28.9.2014

Match Show Kuopio

Namia hetkeksi.
Pitipä koettaa taas onneaan tällekin vuodenajalle. Ihan mukavasti järjestetty mätsäri, mitä nyt kuulutukset kuuluivat älyttömän huonosti. Koiraa piti vaihtaa erittäin nopeasti, mikä on aina inhottavaa ku ei sitte kerkee virittää esiintymään menevää koiraa kunnolla ku on jo juostava kehään. Aikaa vierähti kolmisen tuntia, ku yks täpäkkä pönötti taas ihtesä BIS-kehään, jo kolmannen kerran peräkkäisissä mätsäreissä.

Monirotuisissa oli joku 8 koiraa eli yllättävän paljon. Cicaron ravaaminen oli taas vetelää, mutta se seisoi tuttuun tapaansa erittäin näpäkästi. Tuomarin koskettelua väisti aavistuksen. Cicaro sai punaisen nauhan mutta ei sijoittunut nauhakehässä. Caramel ravasi mielettömän kivasti, isolla ja pirteällä askeleella ja seisoi kaula joutsenena korvat hörössä, hyvässä ryhdissä. Cara esiintyi siniselle nauhalle ja nauhakehässä yllätti olemalla ensimmäinen.

BIS-kehässä oli yhteensä 12 koiraa ja kaikki palkittiin, mikä on miusta hyvä. On saavutus jo itsessään päästä BIS-kehään. Jälleen näyttävä esiintyminen ja yllettiin sijalle BIS10. Yksi tuomareista totesi Caraa BIS-kehässä kopeloidessaan, ettei hänen tarvitse katsoa Caran hampaita koska tietää että se antaa katsoa ne. Aika vinkeää. Carasta sanottiin sijoille kävellessämme, että se on kauniin värinen ja että se esitettiin hienosti. En tosin tiedä, mitä vielä voisin tehdä toisin että sijoituttas BIS-kehässä keskimäärin ihan vähän paremmin. Yleensä pärjätään hyvin BIS-kehään saakka, oltiin sitten pienissä aikuisissa tai seropeissa. Vaan märsärit onkin tuuripeliä, ja on täysin tuomarin mieltymyksistä ja arvostelutyylistä kiinni, kuinka siellä pärjää. Siksi kai se onkin niin jännittävää. Kunhan koira esiintyy hyvin, sillä on mahdollisuus pärjätä. On aina kiva, kun saa osallistumismaksun takaisin palkintoina, ja tällä kertaa niin todella kävi.

Koirat odottivat tosi kiltisti häkissä omaa vuoroaan välillä jopa puoliksi torkkuen. Ja häkkiin meneminen toimi myös hyvin. Kiksu etenkin oli menossa häkkiin heti kun avasin luukun ja se odotti selvästi namipalkkaa siitä. Olen ehdollistanut nassukoita niin paljon sille, että häkissä saa nameja, että oppi alkaa ilmeisesti viimein tehota! Caran ollessa BIS-kehässä kuulin vain kerran Kiksun önähdyksen, mihin Carakin reagoi korviaan höristämällä. Ihanaa, että koirat tajuavat nyt häkin merkityksen, sen että se on oma turvaisa soppi jossa voi rauhoittua kaiken hälinän keskellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.