Tapahtuipa mitä vaan, päivä kulkee kerrallaan

Pahoittelen taukoa, syytän oparia. Mutta nyt, puolentoista vuoden jälkeen se on viimein palautettu, lopullisesti. Nyt on siis hieman enemmän vapaa-aikaa. Saa miettiä, mitä ylimääräistä tekisi kun tulee töistä. Voi jopa kattoa hetken aikaa tölsää, muokata kuvia, lukea lehteä, kirjoittaa blogia... tää on vapautta.

Hain Peten Koiratarvikkeelta tilaamani paketin. Paketista paljastui mm. alennusnameja, Hau-Hau Championin kananugetteja. Kuivattu HHC:n kana on likkojen one and only suosikki. Tilasin samalla halvennuksessa olleen naksuttimen, jos ja kun entinen joskus räjähtää. Harmi että lähettivät just vihreen, ku neljästä pääväristä inhoon vihreetä ihan eniten. Mutta voihan sen maalata punaseks, tai vaikka pinkiks? Tilasin myös kaksi ledvalopantaa, jotka ladataan USB-piuhalla. Pannat oli helppo saksia sopivaan kokoon, ja se onkin unisize-pannoissa tarkoituksena. Ne ois menny vaikka meijä hevoselle ku olivat niin luvattoman suuret ennen saksimista. Ensimmäisen pimeän syysyössä suoritetun testin jälkeen olen aika lumottu. Jos nuo pannat kestävät edes pari talvea, niin olen erittäin tyytyväinen ostopäätökseen. Pannoissa on kolme erilaista asetusta; nopea välke, hidas välke ja stillvalot. Ja on muuten kirkkaat! Nymmeijät nähää iha taatusti.

Kips kaps alotti juoksut yks kaks ja luonnekuvaus peruuntui. Se siirtyy siis Kipankin osalta kevääseen, jolloin testaan molemmat koirat. Testaan ne kuitenkin eri päivinä, koska toinen ei voi odottaa autossa, sillä se voi vaikuttaa toisen koiran testitulokseen. Juoksujen alusta täytyy olla kulunut 4kk, tai testin tulos voi myös vääristyä. Siispä joskus helmi-toukokuussa olisi vasta luonnekuvaukset edessä. Tympii kyllä. Olis ollu kiintoisaa tietää tulokset jo nyt. Silmäjoukkotarkeistakaan oo mitään kuulunut, vaikka ilmoitin sinne yhteystietoni viikkoja sitten. Hierontaankin pitäisi varata aika. Pitäs pitäs.

Yks monista syksyn ihanista puolista on hirvenmehtuuaika. Isukki soitti ja kysyi, tarviinko koirille lihaa. Olivat saaneet kaadon. Ja eipä tämä opiskelija laittanu hanttiin ku kerran saa ilmasia hirven luita ja lihoja koirille. Likat ei ookkaa saanu maistella hirveä pitkään aikaan. Muutakin ihmeellistä on tiedossa, sillä lähden häihin ensi viikonloppuna, ja koirille ei ole muuta hoitopaikkaa kuin viedä ne tuttuun koirahoitolaan. Roudattiin koiraa hoitoon ko. paikkaan aina ku käytiin kultaisina perheaikoina lomareissuilla. Sanin aikaan ei meijän koirat siellä kuitenkaan oo ollu hoidossa, joten nyt onkin jännät paikat ku samaan isoon hoitolahäkkiin laitetaan Sani ja kaks pentuansa. Toivottavasti viihtyvät. Voi olla että yks omistajaansa voimakkaasti kiintynyt merle-eläin hieman kaipailee äiskäänsä... Ensi viikollakin on jännää tiedossa, sillä kämppikseni porokoira Unna tulee asumaan kämppään kokonaiseksi viikoksi. Likat on tuntenu toisesa siitä saakka ku Unna oli luovutusikäinen, vaan saattaapa muutama ärähdys silti kuulua ku Unnis astelee likkojen reviirille.

Syksyn harrastusrintamalta kuuluu vaan huonoja uutisia - agilityä ei pääse treenaamaan edes itsenäisesti, koska emme treenaa samaan aikaan jossakin ryhmässä. Ilmoittaudun siis joku päivä jonkin sortin puuharyhmään, minkä sisällöstä minulla ei ole vielä mitään tietoa. Vaan tyhjää parempi kai sekin, vaikka ei oikein aja tavoitteitamme eteenpäin. Kunhan nyt saadaan jotakin kivaa puuhastella vielä tänä syksynä.

Käytiin eilen Niemessä ottamassa kuvia, ku se vaan on niin inspaava paikka napsia fotoja. Voi sitä riemua ku päästin likat hetkeks riehumaan keskenään irti. Tympeetä ku pitäny niin monta viikkoa lenkittää vaan hihnalenkkejä eikä oikein oo mitään harrastuskuvioita tässä nyt ollu. Ainahan voisi tottistella, tehdä jälkeä ja sen sellasia mutta yksinkertasesti ei oo riittäny aika eikä jaksaminen ku ollu samaan aikaan harjoittelu ja opinnäytetyön tekeminen. Harkka päättyy viikon kuluttua, joten jospa sitten päästäs paremmin kiinni arkeen.