2.9.2016

Jänisagilityä

"Brother where aaare youu? Why don't you answer to meee oh can u hear meee!!"
Niinno mitäs muutakaa jos postaus sisältää jäneksen kuvia ja agilitykuvia? Voi hyvä jestas nää miun postit on enää yhtä kuvaa.

Cismetin kanssa on matkailtu kotikotona ja mökillä sekä keski-Suomessa. Se matkustaa erihyvin, sillä se nukkuu normaalisti koko ajomatkan. Alkuun se joskus vinkuu autossa jos se laitetaan kyytiin virkeänä mutta alkaa unille hyvin pian. Se on ollut satunnaisesti öitä sisäsiististi, ja jos sille iskee hätä yksinollessa tai yöllä, se tekee tarpeensa aina lehdelle. Se osaa vinkua jos se haluaa ulos, mikä helpottaa paljon sisäsiisteysopetuksessa.

Lähdemme Suomireissulle koko koiralauman (Cica, Cara, Cisme) kanssa ja käymme ainaski Lahdessa Auroran omistajalla eli siskollani ja Ylöjärvellä tapaamassa Savua. Jenny onkin suunnitellut meille jo melkoisesti tekemistä ja tapaamisia sun muuta kunhan Ylöjärvelle saakka joskus ennätämme.

Metsässä kirmatessa pienimerle pysyy hienosti isompien vauhdissa, onhan neidillä jo kiitettävästi jalkaa ja koordinaatiokykyäkin vielä tallella. Se tulee hakemaan itsenäisesti kontaktia lenkillä istahtaen eteen tai seuraten sivulla ja se tulee luokse vislauksesta. Se kävi taas mukana treeneissä, jossa se kirmaili reippaasti koiralauman mukana.

Se on ollut uskomattoman reipas pentu, ja ehkä yllättävän kovankin oloinen. Se ei arkaile mitään muuta kuin vieraita koiria. Yritän aina bongailla ympäristöstä mahdollisia pelottavia asioita ja tarkkailen pennun reaktioita niihin. Ohi ajavat bussit, tuulessa tempovat ressut, parkkihallin kaikuminen... ihan sama, voiko sen syödä? Hieno pentu. Kunhan ei vain kasva liian kovapäiseksi.

Me käytiin bussireissu kaupungissa Cismetin kanssa. Bussissa se matkasi "moi kaikki saanko ruokaa" -asenteella. Kaupungilla pulut olisivat saaneet kyytiä ilman hihnaa. Joillekin toisille koirille piti pörhistää rintaa ja haukkua tosi uskottavaa haukkua häntä selän päälle kiepautettuna. Silittelemään tulleet ihmiset saivat varoa tassuja ja hampaita, kun neiti olis vähän halunnu antaa pusuja ja jakaa rakkautta... Hehe. Huikee penska. Ja kuin leikkisä penska.


Voihan agiliitelyt. En muka ollut vielä julkaissut näitä (alhaalla olevia) kuvia. Cicaron kans mennään PM-joukkuekisaan ja yhelle radalle 10.9. ja 11.9. vielä parille radalle. Tiiä vaikka se vika nolla sieltä joskus viittis napsahtaa. Kips sählää ja komentaa ja tuijottaa minua nyt niin paljon että se ylimääräne häsläys pitäs saada pois radalta. En tiiä mistä se ny ottaa kierroksia, mielestäni ohjaan ihan niinku tähänki saakka oon ohjannu. Mutta tarkka koira kun on ni ei tarvi ku nenän olla väärässä asennossa ni tulee komennukset päälle. 

Kyllä pitää sanoa että turhauttaa ku muut tekee luokkanousuja ja samaan aikaan mä tiiän että me osattas jo vaikka minkä luokan verran asioita, ja silti ei edetä. Ei oikein osaa edes iloita muiden onnistumisista ku omasta onnistumisesta on jo niin pitkä aika. Miks sen pittää olla niin vähästä kiinni meillä? Mua alkaa turhauttaa kisata niin helppoja ratoja ku ykkösten radat on. Ehkä se näkyy sitte miu ohjauksessa ja koira komentaa minua siksi? Ku en tiedä. Ei se määränpää vaan se matka, mutta ku matkakaa ei etene.

Cara mammalomailee agista vielä syyskuun ajan, ellei tee jotain pientä jo ennen sitä. Keppejä ja putkea se on pari kertaa mennyt siinä rataa rakentaessa.

"Tää on koko perheen harrastus."
Kipinä luoksetulottelee.
Kiva pönppö. Ja puppiduu.
Hhhhhhh.....
Seittämänviikkone grrrrrrr.
Palakka.
Raivokeppi. "TTU KUI MONTA NÄITÄ VIELÄ..."
Taittokorva tekee sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.