27.4.2013

Cicaro säikäyttää jälleen

Saavuttiin tänään kotona käymään. Sani otti lapsoset vastaan häntä pyörien ja tytöt luikerteli onnesta matalana Sampuran paijattavana (purtavana). Ihan huippua aina ku nuo näkee toisesa pitkästä aikaa, vaikka ei oo nyt pitkä aika viimesestä reissusta kotona, mutta jaksoivat silti lauman osakkaat iloita toistensa näkemisestä. Sunnuntaina liittyy vielä Aurora mukaan.

Otsikon aiheeseen sitten... Eli lähettiin käväsemään tuossa kasin aikaan rannassa iltalenksulla. Perillä rannan tuntumassa koirat ponkas mehtään (kohti rantaa) kun kuulivat joutsenten äänen järveltä, ja kipitin ite perässä, koska arvasin vaaratilanteen mikä seuraa sulaneista jäistä ja saalisviettisestä koirasta, joka kuuli ja näki joutsenet... Kiksu tietysti rynnisti - niin kuin arvasinkin - kohti joutsenia, jotka oleilivat n. 20m rannasta sulalla kohdalla. Jää kesti aikansa, mutta sulalla kohdalla Kiksu molskahti jäihin. 


Minä soitin välittömästi äidille, että jos joudun hakemaan sen pois vedestä, niin osaa muori tulla pelastamaan meidät molemmat. Kerkesin ottaa kameralaukun pois olalta ja juosta Kiksua karjuen rantaan, ja samalla kun kännykkä hälytti, paniikki alkoi nousta korviin saakka. Tajusin, että koirani saattaa hukkua hyiseen veteen, ja en olisi epäröinyt hetkeäkään mennä perässä, mutta järki sanoi että soita ensin apua, äläkä mene itse perässä hukkumaan. Joo kuulostaa sokerisiirappisen liioitellulta sankaritarinalta jee-juostaan-kuuhun-yhdessä-4-ever mutta antaa mennä, nää oli ajatukset silloin ja niin varmaan jokasella koiranomistajalla olisi samassa tilanteessa. Muoriki vastasi vasta, kun Kiksu jo pääsi takaisin jään reunalle muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Se seisoi jään reunalla kuin mitään ei olisi tapahtunut, minun karjuessa sitä edelleen takaisin rantaan, ja se kipitti viimein sohjoisen jään kautta takaisin, minä edelleen peläten että kestääkö jää vai putoaako se uudelleen jäihin.




Muori vastasi hetken päästä ja selitin tapahtuneen. Kiksu puisteli vedet pois turkistaan, jatkoi riehumistaan ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jospa otti opikseen, tai sitten ei. En voi sanoa, ettemme enää mene rantaan, koska se on ainoa paikka kotona missä voimme lenkkeillä, koska asvalttitielle lauma ei saa mennä edes hihnalenkille. Pitänee rajata menemästä rantaan saakka, ja rymytä metsässä tämä vkl. Ei kiva, jos koko lauma juoksee jäihin... Cara onneksi sentään hillitsi itsensä, se ei ole niin saalisviettinen mitä Kiksu on. Mutta hyi hitsiläinen. Mikä tunne. Se kun paniikki alkaa vallata kehon. Onneksi osaan normaalisti toimia, vaikka tilanne olisi mikä.

Sankari hieman vettynyt turkki yllään...
Miksi aina Cicaro? Pentuna loikki piha-altaaseen vähän väliä, nuorena maistoi mökillä rotanmyrkyä ja hyppäsi korkealta terassilta alas, jokunen viikko sitten hyppäsi pahannäköisesti alas ikkunalaudalta ja nyt päätti juosta jäihin. Itsesuojeluvaisto? Lähettäkää edes palanen tuota ihmeellistä vaistoa Kiksulle, jos bongaatte jossakin sellaista myytävänä... Noh, varmistipa Hampuusi ainakin sen, että se heitti ensimmäisenä talviturkkinsa.

PS. Sani on laihtunut hieman! Se on käynyt enemmän lenkeillä ja juossut kepin perässä lenkillä viime aikoina. Jipii, ehkäpä se tiputtaa vielä kilon ennen kuin kotiudun lopullisesti kotikotiin kesäksi.

Tekaisin tytöille 250cm hihnat ennen lähtöäni. Nyt pääsee tytöt
tarpeilleen niin kauas puskaan kuin haluavat, ei tarvi
minun ryömiä neitien perässä :D Ja saa lenkkeillessä
pitää vähän pidemmällä, tähän saakka ollut käytössämme jatkohihna
sählättynä kiinni molempiin hihnoihin... 
Lisää kuveja lenkiltä, kun avaat postauksen kokonaan kohdasta LISÄTIETOJA.


 


*Hauks*

Etsi 3 koiraa....
Äitiinsä tullut, ryömii joka koloon.



*Ei lenkkikuva, mutta...* :D
Sampura valppaana *syrän*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.