Lätinätä

Tuskin hännänasennot periytyy. Tuskin.

Kuvat viime vuoden kesältä - syksyltä. Ärsyttääkö? Hissukseen elely alkoi ahdistaa. Mikään ei etene. Oon varmaan liian tehokkuushakuinen. Kysäisin tässä sähköpostitse seuraavasta mahdollisuudesta päästä mukaan agilityn viikkotreeneihin ryhmävuoroille, koska seuran sivujen päivittäinen kyttääminen ei tuottanut mitään tulosta. Koska meillä ei ole tarvetta alkeiskurssille, meillä on kuulema mahdollisuus päästä suoraan ryhmään, yeee. Hiukan myöhemmin saan tietää, pääsemmekö ryhmään vaikka samantien vai jonain tiettynä ajankohtana.

Onneks meillä alkaa hallitreenit uudessa hallissa, joskaan en pääse töiden takia ensimmäiselle treenikerralle. Treenaan jälleen samaan aikaan kumpaakin koiraa, 1,5 koiran hinnalla. Kumpikin saa kuitenkin yhtä lailla oman treeniaikansa hallissa. Vuorot ovat halliaikana klo 17-19, ja hallikausi käsittää 6-7 kertaa.

Karmeeta pohdintaa. Koirani ovat jo veteraani-ikäisiä ennen kuin päästään edes oikeisiin kisoihin. Toiset pitää kiirettä, ja toiset taas eivät. Terkuin koirat kesän kynnyksellä neljä vee ja ekat oikeet kisat tulossa joskus alkuvuodesta. Vaikka alotettiin agility näiden täytettyä vasta kaksi vuotta, niin pari vuotta on hurahtanut ihan ilman kiirehtimistä. Meillä on ollut pitkiä taukoja, ja treenaaminen on siksi ollut epäsäännöllistä.

Jeesuskoira Koda kävelee päällä vetten kesällä 2014.

Kaikille varmaan tulee niitä hetkiä: "Seuraavan koiran kohdalla teen tämän asian toisin." Minä aion opettaa seuraavan koirani leikkimään. En koskaan ole ajatellut, että koira pitäisi opettamalla opettaa leikkimään. Nykyiset nassukat osaavat rauhoittua, odottaa yksin ja leikkiä erilaisissa ympäristöissä. Mutta leikkimisen eli lelupalkkaamisen kanssa oli ainakin alkuun ongelmia, ja olen aina ollut enemmän nami- kuin lelukouluttaja. On tietysti koirasta kiinni, mikä palkka motivoi koiraa eniten. Mikä on se the superpalkka jonka eteen tehdään ihan mitä tahansa. Mutta ainakin, jos koiran opettaa leikkimään, se todennäköisesti ymmärtää leikkimisen päälle sitten aikuisena treeneissä, eri ympäristöissä. Ja osaa arvostaa leikkipalkkaa.

Joskus syksyllä tälläki eläimellä oli turkki. Nyt pakkasen pureskellessa ja järsiessä oli
erihyvä ajankohta pudottaa turkki. Manttelia niskaan ja porskuttamaan...

Seuraavaksi ihan oikeaa tulikuumaa asiaa. Silmätarkastuksesta kuului viimein elonmerkkejä. Ilmoitin likat hakulomakkeen kautta silmätarkkiin Kuopion KEK:iin jo viime syksynä, vaan täytyy vielä soittaa ja varmistaa että meille tosiaan on siellä nyt paikka. Sivujen hakulomakkeet eivät nimittäin olleet toimineet ihan koko hakuaikana. Tämä tarkki ei voi mennä huti. Mitkään työt tai reissut eivät nyt saa tulla eteen. En ole koskaan käyttänyt koiraa silmätarkastuksessa, joten tätäpä ootellaan jännityksellä.

Hollolassa Auroran luona käymässä syksyllä 2014

Käytöskuvaus on edelleen helmi-maaliskuussa. Eli turvallisen ajan päässä siitä, että likat juoksevat jälleen. Käytän koirani käytöskuvauksessa eli ns. epävirallisessa luonnetestissä. Käytöskuvaus sisältää samantyyppisiä koiran luonteenpiirteitä kuvaavia asioita kuin luonnetesti, mutta on kuitenkin ihan erilainen testinä. Testin perusteella voi tehdä havaintoja koiran luonteesta. Sekarotuisen koiran luonnetta on vaikea analysoida, koska ne eivät ole tervetulleita luonnetestiin. Sinänsä ihan typerää, koska vaikka niiden luonnetta ei voi verrata mihinkään, niin eikö tieto koiransa luonteesta ole todella tärkeä. Yhtä tärkeä kuin tieto koiransa terveydestä. Eikä itse muodostettu analyysi ole luotettava, ellei voi tarkastella omaa koiraansa kuin ulkopuolinen, ja omaa riittävästi tietoa koiran luonteen analysoinnista. Odotan testiä innolla, koska olen aina arvioinut lähinnä itse koirieni luonteita vertaamalla niitä muihin koiriin ja saamalla niistä tietysti palautetta kouluttajilta ja muilta koiraihmisiltä.

Perhe ottolasta vaille koolla syksyllä 2014

Alkutalvi tulee siis sisältämään todennäköisesti agilityryhmään pääsemisen, silmätarkastuksen ja käytöskuvauksen. Ei huono. Tavoitteita täyttyy niin että ropisee.