Kotiaksailujen tsekkaus

Warning: Pitkää agilitytarinointia tulossa, jäsentääkseni lähinnä omia ajatuksiani! Voi olla puuroista luettavaa, jos ei treenipostaukset kinosta.

Tästä lähdettiin tänä kesänä kotona.

Avustuksen tarve 10.

Koska työharjoittelu on alkanut, ja olemme muuttaneet Kuopioon, voinemme sanoa kesän virallisesti loppuneen. Nyt olisi hyvä hetki tarkastella kesäksi asettamiamme harrastustavoitteita kriittisesti. Alkukesästä treenimotivaatio oli kaikilla paitsi laumanjohdolla nollassa. Ohjatuissa treeneissä kesän alkuun saakka paimenet olivat energiaa täynnä, aina valmiita treenaamaan. Vaan mitä tekevät paimenet, kun saan muutettuamme pystytettyä kämäselle kotonurmelle kotiesteemme ja kesä kotiaksan parissa voi(si) alkaa?
"Äiskä mikä tuo on, voiko tuon syödä? Vai voisiko sen sittenkin kaataa? Hä? Mikä hyppppy? Ffuu, ei mua kiinnosta en osaa en jaksa en viiti, treenaa keskenäs hyppyjäs ja keinujas, me vietetään kesää..."

Kesän tavoitteet
Agility:

• ohjaustekniikoiden kertaus
• nopeus
• innokkuus
• irtoaminen
• esteiden varma suorittaminen

Toko:

• ALOn kertaus
• AVOsta nouto ja kaukkarit (kertaus)

Lähtötilanne

Koska odotukseni olivat liian korkealla, näytin sen selvästi joko äänessäni tai eleissäni, jos koirat epäonnistuivat. Ja nuo herkkiksethän huomas sen ihan samantien ja koirien into ja yritys lopahti siihen. Lisäksi otukset pitivät jonkun verran meteliä jos innostin toista radalla oikein kunnolla tai palkkasin riehakkaalla vetoleikillä. (Niinkin riehakkaalla, että Cara katkaisi yhden kämäsen estetolppamme eräissä treeneissä hypätessään sen päälle innostuksissaan...) Esteistä vaikeuksia tuottivat keinu, jolta molemmat meinasivat hypellä kesken pois tai etenkään Kiksu ei uskaltanut jäädä 2o2o keinulle. A-esteen kontakti samoiten oli molemmille hyvin haastava, eivätkä ne ajatelleet sitä ollenkaan ja juoksivat ylite ellen jo ajoissa muistuttanut kontaktista. Keppejä kerrattiin ohjureilla - molemmat hyppivät ohjureiden yli. Rengas aliteltiin useimmissa tapauksissa. Takaa- käsky ei toiminut, koirat eivät irronneet sen vertaa että olisivat kiertäneet esteen takaa ja hypänneet sen. Putki kyllä sujui, ja pöytä samoiten. Vauhtia ja sopivaa virettä piti etsimällä etsiä.
Tuntui aika turhauttavalta, kun ei enää aksat kotona sujuneetkaan, vaikka treeneissä kaikki sujui niiiin paljon paremmin.

Muutos treenailuihin *Pudum tssss*

Päätin muuttaa treenejämme, tai lähinnä tapaa jolla treenaan koirien kanssa, jotta pääsisimme rikkomaan tavoitteemme. Kotokentällä huomasin, että vaadin koirilta alkuun liikoja. Luulin, että koska olemme olleet sentään jo 10 kertaa ohjatuissa treeneissä, täytyy meidän nyt loistaa kotonakin. Wrong.

Jatkossa pitäisin treenit
a) lyhyenä, ja
b) palkkaisin hurjasti onnistumisista ja jättäisin iloisesti huomiotta epäonnistumiset sekä
c) tekisin mahdollisimman erilaisia treenejä ja viimeiseksi
d) pitäisin treenit aina huikean muikean iloisena päivän leikkisänä kohokohtana!

Lopputilanne
Siitä se vaan alkoi kummasti onnistumaan, ja koirille löytyi se kauan kaivattu kotikentän vire ja sitä kautta nopeus! Kiksulla meinaa mennä parhaina päivinä kaarteet ja hypyt pitkiks, kun sillä on niin hurjasti vauhtia ja intoa tehdä. Eikä se ole kotona roikkunut ollenkaan hihassa, mitä se teki kiihtyessään liikaa ohjatuissa. Vaikuttaa tosin sekin paljon, että kotikentällä esteet ovat niin lähekkäin, ettei Kiksulle jää turhaa aikaa kiihtyä ilman tekemistä. Irtoaminen on ainoa tavoite, jota meidän ei oikein tullut treenailtua. Satunnaisesti kyllä lähinnä yhtä harjoitusta, mutta tuohon osa-alueeseen pitää kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.

Tänä kesänä me on treenattu keskimäärin 2x viikossa, loppukesästä jopa 4x viikossa eli paljon, jos verrataan viime kesiin. Olen kuitenkin sovittanut treenien pituudet koirien viretilan mukaan niin, että treenit on ollu joskus vaan 5min mittaiset kontaktinaksuttelutreenit, ja toisinaan ratatreenejä tai eri esteiden tai ohjauskuvioiden vahvistelua. Oon yrittäny opettaa nassukoille, mitä tarkoittaa "aksa". Se ois niin sööttiä, kun niitten korvat nousis ja hännät alkais heilumaan, kun ne kuulis sanan "aksa." Höhö. Ö.

Paimenet ovat hiljaa radan reunalla, ja inahtavat vain jos toista riehuttaa oikein kunnolla. Keinu menee jo mukavasti molemmilta, koska olemme ottaneet Bang-Gamen ja erilaisia totutteluja ja keinun heilutteluja sun muuta avuksi, joten keinu ei enää arveluta. Kepit mennään ilman ohjureita. A-este on suosikki, sinne meinattas mennä jopa luvatta... Mistä päästäänkin uuteen ongelmaan eli siihen, että koirat ennakoivat nyt paljon kun ovat saaneet varmuutta radan suorittamiseen. Nyt ne menevät monesti hyppyjä ja A-estettä omin lupinensa ja luulevat tietävänsä, kuinka rata menee. Eli teen vissiin liikaa samaa rataa ja samoja toistuvia kuvioita, koska nuo muistavat vanhat reitit ja menevät niitä myöten esteeltä toiselle. Vaan kun pitäisi kuunnella mmminua, rata voi muuttua milloin tahansa, kun minä vain niin päätän. Liian älykkäitä koiria, kun oppivat radat ulkoa! Minä voin varmaan kohta hörppiä Liptonia ja kattella ikkunasta ku elukat juoksee heille tuttua rataansa ilman turhaa ohjaajaa?

Tai ehkäpä otukset yrittävätkin kertoa, että kaipaavat tarkempaa ohjausta minulta? Ehkä ne eivät täysin ymmärrä mihin mennä ja päättävät sitten reitin itse? Ehkä minä en siirrä ajatuksiani tarpeeksi nopeasti seuraavalle esteelle, jolloin en saa tarpeeksi ajoissa näytettyä koiralle mikä on seuraava este, ja ne sitten lukitsevat itsenäisesti sen esteen mikä reitille parhaiten osuu? Hmh, tätä täytyy miettiä jonkun osaavamman ihmisen kanssa vielä ennen kuin tästä tulee oikeasti ongelma. Ohjatut jatkuvat tosin vasta joskus keväällä...

Seuraavaan asiaan sitten, eli sekoitan ite monesti esteiden käskysanat ja huutelen niitä ihan sekasin ja jälessä, jolloin ei auta ku pitää stoppia hetken aikaa, jotta oon taas mukana radalla, enkä edellisissä esteissä. Muistan kyllä jo aika hyvin radan ulkoa, vaikka rata olisi yli 10 esteen pituinen! Ohjauskuvioista (tämän hetkisistä) oikeastaan mikään ei enää tuota vaikeuksia. Takaa mennään niin renkaat kuin hypytkin. Etenkin Kiksu irtoaa hyvin näissä tilanteissa ja ottaa kunnon hyppyvaran hypätäkseen esteen takaa eli tekee ison kaarteen. Uusia ohjauskuvioita olisi hauskaa opetella. Niistot, sylkkärit, toisenlaiset valssit... Hmmm.

Esteiden käskysanat vaihtelevat kans, ja minun pitää nyt viimeistään päättää mitkä ne taikasanat kullekin esteelle on. Vaikka sanoilla ei agilityssä olekaan niin suurta merkitystä, käskysanojen huutelu pitää minut ihteni paremmin kasassa radalla, ja tiukoissa tilanteissa auttaa toivottavasti myös koiria.
Putki - putkeen!
Pussi - pussiin!
Hyppy - hyppy!
Rengas - rrrrr!
Kepit - kekeke!
Pöytä - pöytä!
Keinu - kiipee/keinu! 
A-este - kiipee/aa!
Puomi - kiipee/puomi!

Kontaktiesteiden käskysanat ovat siis se ongelma, koska niille kaikille kiivetään. Muuten ok, jos ohjaan aina koiran just tietylle kontaktiesteelle yhteisellä käskyllä "kiipee", mutta entäs jos radalla onkin joskus kaksi kontaktia niin vierekkäin, että koirankin olisi hyvä käskysanan avulla erottaa, kumpaan seuraavaksi pitää kirmata, jotta välttyisimme virheeltä. Ja entäs jos tilanne vaatiikin irtoamista? Kyllä niille silloin pitäisi erillinen käskysana olla. Opettelen siis käyttämään jälkimmäisiä käskysanoja ja unohdan koko "kiipee" käskyn, kun se tuppaa sitten leviämään ruton lailla jokaselle esteelle, jonne vaan yhtään KIIVETÄÄN.

Suurin muutos tänä kesänä kuitenkin on ollut se, että treenimme ovat nyt oikeasti iloisia ja mukavia, ja me kaikki nautimme niistä suuren suuresti. Sopiva vire tulee kuin itsestään, ja edes tarkoituksella häiriötekijöiksi minunkin ennalta tietämättäni osallistuneet perheenjäsenet eivät herpaannuta koiria pois radalta - vaikka kovasti yrittävät. Häiriötreeniltäkään ei siis ole täysin vältytty täällä korvessa!

Syksyn ja talven tavoitteet

• Kontaktit vielä varmemmaksi
• Kepeille lisää vauhtia
• Irtoaminen
• Koirien ennakointi pois rataharjoittelussa
• Lisää häiriötreeniä

Ja niin kuin ehkä saatoitte huomata, tokoa ei ole tänä kesänä treenattu kuin kerran tahi kaksi. ALO-liikkeet kertailtiin ja siinähän ne menee, noutoa ja kaukkareitakin on pari kertaa treenattu ja noudon kanssa lähinnä olisi vielä tekemistä. Viimeinen vaihe siinä ei suju edelleenkään, eli se kapulan pitäminen suussa loppuun saakka.

Toivottavasti päästään koko syksyks Kuopioon treenaamaan agilityä, edes itsenäisesti. Ohjattuna tuskin päästään, koska ryhmät on täynnä ja ne ottaa vaan oman seuransa alottelijoita jatkokursseilleen pitkällä jonotuksella...

Hätähousu malttaa.

Keinu on muuten OK Cicaron kohdalla, mutta kontaktille ei malttaisi pysähtyä.

Palkkaamiseen kiinnitimme paljon huomiota - tekemisen oli
oltava aina hauskaa!

Irtoamisia, niitä harvoja harjoituksia sen osalta tältä kesältä.

Nappisuoritus!

OTA!

Pituuttakin hyppäsimme.

Lihashoppailua

Tänä aamuna nukuttiin lauman kanssa piiitkään. Enkä ollut herännyt edes kännykkään, joka sisälsi 3 viestiä herättyäni. Hupsis. HuPun hallin varauskalenteria kerkesin katella tuossa aamusella, ja aika mukavasti sinne näyttäs saavan varattua hallia puolesta tunnista tuntikausiksi saakka. Miulla ois pari vapaapäivää nyt, joten saas nähä kerkeekö treenitoveri tulla reissusta, että päästäisi aksaamaan yhdessä.

Näkyyks täällä niitä cityoravia?

Ai ei vai näkyny.

Käväistiin paljon puhutulla Oscarin koiranruokatehtaalla. Siellä missä kaikki the kuopiolaiskoirakot käyvät ostamassa mussukoilleen halapaa lihhaa. Ja halpaahan siellä olikin, puoleen hintaan kun irtosi marketteihin verrattuna lihaa! Ostettiin broilerin selkäpaloja, 2kg jauhelihaa ja 500g + 500g elinseosta. Ja alekorista löytyi vielä treenilelu ja fleeceviltti!

Tuomiset.

Kerrankin panostettu aamupala - ja heti pitää todistusaineisto ottaa. Lihan ja nappulan lisänä siis
öljyt, nokkoset, merilevät, viilit ja kostukkeena vesi.

Haasteet

Sain kaksi kolme haastetta, kiitos bloggaajille Tervuraptori, Flattielamaa & Koirakkaat!

• Kerro 11 asiaa itsestäsi
• Vastaa haastajaan 11 kysymykseen
• Keksi 11 uutta kysymystä
• Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
• Kerro bloggaajille, että haastoit heidät

11 faktaa minusta:

1. Jos saisin valita mikä eläin olisin, olisin jokin ketterä pikkulintu, en kuitenkaan vesilintu.
2. Olen ajanut auton kyljelleen penkkaan ja traumatisoitunut sen takia liukkaiden kelien ajuun.
3. Olen oikeastaan aika herkkä, vaikka en näytäkään sitä monelle.
4. Peukutan kauhuleffoja ja -sarjoja, vaikka (koska) näin lapsena lähes joka yö painajaisia.
5. Olin joskus pihi rahankäytössä, vaan myöhemmin olen oppinut tuhlaamisen jalon taidon.
6. En omista älypuhelinta, vieläkään.
7. Kun sain kaikki Simpsoneitten kaudet katsottua, aloin katsomaan Futuraman kausia.
8. Minulla on Mercedes Benz D200 W124. 
9. Opiskelen kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi.
10. Olen kosmetiikkayritys Oriflamen edustaja.
11. Olin partiossa koko lapsuuteni, ja rakastan luonnossa liikkumista.

Tervuraptori-blogin kysymykset:
1. Miksi päädyit juuri tuohon rotuun/lajiin/yksilöön? 
- Sekarotuinen... Koska äiti sanoi minulle lapsena, että on ihan sama ottaa sekarotuinen, ja ne ovat kaiken lisäksi edullisia. Sekarotuisia on ollut siitä saakka, eikä ole ollut "tarvetta" rotukoiralle. Nyttemmin yksikään rotukoira ei puhtaana edes miellyttäisi tarpeeksi.2. Lempimaasi?
- Australia, Amerikka. Kulttuurina ja elämäntyylinä vaikuttavat täydelliseltä. Ei ahdasmielisyyttä, ja ihmiset ovat avoimempia toisilleen, eivätkä ajattele aina vain itseään.3. Unelmakoirasi? Rotu, väri, nimi, luonne?
- Oikeanlainen, mieleinen sekarotuinen mix. Tai bordercollie suoremmalla karvapeitteellä ja pienemmällä koolla, TAI sheltti suuremmalla koolla ja rohkeammalla luonteella sekä vähemmällä haukkuherkkyydellä. Ja värinä varmaankin red tricolor tai red merle. Luonteeltaan energinen, mutta rauhoittumaan kykeneväinen. Ohjaajapehmeä, älykäs, ympäristökova. Ihmisläheinen halinalle joka tulee öisin viereen nukkumaan. Nimi jokin sellainen, jota ei ole juuri muilla koirilla, ja sellainen joka sopii koiralle.4. Mikä on sosiaalisen median paras puoli? Entä huonoin?
- Paras puoli on... sosiaalisuus?? Se että voi jakaa asioita ihmisten kanssa ja pysyä helposti kartalla lähiympäristön tapahtumista. Huonoin puoli se, että aiheuttaa ihmisille riippuvuutta näyttöpäätteisiin.
5. Pidätkö kissoista? 
- Mmh, keräilin pienestä saakka kissaesineitä, ja tykkäsin silloin kissoista. Nykyään kissat on OK, en niistä kummemmin välitä, mutten inhoakaan.6. Harrastuksesi? 
- Koirat kokonaisuudessaan, valokuvaus, leffat, bloggaaminen, piirtäminen ja maalaaminen, ompelutyöt, ratsastus kesäisin kotikotona oleillessa.7. Mikä kappale sinulla soi juuri nyt päässä?
- Ei soi mitääään. Kim Cesarionin Undressed soi ehkä viimeisimpänä.8. Pelkäätkö matelijoita? 
- En pelkää jos hallitsen itse tilanteen eivätkä ne ilmesty kärsän eteen yllättäen. 9. Ärsyttävin luonteenpiirre sinussa itsessäsi?
 - Olen suorapuheinen, eivätkä kaikki pidä siitä. Lisäksi haluan aina olla oikeassa ja en siedä omaa epäonnistumista.
10. ...Entä muissa?
- Se että ei osata keskustella asiallisesti, vaan vedetään homma perinteiselle hiekkistasolle. Ja se että luullaan olevansa maailmanvaltiaita. Ja liiallinen kovaäänisyys ja yleinen laiskottelu silloin kun pitäisi tehdä jotakin. Ja kyvyttömyys päättää asioista. Ja vitkastelu. Ja liiallinen kiroilu.
11. Keikutko tuoleilla? 
- En, koska se on mielestäni lapsellista. Riippuu tosin seurastakin paljon, ja tuolista!

Flattielamaa-blogin kysymykset:
1. Lempirotusi?
- Sheltti, bc, aussi
2. Mielipiteesi ulkokoirista?
- Jos saavat päivittäin myös hihnalenkin, häkki on tilava ja se pidetään siistinä sekä koiralla on seuraa toisesta koirasta, niin miksi ei. Mutta itselleni en ottaisi.
3. Miksi juuri se rotu, joka koirasi on?
- Koska ne ovat niin täydellisiä. Ei vaan, koska olen kiinnostuneempi sekarotuisista kuin rotukoirista.
4. Mitä ruokaa koirasi syö?
- HHC ja lihat.
5. Miksi juuri sitä ruokaa?
- Sopii parhaiten laumalle, ja on hinta-laatu suhteeltaan hyvää.
6. Minkälaiset ruokikupit koirallanne on?
- Metalliset, joissa tassunkuvia.
7. Miksi juuri sellaiset?
- Halvalla läks.
8. Miksei koirienne ruokakupeilla ole korotusta?
- Koska ne eivät mitään korokkeita tarvitse.
9. Mitä tykkäät ryhmästä FCI10
- En niin mistään. Varmaan whippet lähtis matkaan jos joku olisi valittava.
10. Mitä tykkäät ryhmästä FCI11
- Sellaista ei ole olemassa.
11. Paras ystäväsi?
- En asettele kavereitani paremmuusjärjestykseen, mutta pisimpään olen tuntenut (Ti)Mantin.


Tassujen tahdissa - blogin kysymykset:
1. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
- Omakotitalossa toivottavasti, koirien ja perheen ympäröimänä. Paikkakunnasta ei tietoa.
2. Mitä eläimiä omistat/haluaisit omistaa?
- Kaksi koiraa, mutta kotikotona on lisäksi hevonen, kaksi kissaa, kaksi kania sekä akvaariokalat.
3. Harrastuksesi? Vastasin jo aiemmin.
4. Oletko koskaan pelännyt lemmikkisi puolesta? Miksi?
- Kukapa ei olisi. Silloin kun Cica söi rotanmyrkkyä tai tippui jäihin, tai aina silloin kun Cara on karannut.
5. Paras blogi?
- WIPOE, Zolczac. Itse kiinnitän paljon huomiota blogin kuviin. Niitä ei saa olla kymmentä melkein samanlaista allekkain jättikokoisina, ja tekstin on oltava mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi ulkoasu vaikuttaa, enkä pidä esimerkiksi neliömäisyydestä. Bannerin on oltava huolellisesti toteutettu.
6. Mitä mieltä olet koiran turhasta vaatettamisesta?
- En kannata.
7. Entä muusta inhimillistämisestä?
- En kannata, aiheuttaa vain ongelmia yhteisessä arjessa.
8. Milloin koiran peruskoulutus on kunnossa?
- Silloin kun omistaja kokee, että koiran kanssa on hyvä olla, mennä ja tulla.
9. Lempi elokuva?
- Tjaaa-ah, erittäin vaikeaa vastata, kun katson niin paljon elokuvia.
10. Katsotko Big Brotheria?
- Rehellisesti, en. Tällä hetkellä en edes omista televisiota.
11. Rotukoira vai sekarotuinen?
- Eiköhän sen kaikki minut vähänkin tuntevat tiedä.

HAASTAN:

http://treenitrio.blogspot.fi/
http://brothersletskeeptogether.blogspot.fi/
http://kiirajakiharat.blogspot.fi/
http://voyagecall.blogspot.fi/
http://wipoe.blogspot.fi/
http://trikkihirmu.blogspot.fi/
http://oikeitaunelmia.blogspot.fi/
http://suklaasimmut.blogspot.fi/
http://nimetonta2.blogspot.fi/
http://auringonlaskussa.blogspot.fi/
http://polarbearcassu.blogspot.fi/

Valloitellaas hieman uusia blogeja. Koetin katsoa hyvin pikaisesti, ettei valittuja ole jo haastettu.

Kysymykseni haastetuille:

1. Milloin aloitit bloggaamisen?
2. Mikä bloggaamisessa on sinulle tärkeintä?
3. Mistä asiasta luopuminen on ollut sinulle kaikkein vaikeinta elämässäsi?
4. Onko sinulla traumoja jostakin?
5. Huolestuttaako tulevaisuus, miksi/miksei?
6. Milloin viimeksi tunsit olevasi onnellinen, ja mikä sen sai aikaan? 
7. Mikä substantiivi (esine, asia) kuvastaa sinua parhaiten?
8. Mikä on ollut elämäsi suurin käännekohta?
9. Pidätkö autoista?
10. Onko sinulla paheita, joista olet päässyt eroon?
11. Jos saisit muuttaa maailmasta minkä tahansa asian, niin mikä se olisi?

Muutto

Muutettiin Kuopioon Cican ja Caran kanssa, ja tässä on nyt ollut muuton ja harjoittelupaikan osalta niin kamala kiire, ettei ole kerennyt juuri mitään ylimääräistä tehdä. Kuviakin olisi 6 kansiollista rästissä. Mutta ei hätää, nyt ei tulekaan hetkeen kuvia... Kamera on rikki. Vien rungon huoltoon joskus kun _kerkeän_.

Aloitin työharjoittelun Kuopiossa jo viime viikolla, ja kävin kotikotoa käsin ensimmäisen viikon ajan. Lauantaina muuteltiinkin Kuopioon koko syksyksi, niin ei tarvitse kotoa käsin kulkea. Päivää ennen muuttoa käytiin M-niemessä Mantin ja Kodan kanssa, mikä jäikin samalla kesän viimeiseksi niemireissuksi ja muutenkin pitemmäksi lenkiksi jossakin toisaalla kuin omalla lenkkipolulla.

Kun muuttopakkailut alkoivat olemaan lauantaina pakussa, oli tarkoitus lähteä kohti Kuopiota. Vaan eipä lähetty. Caramel karkasi taas jossakin vaiheessa (kun ovea jouduttiin pitämään tietysti auki kamojen kantamisen takia), ja tällä kertaa niin pitkäksi aikaa, että muori oli jo aika varma että nyt se on menehtynyt jonnekin auton alle, veteen tai kyyn puremiin.

Vaan just ku löin pakun takaluukut kiinni, Caramel ravaili hyvin nöyrän näköisenä lenkkireitiltämme. Tämä oli sille kesän viimeinen mahdollisuus karata, onneksi. Olen aina ihan hermorauniona kun tuo karkaa, ja kiertelen pitkin metsiä sitä karjuen ääneni käheäksi. Eikä se tule, jos se ei ole tullakseen. Se on todellakin päättänyt olla karkuteillä. Ei voi siis enää ollenkaan luottaa, että Cara pysyy pihassa. Sitä ei voi jättää vahtimatta, sillä se lähtee ilman Cicaroakin vaeltelemaan. Ja täällä, missä autot kulkevat pikkuteillä lujaa ja käärmeet lymyävät kallioisessa kotimaastossa, ei koiran passaisi karata. Juoksujen aikaan ainakin tietää, että tuota ei voi pitää edes kotipihassa irti. Koska se livahtaa ihan heti kun silmä välttää, ja palaa vasta kun haluaa - tai pahimmassa tapauksessa ei palaa ollenkaan tai palaa elämää kantaen.

No, Cara kyytiin arestin jälkeen ja menoksi. Ajomatka ei kotikotoa Kuopioon ole onneksi pitkä, joten ei mennyt muuton kanssa iltamyöhään, vaikka Cara järkkäski aikataulut uusiksi. Ja ei muuta kuin kamat uuteen kämppään ja nukkumaan.. ilman tyynyä. Vaan ei onneksi, sillä kaveri pelasti ja antoi tyynynsä lainaan. Koirat saivat myös broilerinsiipiä ja koirankakkapusseja, koska omat vasta ostamani pussukat jäivät kotikotiin.. Suprise.

Heti seuraavana päivänä muutosta piti lähteä sunnuntai-yönä kohti Kajaania, koska koulu velvoitti. Kaiken järkkäilyn päätteeksi koirille järjestyi hoitopaikka omasta kämpästämme; jälleen kerran toverini tuli ja pelasti tilanteen, olemalla yötä kämpilläni koirieni kera. Ja hyvin oli kaikki sujunut, olivat käyneet koirapuistossakin. Palattuani Kajaanista pääsin viimein purkamaan loputkin muuttokamat ja asettumaan kunnolla uuteen kämppään, ja illalla heitettiin Kodan kanssa pieni iltalenkki.

Laumanjohdolla on ollut opettelua julkisen liikenteen käytön kanssa. Pari kertaa olen matkannut väärällä bussilla, vaan aina on päästy lopulta oikeaan osoitteeseen. Tänään kotiväki kävi kämpilläni, tuomassa kotiin unohtuneita tavaroita ja tuparikukkasia. Sani-äiskän ja tyttäriensä jälleennäkeminen muutaman päivän erossa olon jälkeen oli tiettävästi innokas. Tämän häslingin jälkeen lähdimme käymään lupaamallani pitkällä lenkillä koirapuistossa. Siellä riitti koiria, ja minun nassukoilla oli totuttelemista koirapuistoiluun, kun oltiin kuitenkin pitkästä aikaa puistossa muiden koirien seurassa. Kiksu haukkui aika ärsyttävän paljon leikkisälle huskysekoitukselle, ja Caramel tähysti oravia ihan toisaalla, kun leikit muiden kanssa eivät enää kiinnostaneet. Heräsi ajatus, että tähyileekö se oravia silloinkin, kun on karussa. Se ei nimittäin kuule luoksetulokutsuja, kun se katselee puunlatvuksia...

Hihnakäytös on kesäajan vapaanaolemisen huomioiden hyvää, koirakot ohitellaan entiseen hyvään tapaansa ainakin pääsääntöisesti. Joskus tulee silti vielä tuntemattomasta syystä X tilanteita, jolloin jompi kumpi mölisee vastaantulevalle koiralle. Mutta aika harvaan tätä enää tapahtuu. Yksinolo uudessa kämpässä on sujunut myös entiseen rauhalliseen tapaansa. Eivät mölise, eivätkä jääneet edes ensimmäisenä yksinjääntikertana haukkumaan perään. Eikä oikeastaan edes yllättänyt, sillä nuo taitavat yksinolon hyvin.

Lisää saletisti ihkuja kuveja kesän viimeisiltä päiviltä avaamalla Lisätietoja...

Syyhyttäs

Dindindin. Jos Queenille kävis niinku Auroralle, tulis vähä lisää muotoja?

Tuoltaha tippuu kuitenkin turkki ihan kohta, joten eikö ois sama parturoida sitä nyt.

Ja trimmauskone on ollut liian pitkään käyttämättä.

Ja kieltämättä paremman näkönenhän se ois muovattuna.

Eikä muuten kantas kuraa syksyllä sisälle mahahituloissaan.

Tähän aikaan en kuitenkaan voi mitään radikaalia suorittaa, saattaisi tulla sanomista.

Siispä katsellaan tätä operaatiota huomenissa. Eli blogikellon mukaan TÄNÄÄN. Mwahaha.

Muistuttakaa, kun tämä alkaa menemään liian pitkälle.

Selkätemppu

Päivällä videoitiin Caran uusi temppu ja muutama vanha temppukin osu videolle. Ihteeni en saanu leikattua pois sen kummemmin, oon ihan kämänen ku kävin päivällä liikuttamassa kopukan pitkän kaavan mukaan jne seliseli koettaa ny vaan kestää! :--D Ja karmee kimitysääniki vielä sattu tälle päivälle enkä osaa muita kehumasanoja ku ÄLYYYKÄÄSSSS. Grääh.

Hirviöö mä metsästän

Vähän taas säläpostaus viimeaikaisista tapahtumista.

Queen aina niin iloisena uuteen aamuun mökillä...

Mitähän Qarkkivaltakunnan kauneimman, jaloimman, ylväimmän ja viisaimman yksilön pääkopasta on tipahtanut pois, kun se on kehitellyt itselleen älykkään uuden harrastuksen. Aikaisemmin se koira, joka ei päästänyt minua silmistään puolivahingossakaan, on nyt se, jota minä en saa päästää silmistäni.

Cara on alkanut karkailemaan. Se lähtee lenkiltä tai pihasta jonnekin lähettyville(?) metsään ja palaa n. 15-30min kuluttua. Ärsyttävää, kun saa sitten olla tuosta huolissaan että joko sille on jotakin sattunut tmv. Se katoaa aina niin pirskatin nopiasti vieläpä, että ei sitä kerkeä oikein tajuamaankaan, että nyt se räkänokka taas läks eikä vaan ole jossaki puskassa torttutouhuissa.

Mökilläkin oltiin just lähössä kotia, eikä koiraa näy eikä kuulu missään. Aikansa sai painaa riikkaria ja kilkuttaa kelloa, viheltää ja karjua naama punaisena - paimen edelleen kateissa. Lähettiin sitte jo ajamaan ja koiraa ei näy vieläkään. Pysäytin mersun ja kävelin takas möksälle ja istahin odottelemaan, ja 5min päästä elukka juos rannasta, eli maa-aluetta järkeillen se ei ole voinut olla kuin maksimissaan 300m päässä! Ja tasan se on kuullut kun sitä on kutsuttu takaisin kaikin keinoin. Piakkoin myydään 2-vuotias sekarotuinen karkuri, komean värinenkin kaiken lisäksi... Karkailee, muuten täydellinen eläin.

 

Koirat saivat pällätä konia tuossa yks päivä, ku käytin sitä pihassa pesuilla. Aurora tapansa mukaan haukkui, ravasi häntä korkealla isoa taistelukoiraraviaan Pojun ympärillä ja koetti häätää isoa hirviötä pois sen territorylta. Muut kummastelivat kauempana, mutta tulivat entiseen tapaansa nuuhkimaan konin jalkoja ja häntää. Cicaro yltyi tekemään konin kanssa lähempääkin tuttavuutta...

Haa! Ja Caramel oppi uuden tempun! Harjoiteltiin sitä joskus kerran tai kaksi, ja siihen se jäi. Syrra testas sattumalta sitä tässä yks päivä, ja Cara osas sen. Eli otus osaa nyt syliin hyppäämisen lisäksi hypätä myös selkään! Hohoo. Pitää videoida joku päivä, tuo koira on ihan liekeissä tuon tempun kans. Parempi olla kumartelematta, tai saa koiran käskemättäkin niskaansa...

Aksaa kotona. Yksittäisiä esteitä.

Seuraavana vielä kuvakuulumisia kasvattityttö Lunasta (Cornette) aksaamassa! Kuvat © Marika P.

Kotitrimmausta

Heräteostos vai käyttötarkoitusta varten ostettu kapistus?

No, siistiä jälkeä sillä joka tapauksessa saa.

Bongasin pilkkahinnalla koiratrimmerin ja tilasin sen Hong Kongista saakka, mukamas. Nakkasin kojeen kiinni seinään, naksautin sen päälle ja ilmeeni oli vähintäänkin näkemisen arvoinen, kun kone jyrähti käyntiin. Miten ikinä uskaltaisin sohia moisella tappovarrella rakkilapsiani?? Etenkin, kun olin koskenut trimmikoneeseen vain kerran aiemmin elämässäni, silloinkin kauhusta kankeana erään toverini päätä siistiessä...

...

Onneks sattu kuolemaa tekevä kissa makoilemaan vieressä. Sohaisin sen selkävillan kärkiä testiksi, ja kissan selkävillat lyhenivät turvallisesti. Anteeksi, Iipu. Ne kasvavat takaisin, jos siis kerkeävät... khöh.

Paimenen uhritassu, käkäkä.

Vähän ajan päästä uskaltauduin ihan vähäsen hipaisemaan kojeella Karaa. Koirat tuumas hieman ihmettelevän näköisenä kojetta, mutta jokainen niistä antautui vuorollaan sohittavaksi - jopa Arkkis. Opin ite käyttämään trimmeriä aika nopsaan, ja koirilta lyhenivät tassuvillakset kummasti! Kätsy kone, paras ostos vähään aikaan. Tuolla saakin nyt lyhennellä nopeasti ja helposti koirien tassuvälikarvat ja siistittyä tassukarvoja muutenkin. Ei tarvitse enää tuskailla tylsien saksien kanssa tuntitolkulla. Ylimmästä tassukuvasta huomaa, kuinka ajelin alimmat kantakarvat siiliksi. Eivätpähän kanna koirat kuraa sisälle! Muori sanoi saman tien trimmauskoneen nähtyään, että hänen Saniaan ei se koje saa sitten koskettaa... Uskoin tämän kerran, vaikka normaalisti en muoria kuuntele Sanin tassuvälikarvojen lähennellessä liki kymmtä senttiä. Iu ja hyi.

Nyt onkin semmonen himo trimmata, että en tiedä mitä trimmaan sillä aikaa, kun omien nassukoiden tassukarvat kasvavat taas liian pitkiksi. Uhriehdokkaita lähitienoilta? Ehdottoman turvallista, asiantuntevaa ja pitkän kokemuksen omaavaa trimmauspalvelua saatavilla... khöööhhuskookentahtoo. 

Ennen...

... jälkeen! Keveni huomattavasti. Aasta lähti kunnon kerä karvaa!

Aurora trimmattuna, ainut otus jota sohittiin ihan urakalla. Villiinnyimme siskoseni kanssa totaalisesti, ja lopulta saksimme kummatkin Auroraa yhtä aikaa... Aurora katsoi korvat luimussa huolestuneena, että jätetäänkö sille yhtään karvaa ylle, buhaha. Mahakarvat lyhenivät (tosin saksien toimesta) ja tassukarvat trimmasin. Vastustan koirien täystrimmaamista siiliksi monista terveydelle haitallisista syistä, mutta tällainen siistiminen käytännön syistä on mielestäni OK! 

Trimmaakohan muut koiriaan tällä tavalla lähinnä siistien sieltä täältä? Olisi mukava kuulla kokemuksia ja nähdä ennen-jälkeen kuvia!

Kesän reisseleitä kotikylällä

Alkuun lievä kevennys, kun piti käydä räpsäisemässä kuva Hampuusista. Se kiipusti samalle mättäälle istumaan missä se istui pentunakin. Öpö. Sen poskimerkit on kadonneet jonnekin, ja valkea viiru arvatenkaan ei säilynyt sen pääkopassa. Siksi jotkut vastaantulijat ihastelevat, että mistä olen hankkinut "tuon mustavalkean shelttini" ja vastaan siihen, että olen tämän trikin sekarotuiseni kasvattanut ihan itse. Osa naamoista happamoituu, osa kirkastuu, vaan meidän lenkkimme jatkuvat samalla fiiliksellä eteenpäin.

Tuskin muuttunut sen enempää kuin samainen maisemakaan... :D

Sitten itse aiheeseen, eli kävästiin Savelassa lenksulla Allun ja Oskun kera. Nassukat kävi kanavassa uimassa, Sani muka-juuttui-viemäriputkeen ja lenkkeilijä sai kyytiä.

Osku tykkäs Auroran leveestä takalistosta.

"Oh, camera! Let's take my best smile..."

"Hei itopyllyinen tyttö, ojota minua!!"

Hännänpäävaje. Cara edelleen kunnon turkissa, karvanlähtöä ja kaljurottavaihetta odotellessa..

Jo valmis kaljurotta märkänä, hiekkaisena ja kuolaisena.

Sirpukka.

Möksällä on ravattu varmaan triplasti enemmän kuin viime kesänä. Syynä siihen ehkä se, että mökki on valmiimpi kuin aiemmin, ja siellä vaan viihtyy hyvillä säillä niin hyvin. Työt eivät anna viime kesää enempää periksi, mutta ei se mitään, jos on iltavuoro seuraavana päivänä...

Pikkuserkku ja Cara iloisimmillaan.

Mökin vahtijärjestelmä jälleen
aktivoituna.

Miksi tämä blogi menee taas ihan kuviksi? ;_; Mai bääd, mii sorry.