6.9.2014

Paperista onnea


Agilityn kilpailukirjat - check. KPSH:iin liittyminen - check. Ja kirpparilla osui silmään kirja, jonka olen aina halunnut. Kunnoltaan tuskin kertaakaan luettu, eikä hintakaan kirpaissut, vain 3e (ovh n. 33e).

Googlasin aikaisemmin alueen koirapuistoja, ja käytiin eilittäin etsimässä se. Puistoon pääsimme, koska siellä ei ollut muita koiria. En tiedä, mitä ihmiset tuumivat juoksuisen koiran viemisestä koirapuistoon ilman että siellä tietenkään on muita koiria, mutta itse en ole keksinyt mitä väärää siinä olisi (?). Puisto oli ihan normaalin kokoinen koirapuisto, mäkeen tehty, hiekkapohja. Puolivarjoinen, puinen, ja erittäin niityttynyt toisesta laidasta. Kunnoltaan hyvä, penkeistä plussaa. Ruoho oli melkein minun korkuistani, ja pitkin sitä sijaitsi hauskoja pieniä koirien tekemiä polkuja ristiin rastiin. Likat käyttivät puistoiluajan lähinnä nuuhkimiseen.

Parina päivänä olen nauhoittanut Audacityllä likkojen yksinoloa. Hiljaa ovat olleet, joten jospa ne nyt viimein ottivat kämpän kotipesäkseen. Kiksussa on ollut tasaiseen tahtiin punkkeja, joten kaupungissa asuminen ei ainakaan niiden esiintymistä ole vähentänyt.

Jonain päivänä meinasimme mennä tottistelemaan koulutuskentälle. Voitaisi harjoitella ensimmäistä kertaa ikinä tottishyppyä ihan oikealla tokoesteellä ja kokeilla Caran noutoa muualla kuin kotona. Se on kotona harjoitellessa pitänyt patukkalelua ihan mielettömän hyvin suussaan. Olen naksutellut sille patukan suussapitämistä läpi seiso-istu sarjan, ja se onnistuu! Samoiten saan nyt hipaista lelua Caran suussa, eikä se tiputa sitä ennen kuin annan sille luvan siihen. Metallista pokaalia harjoiteltiin myös nostelemaan lattialta. Pääasia on, että koiralla tuntuu nyt olevan leikkisä ote noutoon - sitä olenkin liikkeeseen hakenut. Kipsun kanssa emme ole noutoa harjoitelleet. Liike on niin haastava, että yritän ensin oppia itse opettamaan sen ennen kuin lähden opettamaan sitä koiristani haastavammalle.

Silmätarkastukseen latoin varailuja menemään, syystalvella pitäisi KEK:illä olla joukkosilmätarkastus. Toivottavasti mahdumme mukaan.

2 kommenttia:

  1. Koirapuistoihin ei juoksunarttuja saa viedä. Sen lisäksi, että ne sinne jäävät hajut sekoittaa urosten päät vielä viikkojen jälkeen niin saattavat aiheuttaa myös urosten varsinaisia joukkotappeluita.. Täällä ainakin puiston edessä on erikseen ihan taulu, jossa sääntöihin merkitty ettei juoksunartun paikka ole koirapuistossa. Itse ainakin uroksenkin omistajana haluan välttää kaikki erityisesti juoksuisten pissojen lutkuttamiset ja haistelut, koska nostaa aivan turhaan stressitasoja koiralla ja jos menen koirapuistoon oletan sen olevan menkkavapaa-alue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, nyt on tämäkin aukko sivistyksessä korjattu. Kiitos :) En osaa nartun omistajana asettua mitenkään uroksen omistajan asemaan.

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.