6.9.2013

Kotiaksailujen tsekkaus

Warning: Pitkää agilitytarinointia tulossa, jäsentääkseni lähinnä omia ajatuksiani! Voi olla puuroista luettavaa, jos ei treenipostaukset kinosta.

Tästä lähdettiin tänä kesänä kotona.
Avustuksen tarve 10.
Koska työharjoittelu on alkanut, ja olemme muuttaneet Kuopioon, voinemme sanoa kesän virallisesti loppuneen. Nyt olisi hyvä hetki tarkastella kesäksi asettamiamme harrastustavoitteita kriittisesti. Alkukesästä treenimotivaatio oli kaikilla paitsi laumanjohdolla nollassa. Ohjatuissa treeneissä kesän alkuun saakka paimenet olivat energiaa täynnä, aina valmiita treenaamaan. Vaan mitä tekevät paimenet, kun saan muutettuamme pystytettyä kämäselle kotonurmelle kotiesteemme ja kesä kotiaksan parissa voi(si) alkaa?
"Äiskä mikä tuo on, voiko tuon syödä? Vai voisiko sen sittenkin kaataa? Hä? Mikä hyppppy? Ffuu, ei mua kiinnosta en osaa en jaksa en viiti, treenaa keskenäs hyppyjäs ja keinujas, me vietetään kesää..."

Kesän tavoitteet
Agility:
  • ohjaustekniikoiden kertaus
  • nopeus
  • innokkuus
  • irtoaminen
  • esteiden varma suorittaminen
Toko:
  • ALOn kertaus
  • AVOsta nouto ja kaukkarit (kertaus)

Lähtötilanne
Koska odotukseni olivat liian korkealla, näytin sen selvästi joko äänessäni tai eleissäni, jos koirat epäonnistuivat. Ja nuo herkkiksethän huomas sen ihan samantien ja koirien into ja yritys lopahti siihen. Lisäksi otukset pitivät jonkun verran meteliä jos innostin toista radalla oikein kunnolla tai palkkasin riehakkaalla vetoleikillä. (Niinkin riehakkaalla, että Cara katkaisi yhden kämäsen estetolppamme eräissä treeneissä hypätessään sen päälle innostuksissaan...) Esteistä vaikeuksia tuottivat keinu, jolta molemmat meinasivat hypellä kesken pois tai etenkään Kiksu ei uskaltanut jäädä 2o2o keinulle. A-esteen kontakti samoiten oli molemmille hyvin haastava, eivätkä ne ajatelleet sitä ollenkaan ja juoksivat ylite ellen jo ajoissa muistuttanut kontaktista. Keppejä kerrattiin ohjureilla - molemmat hyppivät ohjureiden yli. Rengas aliteltiin useimmissa tapauksissa. Takaa- käsky ei toiminut, koirat eivät irronneet sen vertaa että olisivat kiertäneet esteen takaa ja hypänneet sen. Putki kyllä sujui, ja pöytä samoiten. Vauhtia ja sopivaa virettä piti etsimällä etsiä.
Tuntui aika turhauttavalta, kun ei enää aksat kotona sujuneetkaan, vaikka treeneissä kaikki sujui niiiin paljon paremmin.

Muutos treenailuihin *Pudum tssss*

Päätin muuttaa treenejämme, tai lähinnä tapaa jolla treenaan koirien kanssa, jotta pääsisimme rikkomaan tavoitteemme. Kotokentällä huomasin, että vaadin koirilta alkuun liikoja. Luulin, että koska olemme olleet sentään jo 10 kertaa ohjatuissa treeneissä, täytyy meidän nyt loistaa kotonakin. Wrong.

Jatkossa pitäisin treenit
a) lyhyenä, ja
b) palkkaisin hurjasti onnistumisista ja jättäisin iloisesti huomiotta epäonnistumiset sekä
c) tekisin mahdollisimman erilaisia treenejä ja viimeiseksi
d) pitäisin treenit aina huikean muikean iloisena päivän leikkisänä kohokohtana!

Lopputilanne
Siitä se vaan alkoi kummasti onnistumaan, ja koirille löytyi se kauan kaivattu kotikentän vire ja sitä kautta nopeus! Kiksulla meinaa mennä parhaina päivinä kaarteet ja hypyt pitkiks, kun sillä on niin hurjasti vauhtia ja intoa tehdä. Eikä se ole kotona roikkunut ollenkaan hihassa, mitä se teki kiihtyessään liikaa ohjatuissa. Vaikuttaa tosin sekin paljon, että kotikentällä esteet ovat niin lähekkäin, ettei Kiksulle jää turhaa aikaa kiihtyä ilman tekemistä. Irtoaminen on ainoa tavoite, jota meidän ei oikein tullut treenailtua. Satunnaisesti kyllä lähinnä yhtä harjoitusta, mutta tuohon osa-alueeseen pitää kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.

Tänä kesänä me on treenattu keskimäärin 2x viikossa, loppukesästä jopa 4x viikossa eli paljon, jos verrataan viime kesiin. Olen kuitenkin sovittanut treenien pituudet koirien viretilan mukaan niin, että treenit on ollu joskus vaan 5min mittaiset kontaktinaksuttelutreenit, ja toisinaan ratatreenejä tai eri esteiden tai ohjauskuvioiden vahvistelua. Oon yrittäny opettaa nassukoille, mitä tarkoittaa "aksa". Se ois niin sööttiä, kun niitten korvat nousis ja hännät alkais heilumaan, kun ne kuulis sanan "aksa." Höhö. Ö.

Paimenet ovat hiljaa radan reunalla, ja inahtavat vain jos toista riehuttaa oikein kunnolla. Keinu menee jo mukavasti molemmilta, koska olemme ottaneet Bang-Gamen ja erilaisia totutteluja ja keinun heilutteluja sun muuta avuksi, joten keinu ei enää arveluta. Kepit mennään ilman ohjureita. A-este on suosikki, sinne meinattas mennä jopa luvatta... Mistä päästäänkin uuteen ongelmaan eli siihen, että koirat ennakoivat nyt paljon kun ovat saaneet varmuutta radan suorittamiseen. Nyt ne menevät monesti hyppyjä ja A-estettä omin lupinensa ja luulevat tietävänsä, kuinka rata menee. Eli teen vissiin liikaa samaa rataa ja samoja toistuvia kuvioita, koska nuo muistavat vanhat reitit ja menevät niitä myöten esteeltä toiselle. Vaan kun pitäisi kuunnella mmminua, rata voi muuttua milloin tahansa, kun minä vain niin päätän. Liian älykkäitä koiria, kun oppivat radat ulkoa! Minä voin varmaan kohta hörppiä Liptonia ja kattella ikkunasta ku elukat juoksee heille tuttua rataansa ilman turhaa ohjaajaa?

Tai ehkäpä otukset yrittävätkin kertoa, että kaipaavat tarkempaa ohjausta minulta? Ehkä ne eivät täysin ymmärrä mihin mennä ja päättävät sitten reitin itse? Ehkä minä en siirrä ajatuksiani tarpeeksi nopeasti seuraavalle esteelle, jolloin en saa tarpeeksi ajoissa näytettyä koiralle mikä on seuraava este, ja ne sitten lukitsevat itsenäisesti sen esteen mikä reitille parhaiten osuu? Hmh, tätä täytyy miettiä jonkun osaavamman ihmisen kanssa vielä ennen kuin tästä tulee oikeasti ongelma. Ohjatut jatkuvat tosin vasta joskus keväällä...

Seuraavaan asiaan sitten, eli sekoitan ite monesti esteiden käskysanat ja huutelen niitä ihan sekasin ja jälessä, jolloin ei auta ku pitää stoppia hetken aikaa, jotta oon taas mukana radalla, enkä edellisissä esteissä. Muistan kyllä jo aika hyvin radan ulkoa, vaikka rata olisi yli 10 esteen pituinen! Ohjauskuvioista (tämän hetkisistä) oikeastaan mikään ei enää tuota vaikeuksia. Takaa mennään niin renkaat kuin hypytkin. Etenkin Kiksu irtoaa hyvin näissä tilanteissa ja ottaa kunnon hyppyvaran hypätäkseen esteen takaa eli tekee ison kaarteen. Uusia ohjauskuvioita olisi hauskaa opetella. Niistot, sylkkärit, toisenlaiset valssit... Hmmm.

Esteiden käskysanat vaihtelevat kans, ja minun pitää nyt viimeistään päättää mitkä ne taikasanat kullekin esteelle on. Vaikka sanoilla ei agilityssä olekaan niin suurta merkitystä, käskysanojen huutelu pitää minut ihteni paremmin kasassa radalla, ja tiukoissa tilanteissa auttaa toivottavasti myös koiria.
Putki - putkeen!
Pussi - pussiin!
Hyppy - hyppy!
Rengas - rrrrr!
Kepit - kekeke!
Pöytä - pöytä!
Keinu - kiipee/keinu! 
A-este - kiipee/aa!
Puomi - kiipee/puomi!

Kontaktiesteiden käskysanat ovat siis se ongelma, koska niille kaikille kiivetään. Muuten ok, jos ohjaan aina koiran just tietylle kontaktiesteelle yhteisellä käskyllä "kiipee", mutta entäs jos radalla onkin joskus kaksi kontaktia niin vierekkäin, että koirankin olisi hyvä käskysanan avulla erottaa, kumpaan seuraavaksi pitää kirmata, jotta välttyisimme virheeltä. Ja entäs jos tilanne vaatiikin irtoamista? Kyllä niille silloin pitäisi erillinen käskysana olla. Opettelen siis käyttämään jälkimmäisiä käskysanoja ja unohdan koko "kiipee" käskyn, kun se tuppaa sitten leviämään ruton lailla jokaselle esteelle, jonne vaan yhtään KIIVETÄÄN.

Suurin muutos tänä kesänä kuitenkin on ollut se, että treenimme ovat nyt oikeasti iloisia ja mukavia, ja me kaikki nautimme niistä suuren suuresti. Sopiva vire tulee kuin itsestään, ja edes tarkoituksella häiriötekijöiksi minunkin ennalta tietämättäni osallistuneet perheenjäsenet eivät herpaannuta koiria pois radalta - vaikka kovasti yrittävät. Häiriötreeniltäkään ei siis ole täysin vältytty täällä korvessa!

Syksyn ja talven tavoitteet
  • Kontaktit vielä varmemmaksi
  • Kepeille lisää vauhtia
  • Irtoaminen
  • Koirien ennakointi pois rataharjoittelussa
  • Lisää häiriötreeniä
Ja niin kuin ehkä saatoitte huomata, tokoa ei ole tänä kesänä treenattu kuin kerran tahi kaksi. ALO-liikkeet kertailtiin ja siinähän ne menee, noutoa ja kaukkareitakin on pari kertaa treenattu ja noudon kanssa lähinnä olisi vielä tekemistä. Viimeinen vaihe siinä ei suju edelleenkään, eli se kapulan pitäminen suussa loppuun saakka.

Toivottavasti päästään koko syksyks Kuopioon treenaamaan agilityä, edes itsenäisesti. Ohjattuna tuskin päästään, koska ryhmät on täynnä ja ne ottaa vaan oman seuransa alottelijoita jatkokursseilleen pitkällä jonotuksella...
Hätähousu malttaa.

Keinu on muuten OK Cicaron kohdalla, mutta kontaktille ei malttaisi pysähtyä.
Palkkaamiseen kiinnitimme paljon huomiota - tekemisen oli
oltava aina hauskaa!


Irtoamisia, niitä harvoja harjoituksia sen osalta tältä kesältä.


Nappisuoritus!

OTA!

Pituuttakin hyppäsimme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.