Kasvattamisen olosuhteet

Puitteet, vaatimukset, resurssit - u name it. Mitä kaikkea tarvitaan että voi kasvattaa pentueen turvallisesti? Haluan kirjoittaa aiheesta vaikka olen kasvattanut vain yhden ainokaisen pentueen, jota en sitäkään täysin itsenäisesti vaan kahden muun perheenjäsenen kanssa. Olosuhteet ensimmäisen pentueen kasvattamiseen olivat viisi vuotta sitten varsin erilaiset nykytilanteeseen verrattuna. Pentue kasvoi tuolloin perheen keskellä omakotitalossa niin että joku oli aina kotona.

Nyt suunnittelen pentuetta yksin asuvana rivitalon päätyyn ja voi olla ettei yksikään lomaviikko osu kohdakkain pentueen kanssa jolloin sekä emo että pennut olisivat työpäivät joko yksin kotona tai silloin tällöin "kennelorjien" (ystävät, perhe) käsissä. Siispä lienee sanomattakin selvää että tällaisena pohtivaisena ihmisenä tämä kaikki mietityttää vielä monen vuoden mietinnänkin jälkeen.

Tila
On eri asia kasvattaa 25 neliön kerrostalossa kuudennessa kerroksessa paperiseinien sisässä kuin 150 neliön omakotitalossa omine pihoinensa ja kaukana naapureista. Kantava narttu tarvitsee rauhallisen tilan, johon sen tulee saada tutustua jo kantoajan lopussa. Synnyttämiseen se tarvitsee hiljaisen, suojaisan tilan jossa saa olla rauhassa muilta koirilta.

Miten minä takaan rauhallisen tilan emolle ja pennuille kun taloudessa on toinenkin koira? Miten emo suhtautuu toiseen koiraan ja antaako toinen koira rauhan emolle ja pennuille? Tilaa on mahdollista rajata niin että koirat eivät edes näe toisiaan. Ja se kaikkein olennaisin ehkä vielä, eli vuokraisännältä on oltava lupa pentueeseen - minä otin asian puheeksi jo heti kun edes aloin suunnitella pentuetta vakavemmin.

Aika
Lukematon määrä tunteja sopivan uroksen etsintään, uroksen tapaaminen, nartun tiineyden tarkkailu, synnytys, pentujen sosiaalistaminen ja kasvatus (johon lukeutuu kaikki pentujen hoito ja niiden kanssa toimiminen jotta ne tottuisivat käsittelyyn ennen uusiin koteihin luovuttamista), kotien huolellinen etsintä (jotta kasvattaja oppisi tuntemaan jokaisen pennun ja ne löytäisivät juuri oikean kodin itselleen), pentujen myynti-ilmoitusten väsääminen ja päivittäminen, lukuisille pentukyselijöille vastaaminen, kotiehdokkaiden tapaaminen, pentujen luovuttaminen... Ja jos jokin menee vikaan, pentujen kasvatus ilman emokoiran avustusta vähintään 8 viikon ikään saakka pentuja alussa parin tunnin välein ruokkien ja pitäen pennut lämpiminä. Varaemojärjestelmän kautta voi toki löytää sijaisemon pennuille, tai sitten ei.

Monet kasvattajat tekevät normaalia noin 38,15 tunnin työviikkoa eivätkä työskentele kotoa käsin, joten ajanhallintaa täytyy toden teolla miettiä kriittisesti ennen pentuetta. Teen itse kolmivuorotyötä, enkä ole töissäni aina edes tavoitettavissa, enkä todellakaan voi poistua töistä sormia napsauttamalla. Siispä varsinkin jos synnytys osuu töiden kanssa pahasti ristiin, tulee jonkun olla vahtimassa narttua koko ajan ja lienee sanomattakin selvää että synnytyksen alkamista tulee seurata kuin kuuta nousevaa. Onneksi voin vaikuttaa tuleviin työvuoroihin tekemällä esimerkiksi pitkiä vuoroja peräkkäin jotta saan pidemmät vapaajaksot niiden jälkeen. Näillä voin hieman pelata koiran synnytyksen ajankohdan suhteen. Onko kellään kokemusta Elisa Vahti -palvelusta?

Raha
Menoeriä on tietenkin sekä kiinteitä että ei-kiinteitä. Aletaan siitä että nartun vienti uroksen luokse (yleensä nimenomaan näin päin) voi maksaa joko bensoissa, junalipuissa tai lentolipuissa. Urokselle maksetaan tietenkin astutusmaksu ja palkkio pentueesta. Nartun tiineyttä voidaan seurata joko tiineysultralla tai -röntgenillä näin halutessaan, ja jotkut rokotuttavat nartun varmuuden vuoksi herpestä vastaan. Jos narttu on tiine, tulee pentulaatikon hankkiminen ajankohtaiseksi.

Kun pentue syntyy, moni asia voi mennä vikaan. Nartun poltot saattavat olla liian heikot, ensimmäinen (tai ainoa) syntyvä pentu liian suuri tai väärässä asennossa tai synnytys ei käynnisty välttämättä laisinkaan enimmäisaikaan mentäessä. Emo vaatii lisäruokintaa jo ennen pentujen syntymää ja imetysaikana. Pentueesta koituu myös suoria kuluja ruokinnan, madotuksen, eläinlääkärintarkastuksen ja sirutuksen kautta. Pennut saattavat myös sairastaa, jolloin epäsuorat kustannukset nostavat jälleen päätään. Kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa, jotkut kasvattajat antavat mukaan pentupakkauksen. Pentupakkaus on mielestäni ihana lisä uuteen kotiin.

Entäs jos emo ei hoidakaan pentujaan? Homma käy entistä kalliimmaksi. Jos ajatellaan että homma on edennyt jo synnytykseen saakka, siintää mielessä aina pelko siitä että narttu ei synnytä ilman eläinlääkärin apua. Keisarinleikkuu päivystysaikana on varsin kallista puuhaa joten tililtä täytyy löytyä rutkasti ylimääräistä. Jos narttu kuolee synnytyksessä, vieroksuu pentuja sektion jälkeen tai pentuja on todella paljon, voi kyseeseen tulla töistä poisjäänti, jolloin puhutaan jo tuhansien eurojen menetyksistä. Jos töistä ylipäänsä on mahdollista jäädä pois. Omassa tapauksessani se olisi hyvin vaikeaa. Jos todella tiukka tilanne tulisi, auttaisi tukiverkosto, josta lisää seuraavassa kappaleessa.

Tukiverkosto
Jos pentueen ja työssäkäynnin aikataulu ei mitenkään käy yksiin suunnitteluista ja aikatauluttamisista huolimatta, tai tulee yllättäviä menoja tai muita syitä miksi olisi hyvä saada joku hoitamaan pentuja joko hetkeksi tai pidemmäksikin aikaa, olisi hyvä olla tukiverkosto johon on nimettynä muutama sellainen henkilö jolle voi luottaa pentueen hoidon hetkellisesti. Pentueen sosiaalistamiseen, elämään totuttamiseen, kuvaamiseen ja muuhun toimintaan saattaa myös tarvita apukäsiä vaikka pentueen muuten voisi kasvattaa yksikseen. Minulla on tukiverkostossani äkkiseltään laskettuna ainakin 6 henkilöä lähialueella joille voisin luottaa pentueen hetkellisesti. Mielestäni se on riittävästi.

Jos taustalla ei ole kasvattajaa tukena auttamassa, on aina mahdollista kysellä tutuilta ja ystäväpiireistä apua pentueen kasvattamiseen liittyvissä asioissa. Mielestäni silti lähtökohtaisesti mikäli joku pentuetta kaavailee kasvattavansa, olisi jo emon ja pentujen edun mukaista että kasvattaja selviytyisi teoriassa ilman apukäsiä ja holhousta normaalin pentueen kasvattamisessa ja osaisi myös toimia ongelmatilanteissa. Tarvittaessa on kuitenkin osattava nöyrtyä ja kysyttävä neuvoa, varsinkin jos asiat eivät tunnu menevän niin kuin pitäisi.

Tietotaito
Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta virheiltä ja haitoilta voi välttyä ottamalla riittävästi selvää asioista ennen kuin lähtee tuumasta toimeen. Jos mahdollista, avuksi voi pyytää kasvattajakaverin joko langan päähän tai jopa paikan päälle jos narttu vain tuntee henkilön. Kaikki ylimääräinen stressi tulisi minimoida tiineyden ja synnytyksen lähellä jotta pentue kehittyisi normaalisti ja emo ei hylkäisi pentuja. Ei siis ole suotavaa että vieras ihminen pölähtää pentulaatikon ääreen nartun synnyttäessä, eikä niin ikään hermoilevan kasvattajankaan mielentila ole sopiva synnyttävälle nartulle. Siksi kannattaa ehkä läpikäydä asioita riittävästi mielessään ja varautua mahdollisimman hyvin myös ongelmatilanteisiin jotta osaa sitten toimia tosipaikan tullen.

Tarvikkeet
Muistelen että vuonna 2011 meillä oli käytössämme pentuetta varten keittiövaaka, pyyhkeitä ja lehtiö kyninensä ja ell-numeroinensa - sekä tietenkin pentulaatikko johon vino pino vaihtoalusia. Pipetit, emonmaidonkorvikkeet, desiaineet, sakset, kertsihanskat, lämpöpussit sun muut eivät kuuluneet varusteluetteloon. Seuraavaa pentuetta varten nämä tosin tulevat kuulumaan luetteloon jo turvallisuuden tunteen luomisen vuoksi. Tärkein tarvike lienee kuitenkin rauhallinen, hermoilematon omistaja joka on nartulle paras tuki synnytyksessä ja joka luottaa että narttu hoitaa homman kotiin.