Reissarit

Team valkeat tassut

Kyllä on taas matkattu sekä autolla että bussilla ja junalla. Käytiin yökyläilemässä Koda-walesin luona viime ke-to. Likat ovat kyläilleet Koda-sedän luona monen monta kertaa pennusta lähtien, joten ne olivat taas kuin kotonaan kylässä ollessaan. Kiksukaan ei jaksanut jahdata Smirre-kissaa niin pitkään kuin normaalisti, vaikka isänsä kaltaista sisukkuutta ja pitkäjänteisyyttä siltä siihen asiaan löytyykin.

Kotikotona käytiin torstaina lähinnä hakemassa jotaki roinaa lauman kotipesään, siellä ei nyt keretty ees ratsastuslenkin verran oleilla, mutta Sania päästiin moikkamaan. Perjantaina hyppäsimme aamupäivällä bussiin ja sieltä kiiruhdimme Lahteen lähtevään junaan. Omituista että toisinaan bussikuskit laskuttavat koirista ylimääräistä ja joskus eivät. Junassa kun koirista joutuu aina maksamaan. Yövyimme siskoni luona kolmen yön verran ja mukana oli myös Koda-walesin omistaja, kuitenkin ilman Kodaa.

Vastaanotto Auroran ja minun likkojen kanssa oli jälleen odotetusti jäinen. Vaan siihenhän me on jo totuttu. Cicaro ja Caramel ahdistuivat Auroran päällepäsmäröinnistä niin paljon että lymysivät sängyn ja sohvan alla. Aurora oli aivan niskan päällä. Jos Cicaro edes vilkaisi Auroraa ja koirien katseet törmäsivät, alkoi murina, eivätkä likat varmasti nukkuneet Auroran kanssa samalla alueella. Auroraahan vain huvitti kun Cica murisi sille hampit irvessä. Kuitenkin jo muutaman päivän kuluttua laumalaiset leikkivät toistensa kanssa, pystyivät vilkaisemaan toisiaan murisematta ja jopa nukkuivat vieretysten. Caramel on niin leikkisä luonne, että se sopeutui Auroran pomotteluun Cicaroa nopeammin.

Ilmeisesti koirien oleilu ja lenkkeily puolueettomalla alueella on ok, mutta omalla reviirillään eli siskoni kämpässä Aurora ottaa johtopaikan laumasta. Samoiten resursseista eli ruuasta ja huomiosta kolmikko saattaa aloittaa kahakoinnin tai jos Aurora esimerkiksi ahdistaa Cicaron nurkkaan.

Törmäsin muuten joskus keskusteluun, jossa joku kysyi mitä koiranomistajat tuumivat jos koiriansa tullaan silittelemään. Minusta se on hirmu mukavaa kun pääsee jutustelemaan vieraiden ihmisten kanssa ja tykkään siitä että koirani saavat huomiota ja harjaantuvat vieraiden ihmisten vastaanottamisessa. Kyllä taas steissillä ja bussissa oli hymyileviä kasvoja, ja eräs naishenkilö tuli juttelemaan ja raaputtelemaan koiria hyväksi toviksi ja vaihdettiin koiramaisia juttuja siinä hetki ennen junalle lähtemistämme. Siskoni taas nakkasi aikaisemmin Pikkumustan mukaan kauppareissulle, ja kaupalla Pikkumusta oli saanut hurjasti huomiota siskoni naapurilta, vanhemmalta naishenkilöltä - hän oli raaputellut kaupalla Kiksua antaumuksella ja kehunut kuinka koirat olivat olleet hyvin hiljaisia kämpällä ollessaan. Aina mukava kuulla.

Maanantaina jätettiin Lahti taaksemme ja palattiin kotia. Koirat olivat tietysti väsyjä reissusta. Hyvä etteivät nukkuneet pystyyn bussissa matkalla kämpille. Siskolleni kiitos kun saimme taas aiheuttaa naapureille harmaita hiuksia äänekkyydellämme. Olimme muuten viimekin lokakuussa siskoni luona lomailemassa lauman kanssa. Alkaako tästä jo tulla perinne?

Tänään olemme jo matkanneet jälleen etiäpäin, tällä kertaa kotikotiin pariksi viikoksi. Saavuimme tänne eilen eli tiistaina. Oon ite taas töissä kotikulmilla pari viikkoa, enkä viittis ajaa autolla kahta tuntia päivässä, joten asustan siks kotikotona töiden ajan.

Tänään saatiin pakkaset täyteen hirven lihaa ja luita. Muorin ystävä toi koirille noin 25kg säkin täynnä kaadetun hirven ylijäämälihaa. Lavuaari olisi kuvassa aivan kukkupäänä, ellei osa lihoista olisi jo purkitettu ja pussitettu. Haettiin myös toisessa kuvassa komeilevat lihaisat hirveluut metsästäjien ladolta. Kaikki tämä ilmaiseksi, eikä hyvä liha haaskautunut tulemalla kaivetuksi maahan. All win! Paloittelin pari tuntia lihoja tuossa alkuillasta, jotta koirien on helpompi (lue: siistimpi) syödä lihat aikanaan.