä, 13h. Tää nakkas koirani kämpillensä jossain välissä päivää ja hain otukset töistä tultua. Hirmu kiva, että on tommone toveri kelle voi viskata koirat jos on tulossa vaarallisen pitkä päivä. Meijän pitäis käyttää ensi viikolla mölleistä voittamamme puolituntinen treeniaika. Jos hyvin käy, saan tuon yhen kuvaamaan meijjän treenit.

Ajankohtaisempaan asiaan, eli miulla oli koulupäivä Nälkämaassa nyt torstaina. Lähettiin keskiviikkona koirien kans junalla saapuen Kniin puoli kympin aikaan illalla, ja seuraavana päivänä oparisuunnitelman esityksen jälkeen lähettiin takasin Kpoon. Koirat olivat hoidossa koulupäivän aikana toisella kaverillani, kilttinä olivat siellä olleet. Paluumatka junassa sujui menomatkaa ikävämmin, kun samaan lemmikkivaunuun pölähti monta koirakkoa, joista yks koirakko oli erään kulttuurin edustaja kääpiöpinserinensä ja lapsinensa. Pinseri huusi paniikkikirkunaa puolet matkasta, ja vaunun pari muuta hermostunutta koiraa säesti. Thank god mulla oli napit messis, sain kuunnella jotain muuta kuin ympärillä olevien koirien sekoamista. Omat paimenethan nukkuivat kiepillä penkeillänsä, välillä uniltaan heräillen - wadap, wat an mess hiöörr - asenteella uniansa samantien jatkaen. Onni on onnistuneet treenit, vaan yhtälailla Onni on omistaa hyväkäytöksiset koirat! Bussimatka rautatieasemalta kotiin oli kiintoisa ruuhkabussissa ollessamme. Koirat saivat tietysti paljon katseita - kauhistuneita, uteliaita, hymyileviä - Caran nukkuessa sylissäni lähes koko matkan ja Kiksun kuikuillessa käytävälle korvat ojossa. Ihmisvirta ei paimenia hetkauttanut.

Viikon takaisia kuvia vielä lisää. Missä vaiheessa lopetin kuvieni leimaamisen ennen blogiin laittamista? No, toivottavasti sivistyneessä valtiossa jo tiedetään kopioinnin seuraamukset, toitotetaanhan niitä jokaisen internetissä vastaantulevan kansion kuvauksessa, kotisivun nurkassa ja blogitekstissä!









2 kommenttia:

  1. Noi pannat on ihan huiput! Meille kanssa!:D

    VastaaPoista
  2. Joko laitetaan tilausta tulemaan ;D

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.