Uusi koirakaveri ja kuulumiset

Jeesjees, syrra ollut sunnuntaista saakka messissä Kajaanissa, joten voisi päivitellä tänne tapahtumia viime päiviltä. Matkattiin siis Kajaaniin sunnuntaina iltamissa, kun syrra oli ensin saapunut kesälomille kotikotiin. Lauma otti Auroran hyvin vastaan, ja automatka Kajaaniin sujui jouhevasti ilman oksentelua tai muitakaan ongelmia.

Kun saavuimme kämpille myöhään illalla, Aurora meni edeltä rapussa. Se pysähtyi oikealle ovelle, joten se muisti että missä se aiemmin oli majaillut! Vaude. Melkonen muisti otuksella, en ois uskonu että se muistaa oikean oven näinkin pitkän tauon jälkeen.

Me on alkuviikosta koirapuistoiltu, tavattu uusi koirakaveri Titus ja kaksjalkaiset ovat tietenkin viettäneet ehkä hauskimman vapun ikinä. En ala koirablogissa kertoilemaan enempää ihmisasioita, mutta tuli kyllä naurettua niin paljon ettei hetkeen ole ollut yhtä hauskaa. Menoa ja meininkiä riitti, ja surkea sää ei juuri haitannut vapun viettoa.

Käytiin tänään mätsäreiden jälkeen koirapuistoilemassa, ja käveltiin keskustan lävitse takas kämpille. Aurora the arkajalka ei murissut ollenkaan ihmisille kaupungilla, kun oli saanut kuluttaa enimmät paineensa koirapuistossa melskaamiseen. Eipä tässä kummempia muuten, syrra on vielä vissiin maanantaihin saakka miun luona. Kameran akun laturi unohtui kotikotiin, joten tässä nyt jännätään, saadaanko huomenna kameraliikkeestä lainattua tai ostettua uutta laturia, jotta syrra voi kuvata aksan kunnolla.. Virtaa jäljellä yksi palkki, joten sillä ei pitkälle pötkitä, etenkin kun ilmat ovat niin kylmät että akku kuluu vieläkin nopeammin. Ärsyttää aivan hemmetisti kun menin unohtamaan sen laturin kotiin. Luulin jo että olin oppinut huolehtimaan sen aina mukaan, mutta ehei... Kerrankin, kun olisi saanut jonkun ihmisen kuvaamaan aksaa, niin sitten kalusto kuC.

Mutta nyt ruvettas kahtommaan leffaa syrran kera, koirat torkkuu edelleen lenkistä väsyneinä. Jesh moi.

Nälkämaassa satoi lunta vielä toukokuussa...

Hemmetin kiipustajat ei viittiny venaa. Mäkihyppytornissa.

Match show Kajaani 1.5.

Rajua tuulta, sadetta ja rakeita saatiin kestää, mutta ei ollut turha reissu onneksi.

Cicaro pienten koirien SIN1 ja BIS- ja Caramel isojen koirien SIN3. Hyvä tytöt! Pienissä koirissa oli joku 20-30 koiraa, isoissa koiriaa 30-35 koiraa.

 

Niin kuin kuvasta voi huomata, siellä tuuli todella kovaa... :D Laumanjohdolla uusi tukkatyyli.

Palkintopossut.

Cicaro säikäyttää jälleen

Saavuttiin tänään kotona käymään. Sani otti lapsoset vastaan häntä pyörien ja tytöt luikerteli onnesta matalana Sampuran paijattavana (purtavana). Ihan huippua aina ku nuo näkee toisesa pitkästä aikaa, vaikka ei oo nyt pitkä aika viimesestä reissusta kotona, mutta jaksoivat silti lauman osakkaat iloita toistensa näkemisestä. Sunnuntaina liittyy vielä Aurora mukaan.

Otsikon aiheeseen sitten... Eli lähettiin käväsemään tuossa kasin aikaan rannassa iltalenksulla. Perillä rannan tuntumassa koirat ponkas mehtään (kohti rantaa) kun kuulivat joutsenten äänen järveltä, ja kipitin ite perässä, koska arvasin vaaratilanteen mikä seuraa sulaneista jäistä ja saalisviettisestä koirasta, joka kuuli ja näki joutsenet... Kiksu tietysti rynnisti - niin kuin arvasinkin - kohti joutsenia, jotka oleilivat n. 20m rannasta sulalla kohdalla. Jää kesti aikansa, mutta sulalla kohdalla Kiksu molskahti jäihin. 

Minä soitin välittömästi äidille, että jos joudun hakemaan sen pois vedestä, niin osaa muori tulla pelastamaan meidät molemmat. Kerkesin ottaa kameralaukun pois olalta ja juosta Kiksua karjuen rantaan, ja samalla kun kännykkä hälytti, paniikki alkoi nousta korviin saakka. Tajusin, että koirani saattaa hukkua hyiseen veteen, ja en olisi epäröinyt hetkeäkään mennä perässä, mutta järki sanoi että soita ensin apua, äläkä mene itse perässä hukkumaan. Joo kuulostaa sokerisiirappisen liioitellulta sankaritarinalta jee-juostaan-kuuhun-yhdessä-4-ever mutta antaa mennä, nää oli ajatukset silloin ja niin varmaan jokasella koiranomistajalla olisi samassa tilanteessa. Muoriki vastasi vasta, kun Kiksu jo pääsi takaisin jään reunalle muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Se seisoi jään reunalla kuin mitään ei olisi tapahtunut, minun karjuessa sitä edelleen takaisin rantaan, ja se kipitti viimein sohjoisen jään kautta takaisin, minä edelleen peläten että kestääkö jää vai putoaako se uudelleen jäihin.

Muori vastasi hetken päästä ja selitin tapahtuneen. Kiksu puisteli vedet pois turkistaan, jatkoi riehumistaan ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jospa otti opikseen, tai sitten ei. En voi sanoa, ettemme enää mene rantaan, koska se on ainoa paikka kotona missä voimme lenkkeillä, koska asvalttitielle lauma ei saa mennä edes hihnalenkille. Pitänee rajata menemästä rantaan saakka, ja rymytä metsässä tämä vkl. Ei kiva, jos koko lauma juoksee jäihin... Cara onneksi sentään hillitsi itsensä, se ei ole niin saalisviettinen mitä Kiksu on. Mutta hyi hitsiläinen. Mikä tunne. Se kun paniikki alkaa vallata kehon. Onneksi osaan normaalisti toimia, vaikka tilanne olisi mikä.

Sankari hieman vettynyt turkki yllään...

Miksi aina Cicaro? Pentuna loikki piha-altaaseen vähän väliä, nuorena maistoi mökillä rotanmyrkyä ja hyppäsi korkealta terassilta alas, jokunen viikko sitten hyppäsi pahannäköisesti alas ikkunalaudalta ja nyt päätti juosta jäihin. Itsesuojeluvaisto? Lähettäkää edes palanen tuota ihmeellistä vaistoa Kiksulle, jos bongaatte jossakin sellaista myytävänä... Noh, varmistipa Hampuusi ainakin sen, että se heitti ensimmäisenä talviturkkinsa.

PS. Sani on laihtunut hieman! Se on käynyt enemmän lenkeillä ja juossut kepin perässä lenkillä viime aikoina. Jipii, ehkäpä se tiputtaa vielä kilon ennen kuin kotiudun lopullisesti kotikotiin kesäksi.

Tekaisin tytöille 250cm hihnat ennen lähtöäni. Nyt pääsee tytöt
tarpeilleen niin kauas puskaan kuin haluavat, ei tarvi
minun ryömiä neitien perässä :D Ja saa lenkkeillessä
pitää vähän pidemmällä, tähän saakka ollut käytössämme jatkohihna
sählättynä kiinni molempiin hihnoihin... 

Lisää kuveja lenkiltä, kun avaat postauksen kokonaan kohdasta LISÄTIETOJA.

5. agilitykerta

Ensimmäinen kurssi agilityä suoritettu. Tai no, koska emme edelleenkään treenaa kurssimuotoisesti vaan etenemme ryhmässämme jokaisen oman tason mukaisesti, niin sanotaan nyt että ensimmäiset 5 agilitykertaa suoritettu. Seuraavat 5 kertaa on jo tilattu, ja kunhan ne on käyty, niin alkaa sopivasti kesä, jonka aikana emme treenaa kuin ehkäpä kotipihalla, nyt jo tosin hieman valaistuneempana, että mitä sitä pitääkään tehdä.

Tämän päivän treeneistä seuraavaksi. Tavoitteena oli tutustua keinuun, mennä kahta eri rataa ja saada koirat menemään ohjureiden kanssa mutta ilman hihnalla avustamista 8 keppiä. Ja ite otin tavoitteeksi sen, että totutan koiria odottamaan häkissä sillä aikaa kun toinen on treenaamassa.

Ensin otettiin jälleen 8 esteen radanpätkää. Laitoin Caran häkkiin odottamaan ja lähin Kiksun kans suorittamaan rataa. Koira kuumui liikaa, ja alkoi riekkua minun hihassa kiinni, eikä malttanut mennä siksi putkeen. Sain käskyn olla itse vähemmän innostava, jolloin koira keskittyikin heti paremmin, ja rata rupesi sujumaan. Renkaan Kiksu hyppäsi hienosti. Selvisi sellainen asia, että Kiksun alivireessä-sopiva viretila-ylivireessä kohta "sopiva viretila" on hyvin hyvin kapea tila, johon minun pitäisi osata ohjata sitä juuri sopivalla kannustuksella. Ei liian vähässä vireessä, tai se kieltää esteille - eikä liian kiihdyttävästi, koska se riehaantuu ja purkaa riehaantumistaan riekkumalla minun hihassani kiinni. Haasteellista, mutta opettaa minut varmasti motivoimaan koiran juuri tietylle kapealle, suotuisalle viretilalle. Kun Kiksu vieläpä vaatii eri esteiden kohdalla erilaista kannustusta, on homma vieläkin monimutkaisempaa, ja minun tulisi osata työskennellä sen kanssa niin, että saan sen toimimaan juuri sillä ihanteellisella vireellä kunkin esteen kohdalla ja niiden välissä.

Noh, Caran vuoro. Putkiin irtosi oikein mukavasti, titteli "putkihullu" saavutettu. Rengas meinasi tuottaa päänvaivaa, kun se olisi ollut mukavampi suorittaa sivuaukosta eikä itse renkaan kohdalta. Vauhtia piisasi, ja irtaantumista harjoiteltiin samantien toisella radalla, kun oltiin suoritettu ensimmäinen rata pariin kertaan. Eli 3 estettä, "hyppy putki hyppy putki". Ja siinäpä sitä oikealla kädellä ohjasin aikani ja sain koiran irtoamaan aina vain paremmin putkiin. Kiksun kans mentiin samaa harjoitusta myös, putkiin vaan ei olisi halunnut mennä.

Odotellessamme saimme käskyn treenata keppejä, ja saavutimme nopeasti sille kerralle saadun tavoitteemme: 8 keppiä ohjureilla, ilman hihnaa, virheittä molemmilta puolilta ohjattuna. Koska nälkä kasvaa syödessä, saimme uuden tavoitteen: Täydet 12 keppiä ohjureilla, ilman hihnaa, virheittä. Ja tsudum! Ei mennyt montaa toistoa, niin kumpikin neiti suoritti 12 keppiä ohjureiden kanssa, molemmilta puolilta ohjattuna. Nyt aletaankin napsimaan ohjureita pois puolivälistä keppejä.

Viimeisenä otettiin uusi kontaktieste harjoitteluun, eli keinu. Kiksu ensin, Caran odotellessa kiltisti häkissä. Namit ja hihna avuksi ja eikun menoksi. Muutaman kerran Hamppi pomppasi pois keinulta, ei tykännyt kun keinu liikkui sen alla. Jokunen toisto, ja keinu sai laskeutua alas ilman, että koira pomppasi pois kesken kaiken. Toistot vielä toiselta puolelta, ja keinu ei enää ollut vieras este. Titteli "paukkupeloton" saavutettu, kun keinu sai kopsahdella maahan ihan rauhassa. Sitten vaihtui taas koira, Kiksu häkkiin ja Cara keinulle. Ei mitään itsesuojeluvaistoa, suoraan ampui keinulle ja ei ollut moksiskaan vaikka keinu keinahteli alla. Caran kanssa pitää opetella kontaktit todella varmoiksi, tai se kyllä rynnistää niistä ohitse täysillä. Ja koirahan hyvä kun huomasikaan keinun kopsahtelua takaisin paikoilleen, eli ei mitään ongelmaa Karskillakaan keinun kanssa.

Seuraavia viittä kertaa innolla odotellessa. Kaikki muut esteet paitsi umpiputki ja pituuseste opeteltu. Tietysti vaatii vielä moni este treeniä edelleen, mutta sanotaanko että ainakin on tutusttu jo mukavasti kaikkiin. Umpiputkea ei oteta ainakaan Kiksun kans ihan heti, koska sille on saatava normiputket varmemmiksi, ettei se ala kammoksumaan normiputkia. Kyse on enemmänkin minun kyvystäni saada se suorittamaan putket siinä ihanteellisessa viretilassa. Rutiinia vaan, niin kyllä se siitä. Laitetaas tähän vielä lähinnä oman muistinvirkeydeks listaa siitä, mitä ollaan jo harjoiteltu.

Ei kuvia, pelkkää tekstiä tekstin perään! Pahoitteluni ja onnitteluni, jos jaksoit lukea nukahtamatta. Ensi viikolla syrra kuvaa aksat, joten kuvia ainakin on luvassa, ellei jotakin hurjaa tapahdu tässä välissä.

Esteet:
Hyppyeste
Muuri
Pituus
Rengas
Putki
Umpiputki
A-este
Puomi
Keinu
Pöytä
Kepit

Ohjaustekniikat:
Valssi
Puolivalssi
Pakkovalssi
Persjättö
Takaakierto
Jaakotus
Takaaleikkaus
Niisto
Sokkari
Avokulma
Cross Overit
Haltuunotto
Huijausveto
Kierrätys
Lähetys
Olanyliheitto
Pimeä kulma
Poispäin kääntyminen
Sylikäännös
Takaavienti
Twist
Umpikulma
Välistäveto
2 ON/2OFF (kontaktipinnat)

Koirapuistoillaan ja häkkeillään

Tsiuhtsauh, videota puistoilusta.

Grraauhh. Ensimmäinen koiravesipuistoilu tältä vuodelta, tätä on niin o d o t e t t u. Normaalilla kaavalla evoluution muokkaamat nykyihmisolennot ja heidän puhtaanvalkoiset sokerikuorrutuspuudelinsa kiersivät aistikkaasti erityisen kaukaa vetisen kurapaskahelvetin ja loivat vain kummallisia, jäätävän hiljaisia katseita samalla askeliaan meidät nähdessään kiihdyttäen, kun huomasivat kahden sekopikoiran kirmaavan vesilätäkössä omistajansa - ei lainkaan kieltäessä - vaan kannustaessa niitä rymyämään sen minkä siroista koivistaan pääsivät Nikonin laulaessa suloa sointuaan.
Eiiipä siinä, kuvia ja videomatskua tuli ainakin runsaanlaisesti. +600, karsimisen jälkeen +200

Kuvasaastetta (yh, kuinka kulunut sanavalinta) luvassa siis seuraavaksi, ellei joku valotolppa vielä tajunnut alun köhähdyksiä..... Lisää kuvia näkyy taas kun painatte LISÄTIETOJA>
Psst... siellä on kuva meijän brand new -kevythäkistäkin...

Lysti.

Villivonkaus.

Kersa.

Seepra.

KLIKKAA LISÄTIETOJA NÄHDÄKSESI LISÄÄ :-)

Lauman top 3

Kaikilla meillä on suosikkiasiamme elämässä...

Sani

1. Hyvä ruoka 2. Koda 3. Palloleikit

Cicaro

1. Aktivointipallo 2. Syliin pääseminen 3. Ikkunalla oleilu

Caramel

1. Kiksun häntä 2. Treenaaminen 3. Kuraleikit

Aurora

1. Koirakaverit 2. Uimahypyt 3. Ruoka

Arvonnan voittajan julkistus

Kappas Keppanaa -blogin järjestämän arvonnan voittaja on arvottu hieman etuaikaisesti siitä syystä että lähden itse käymään kotosalla ompelukoneen ääressä jo ensi viikonloppuna.
Voittoarpa osui Jeninan kohdalle. Onneksi olkoon, voit valita Paimenpajalta palkintosi!
Sinulle on lähetetty tarkempaa sähköpostia henkilökohtaisesti, joten luethan sähköpostisi.

Toukan lukemat

Postissa saapui mieluinen yllätys; Noora Valkilan kirjoittama kirja 

"Kasvata koirasta kunnon kaveri"

Suuri kiitos kirjailija Noora Valkilalle kiinnostuksen osoituksesta meidän laumamme toilailuja kohtaan!

Arvostamme tekoasi ja luemme kirjasi yhdessä laumani kanssa varmasti hymyissä suin!

Täältä lukijat voivat tutustua opukseen tarkemmin.

Teknisiä tietoja: Valkila, N. 2013. Kasvata koirasta kunnon kaveri. Helsinki. Tammi.

Psst.. Kysymyspostaus tarvitsee ilmestyäkseen lisää kysymyksiä...

Agilityn 4. kerta

Ylhäällä kaksi eri rataa mitä tänään tehtiin. Sama rata eri päin ja hieman eri tekniikoita käyttäen. Kuvat Rumarakin.

4 kertaa agilityä takana, pyöreesti joku 8-10 tuntia treeniaikaa yhteensä. Mukava huomata, kuinka nopeesti voi kehittyä noinkin vähässä tuntimäärässä, kun on kunnon opetus. Tänään oli jälleen tosi hyvät treenit, ja ensimmäistä kertaa tähän mennessä minullekin tuli kuuma kun mentiin rataa! Tytöt oli hyvin kuulolla, mitä nyt Cara nuuhki maata vähän joka välissä, liekö lähenevät juoksut aiheuttaa vai mikä. Putket oli viime kerralla nounou, ei suostunu tytöt menemään. Tänään tytöt kuitenkin suhahtelivat putkiin kuin raketit, eivätkä kieltäytyneet yhtäkään kertaa menemästä putkeen! Loistohomma. Keppejä treenattiin vuoroamme odotellessa heti alkuunsa, ja ilman hihnaa jo menivät 4 kepin kujan ohjureiden kanssa. Ens kerralla mennään 12 keppiä ohjureiden kanssa.

A-este otettiin tänään uutena esteenä, asetettiin estekannatin puoleen väliin A-esteen etuosaa, joten saatiin kontaktit suoritettua näin varmasti. Koirat ei arastellu A-estettä ollenkaan, vaikka tommonen aito A-este onkin kotipihan pikkuaata huomattavasti korkeampi. Vauhdilla menivät ylös ja tulivat muuten alaskin. Puomia kerrattiin, ja siinä vauhtia oli aivan superisti. Kumpikin koira laukkas minkä pikku kintuistaan läks, ja minun piti jo hillitä muutaman toiston jälkeen nopeita tassuja kun ei takaset pysähtyny kontaktipinnoille ollenkaan, ja laitettiin kannattimet ohjureiks että osui varmasti kontaktit 2on2off.

Loppuun mentiin vielä 8 esteen rataa etu- ja takaperin. Oli kunnon pyörimisrata, tuli takaakiertoja ja valssailuja. Tämä sujui himputin hyvin, mitä nyt ite edistin taas ensin takaakierroissa, jolloin ei hyppy onnistunu. Kun maltoin odotella koiraa, rupesi onnistumaan. Koirat meni kans tiukassa käännöksessä kumpikin saman esteen alitse, mutta uusinnalla menivät ihan ylite. Kuulema vaatii vaan harjaantumista että eivät yritä alittaa enää ollenkaan tiukoissakaan mutkissa.

Saatiin hyvää palautetta, että ollaan kehitytty viime kerrasta huikeesti. Kuulema käyty salaa treenaamassa välissä... Yks miinus tälle kerralle se, että ku vettä tuli taivaalta melko reilusti, en viittiny tai kerenny siinä tohinassa viiä koiria pihalle välissä, niin Cara kesken radan valssailun kusas halliin. Outs. Pissibussiin menee sitten ens viikolla kymppi veroa vahingosta. Tultiin sitte siihen tulokseen että häkissä olemista pitäisi alkaa treenaamaan, ois parempi siellä venata toisen koiran ku toinen treenaa. Ja ihan jo kisojakin ajatellen, häkki ois jees.. Alan vissii ettii isoa häkkiä noille ni opetellaan jo kotona häkissä olemista, eli että häkki on kiva paikka jossa saa ja pitää rauhoittua.

Yks kans mikä tänään häiritsi menoa, oli se että toinen koira tuli kaks kertaa meijän päälle, taas. Ihan ystävällisessä mielessä, mitä nyt vähän ärhentivät Caran kans ku yllättäen juos niskaan toinen narttu. Cara ei tykkee yhtään jos toinen koira lähestyy sitä tungettelevasti. Toinen koirakko rupes sitte treenaamaan hihnan kanssa, ku häiritti meijän suoritusta ku aina jostaki juos se koira niskaan.

Ens kerralla vika aksakerta, jonka jälkeen alkaa seuraava 5 kerran erä. Sitten jää aksa kesätauolle, ja syksyllä muutetaan väliaikasesti Kuopioon, otetaan ittenäinen treenioikeus Animals From Animationin Kodan ja Mantin kans ja treenataan paljon itsenäisesti Viiksen hallissa (?). Joulukuu-helmikuu on hiljaiseloa ja tokottelua, ja taas kevät Rumarakilla treenaillen. Tärkeeks koen, että saa nyt hyvän pohjan aksaan, että minä teen varmasti kaiken oikein ja minun virheitä korjataan ja kitketään pois jo heti alkuunsa. Hyvä sitte itsenäisesti treenata ja palata taas valvovan silmän alle.

Näin, ens kertaa odotellessa.

Hupsista, ostin kevythäkin. Eipä kauaa tarvinnu ettiä kun löyty mieleinen sopuhintaan. Kokoa on niin reilusti (XL), että mahtuu molemmat koirat mukavasti olemaan tuossa. Ai tosiaan, tultiin reippa tunti sitten aksasta, ja nyt on jo häkki tulossa... Shopaholic, indeed.

Kun kello lyö tassuille

En sano tätä ensimmäistä, enkä viimeistä kertaa: Minun vuorokauteni 

on 23 tunnin mittainen.

*Tirlinging* ...

Voihan kömmähdys. Taas. Enkä edes nukkunut pommiin tokosta niin kuin usein tiistaisin, kun saan pää kolmantena koipena juosta tokoon koirat pöllähtäneenä unenlahjojeni takia. Olin vain harvinaisen epäorientoitunut aikaan ja paikkaan, kun latasin iloisesti 18 pitkän pitkää powerpoint-tiedostoa luennoilta moodlesta, joista tulisi olemaan tentti nyt torstaina. Aloin lueskelemaan niitä vielä ihan hyvillä fiiliksillä ja päivitin jo Faceenkin, kuinka pitkä ja hervoton ilta tuleekaan olemaan, kun pisimmät pp-tiedostot ovat 150+ dian mittaisia. Siinä sitten alkoi toverit herättelemään tähän maailmaan, että eipäs heillä vain ole luettavanaan kuin säälittävät KAHDEKSAN powerpointtia. Krähähä, siitähä se riemu, hervoton riemu repesi...

... *POFF*

Olin jo päättänyt aiemmin tänään, että luovun yksistä kesteistä, kun luento loppui vasta vailla kuusi. Kestit ohi ja kirpaisi - done. No eipä sinne tokoonkaan tänään voi mennä, vaikka yleensä menen tokoon vaikka pää kainalossa, koska en halua skipata treenejä vaikka ovatkin itsenäisiä ja ilmaisia jne - anohow, done again ja kirpas entistä lujempaa. Kappas aikuiihanaa, saunavuor... eeei. Ei ole aikaa nautinnoille, minullahan on 18 hirmutiedostoa opiskeltavanani.

Mäni saunat, mäni kekkerit, mäni tokot, mäni hermot ja usko opintoihin. Kunnes toverit ilmaisevat pelastaen minun jo korjaamattomasti menetetyn iltani, että olen lukemassa melkoisen kasan ylimääräisiä tiedostoja koko damn tenttiin. Toisaalta, minun työni väheni melkoisesti, mutta tiistaipäivän kaikki huvit meni jo. Huspois.

Mitäs tästä opimme? Jatkossa saattaa joku hemmo tsekata tenttimatskut astetta tarkemmin.
Enkä muuten luovu enää kirveelläkään tokotreeneistä, vaikka mikä tulisi eteen - se on kuitenkin turha luopuminen näin loppuviimeksi.

Onneksi pienetkin asiat elämässä voivat pelastaa kokonaisen päivän. Eldorado-suklaa, tänään me vietämme kokonaisen illan kahdestaan, sinä ja minä, yhdessä kahdeksan powerpoint-tiedoston kanssa. Kunnes 00.00 Supernatural *sydän* tirlingailee ihresä televisioon. Hyvää yötä ja parempaa huomenta.

Karkkivaltakunnan kaunein Qarkki-Queen.

Vappuna, elleivät suunnitelmat mene uusiksi, siskoni saapuu Auroran kanssa Kajaaniin. Jännä olisi nähdä, miten tytöt suhtautuvat toisiinsa pitkästä aikaa nähdessään. Jouluna viimeksi nähneet toisensa. Ennen vappua on kuitenkin vielä muuta ohjelmaa, lähinnä kaksijalkaisella. Lähen lauantaina edustuspäiville Ouluun, joten tytöt menee hoitoon kaverilleni siksi ajaksi. Toivottavasti osaisivat olla edes jotakuinkin asiallisesti tällä kertaa...