2.9.2013

Muutto


Muutettiin Kuopioon Cican ja Caran kanssa, ja tässä on nyt ollut muuton ja harjoittelupaikan osalta niin kamala kiire, ettei ole kerennyt juuri mitään ylimääräistä tehdä. Kuviakin olisi 6 kansiollista rästissä. Mutta ei hätää, nyt ei tulekaan hetkeen kuvia... Kamera on rikki. Vien rungon huoltoon joskus kun _kerkeän_.


Aloitin työharjoittelun Kuopiossa jo viime viikolla, ja kävin kotikotoa käsin ensimmäisen viikon ajan. Lauantaina muuteltiinkin Kuopioon koko syksyksi, niin ei tarvitse kotoa käsin kulkea. Päivää ennen muuttoa käytiin M-niemessä Mantin ja Kodan kanssa, mikä jäikin samalla kesän viimeiseksi niemireissuksi ja muutenkin pitemmäksi lenkiksi jossakin toisaalla kuin omalla lenkkipolulla.

Kun muuttopakkailut alkoivat olemaan lauantaina pakussa, oli tarkoitus lähteä kohti Kuopiota. Vaan eipä lähetty. Caramel karkasi taas jossakin vaiheessa (kun ovea jouduttiin pitämään tietysti auki kamojen kantamisen takia), ja tällä kertaa niin pitkäksi aikaa, että muori oli jo aika varma että nyt se on menehtynyt jonnekin auton alle, veteen tai kyyn puremiin.

Vaan just ku löin pakun takaluukut kiinni, Caramel ravaili hyvin nöyrän näköisenä lenkkireitiltämme. Tämä oli sille kesän viimeinen mahdollisuus karata, onneksi. Olen aina ihan hermorauniona kun tuo karkaa, ja kiertelen pitkin metsiä sitä karjuen ääneni käheäksi. Eikä se tule, jos se ei ole tullakseen. Se on todellakin päättänyt olla karkuteillä. Ei voi siis enää ollenkaan luottaa, että Cara pysyy pihassa. Sitä ei voi jättää vahtimatta, sillä se lähtee ilman Cicaroakin vaeltelemaan. Ja täällä, missä autot kulkevat pikkuteillä lujaa ja käärmeet lymyävät kallioisessa kotimaastossa, ei koiran passaisi karata. Juoksujen aikaan ainakin tietää, että tuota ei voi pitää edes kotipihassa irti. Koska se livahtaa ihan heti kun silmä välttää, ja palaa vasta kun haluaa - tai pahimmassa tapauksessa ei palaa ollenkaan tai palaa elämää kantaen.

No, Cara kyytiin arestin jälkeen ja menoksi. Ajomatka ei kotikotoa Kuopioon ole onneksi pitkä, joten ei mennyt muuton kanssa iltamyöhään, vaikka Cara järkkäski aikataulut uusiksi. Ja ei muuta kuin kamat uuteen kämppään ja nukkumaan.. ilman tyynyä. Vaan ei onneksi, sillä kaveri pelasti ja antoi tyynynsä lainaan. Koirat saivat myös broilerinsiipiä ja koirankakkapusseja, koska omat vasta ostamani pussukat jäivät kotikotiin.. Suprise.

Heti seuraavana päivänä muutosta piti lähteä sunnuntai-yönä kohti Kajaania, koska koulu velvoitti. Kaiken järkkäilyn päätteeksi koirille järjestyi hoitopaikka omasta kämpästämme; jälleen kerran toverini tuli ja pelasti tilanteen, olemalla yötä kämpilläni koirieni kera. Ja hyvin oli kaikki sujunut, olivat käyneet koirapuistossakin. Palattuani Kajaanista pääsin viimein purkamaan loputkin muuttokamat ja asettumaan kunnolla uuteen kämppään, ja illalla heitettiin Kodan kanssa pieni iltalenkki.

Laumanjohdolla on ollut opettelua julkisen liikenteen käytön kanssa. Pari kertaa olen matkannut väärällä bussilla, vaan aina on päästy lopulta oikeaan osoitteeseen. Tänään kotiväki kävi kämpilläni, tuomassa kotiin unohtuneita tavaroita ja tuparikukkasia. Sani-äiskän ja tyttäriensä jälleennäkeminen muutaman päivän erossa olon jälkeen oli tiettävästi innokas. Tämän häslingin jälkeen lähdimme käymään lupaamallani pitkällä lenkillä koirapuistossa. Siellä riitti koiria, ja minun nassukoilla oli totuttelemista koirapuistoiluun, kun oltiin kuitenkin pitkästä aikaa puistossa muiden koirien seurassa. Kiksu haukkui aika ärsyttävän paljon leikkisälle huskysekoitukselle, ja Caramel tähysti oravia ihan toisaalla, kun leikit muiden kanssa eivät enää kiinnostaneet. Heräsi ajatus, että tähyileekö se oravia silloinkin, kun on karussa. Se ei nimittäin kuule luoksetulokutsuja, kun se katselee puunlatvuksia...

Hihnakäytös on kesäajan vapaanaolemisen huomioiden hyvää, koirakot ohitellaan entiseen hyvään tapaansa ainakin pääsääntöisesti. Joskus tulee silti vielä tuntemattomasta syystä X tilanteita, jolloin jompi kumpi mölisee vastaantulevalle koiralle. Mutta aika harvaan tätä enää tapahtuu. Yksinolo uudessa kämpässä on sujunut myös entiseen rauhalliseen tapaansa. Eivät mölise, eivätkä jääneet edes ensimmäisenä yksinjääntikertana haukkumaan perään. Eikä oikeastaan edes yllättänyt, sillä nuo taitavat yksinolon hyvin.

Lisää saletisti ihkuja kuveja kesän viimeisiltä päiviltä avaamalla Lisätietoja...



Viimeinen mökkireissu, jonka jälkeen Aurora lähti Hollolan koiriksi.
Kuvassa näkyy uusi sivuterassi.
Terden testiturre.
Hän roorailee.
Sampuran kosto; syödään Auroran pää.

Yks Karssi saatu kiinni.





Kalju ja Ruttuniska.


Hyökkäyksen kohteena.
"Selkään"
Äiskä ja sen tyttö!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.