Apua eroahdistukseen

Yhteistyössä Digital Dogsitter, sponsoroitu postaus

Testasimme Digital Dogsitteriä eli koiran eroahdistuksen hoitoon tarkoitettua nettisovellusta. Omistaja ei aina ole tietoinen koiransa eroahdistuksesta, ja naapurit saattavat kärsiä sanomatta mitään ennen kuin on jo liian myöhäistä puuttua ongelmaan.

Digital Dogsitter toimii näin: se tallentaa ääniä kuten koiran haukkumista, ulvomista ja vinkumista koiran ollessa yksin. Sovellus jätetään pyörimään tietokoneelle ja kotiin tullessasi voit tarkastella sovelluksen historiasta, onko koira metelöinyt yksinollessaan. Ohjelman etuna muihin vastaaviin on sen helppokäyttöisyys. Liittyminen on helppoa ja ohjelmaa saa kuka tahansa kokeilla ilmaiseksi.

Ohjelma siis paljastaa onko koira metelöinyt yksinollessaan vai ei. Metelöintiin on kuitenkin myös puututtava. Siksi ohjelmaan voi tallentaa omaa ääntään joka aktivoituu koiran metelöidessä riittävän kovaa. Koira lopettaa haukkumisen kuullessaan omistajansa äänen. Äänipalautteen herkkyyden voi itse säätää.

Kuva yllä. Ensin äänentaso on säädetty epäherkäksi, sitten herkäksi. Herkässä äänentaajuudessa jokainen luun kolautus, rapina ja muu normaali ääni tallentuu ohjelmaan. Epäherkässä taajuudessa taas vain kovat äänet kuten haukkuminen ja ulvominen tallentuvat ohjelmaan.

Sivuilta on luettavissa käyttäjäkokemuksia tuotteesta. Tuote on saanut erittäin positiivisen vastaanoton. Ohjelma on hyvin harvassa tapauksessa vain pahentanut eroahdistusta, suurinta osaa se on auttanut ja joitakin se ei ole auttanut ollenkaan. Joissain tapauksissa ohjelmaa on tarvittu käyttää vain muutaman kerran koiran jäädessä yksin. Osa koirista taas tarvitsee ohjelmaa yksinolon tueksi pidemmän aikaa, jopa kuukausiksi.

Me testasimme ohjelmaa vain kokeilumielessä, sillä koirani eivät kärsi eroahdistuksesta. Jätin ohjelman pyörimään koirien jäädessä yksin ja jokaisella vähänkään pidemmällä yksinolokerralla ne haukkuivat. Ne eivät kuitenkaan haukkuneet jatkuvasti, eikä niillä edelleenkään ole eroahdistusta. Laumani vartioi jonkun verran, ja koska kämpässäni on erittäin iso, matala ikkuna josta näkee mitä pihapiirissä tapahtuu, ne istuvat sohvalla ja haukkuvat toisille koirille ja joskus ihmisillekin. Ne eivät louskuta koko päivää vaan haukahtavat satunnaisesti ja tämä on minusta täysin normaalia eikä siinä ole mitään väärää. Jos pihapiiristä löytyy muutakin ääntä, lapsiperherikasta seutua kun tämäkin on, niin miksei sekaan mahtuisi muutamaa haukahdusta?

Ohjelma saa meiltä kiitosta yksinkertaisuudestaan, mutta sen toimivuudesta en voi varmaksi sanoa koska yksinolon kanssa meillä ei ole mitään ongelmaa. Ainakin se toimii idioottivarmasti sen suhteen että omistaja saa tietoa koiransa haukkumisesta tai haukkumattomuudesta, ellei nyt teknisiä muuttujia kuten sähköjen katkeamisia ym. oteta huomioon. Ja ainakin käyttäjäkokemusten perusteella koiran saamasta etukäteen tallennetusta äänipalautteesta on todella ollut hyötyä eroahdistuksen hoidossa. Jos minulla olisi laumassani eroahdistuja, kokeilisin tätä aivan varmasti.

Jos haluat kokeilla tuotetta kuluitta, käytä koodia PAIMENLAUMA. Saat koodin avulla kokeilla ohjelmaa ilmaiseksi kuukauden ajan!

LET'S MAKE HOME A BETTER PLACE FOR DOGS.

Suippokuonoa siellä täällä

Kolmella jalalla siunattu.

Viikkotreeneissä tehtiin alla olevaa rataa. Alun suora kuulema varsin tyypillinen näky ykkösten radoilla. Keinulla molemmat koirat tekivät taas lentokeinua, joten aloin suhisemaan niille keinulla - muistivat pysähtyä. Hulluja lentäviä paimenia. Kepit sujuivat tosi hyvin molemmilta. Onnistumisen fiilis kun viimein kepit sujuvat treeneissä. Välistävedot esteillä 10-12 osoittautuivat vaikeiksi, samoin takaaleikkaukset esteillä 14-16. Niitä pitää harjoitella vielä aika paljon enemmän. Ei oikein mennyt vanhasta muistista.

Kävin reenimässä itsenäisiä keppejä tänään. Vahvistelin naksuttimella ja palkkarasialla keppien viimeistä väliä. Hetsasin lelulla koiria kovemmille kierroksille, jotta keppeihin tulisi vähän häiriötä. Samalla kokeilin liikkua suurilla loikilla, kääntyä väärinpäin keppejä ohjatessani ja muuta säätöä, ja yllätyksekseni kumpikin koira kepitti loppuun saakka minun häiriöyrityksistäni huolimatta. Jackpot!! Loistavaa. Roolle heittelin lähinnä palloa kentällä, ja päästin välissä koko laumaa juoksemaan samanaikaisesti pallon perään. Kuumuivat melkoisesti. 

KÄH! VIISI! Lyöppä paremmaks!

Roolle syötin matolääkkeet pari päivää sitten, otus hotkaisi pillerit kuin namit konsanaan. Helppoa madotusta kerrassaan. Karva on irti niin pahoin että sohvaa pitäisi olla raastamassa jatkuvasti, ettei se näyttäs ihan istuinkelvottomalta. Roon punnitus on jälleen huomenna, katotaan joko aineenvaihdunta on kääntynyt muutossuuntaan. (Pakko oli mitata Roo päivä etukäteen, ja aineenvaihdunta on näköjään lähtenyt jo liikkeelle. Roo painaa nyt 13,8kg. Lähtöpaino kaksi viikkoa sitten 14,1kg. Tavoitteena 13,0kg)

Cicaro ja Caramel ovat nyt molemmat juoksussa, joten tais käydä niin ettei kehata vielä mennä seuraaviin kisoihin. Mikähän on ok ajankohta kisoihin menemiselle juoksujen alettua? 4 viikkoa? Treeneissä käydään kyllä ihan normaalisti mutta pöksyt jalassa.

Käytiin harrastusryhmän kanssa yhteislenkillä viime maanantaina ja perjantaina miitattiin suipponokkaista Mainia jollakin vanhalla armeija-alueella viime perjantaina. Oma lauma oli karkuripäällä ja kertaalleen sainkin huutaa ääneni käheäksi kun Cara ja Roo lähtivät metsään ainakin viideksi minuutiksi. Cara tuli takaisin ensin aivan toisesta suunnasta kuin Roo hetkeä myöhemmin. Cara oli joko saanut jonkin pieneläimen kiinni tai sitten se oli saanut haavan kieleensä, sillä se tuli karkumatkaltaan takaisin verta suupielessä. Muuten parin tunnin lenksu sujui oikein rattoisasti. Kiitos vielä Mainille lenkkiseurasta!

Alla aika hempeitä kuvia lenkistä uudella linssillä kuvattuna. Kaluston uutena osakkaana on nyt kauan himoittu Sigma 70-200 f/2.8 jonka hain kotiin 5.10. <3

Maini Moo on kaunis eläin!

Partioroo

Ette ikinä usko mitä näin!! Hetipian pois täältä!!

Hhhh... Voi Hampsi ja Hampsin huivi.

Tullista päivää! Haetteko turvapaikkaa? Ilmoittautukaa toiselle merlelle olkaa niin hyvä.

Toveri suippokuonot

Antassu

Yhteistyössä Antassu, sponsoroitu postaus

Antassu, tuo jokaisen koiratarvikkeita ompelevan ompelijan paratiisi. Minä olen tilaillut Antassulta jo useamman vuoden ajan ompelutarvikkeita. Miksikö? Siksi että se on niin helppoa. Valikoit vain kaiken mitä tarvitset - ja posti toimittaa ostoksesi sinulle muutamassa päivässä. Koen työlääksi etsiä kaupungin ainokaisen ompeluputiikin ja vaivata siellä myyjää kun haluan 15 kappaletta erilaisia 50cm mittaisia nauhanpätkiä. Siksipä valitsen useimmiten Antassun.

Sivuilta saa myös tilattua koiratarvikkeita, mutta näiden valikoima on hyvin pieni. Antassu onkin keskittynyt ompelutarvikkeisiin. Sivuilta voit tilata oikeastaan kaiken mitä tarvitset esimerkiksi pantojen ompeluun: kankaat, nahat, nauhat, paracord-narut, helmet, napit, strassit, niitit, kangasmerkit, klipsut, soljet ym.

Sivujen käyttö on melko kategorisoitua, millä tarkoitan että aina kun avaat jonkun tuotevalikon, avautuu tästä jälleen uusia ja uusia valikoita. Koin tämän alkuun melko työlääksi, mutta siihenkin tottuu. Osa esikatselukuvista on myös harmillisen pieniä.

Antassulta löytyy melko tiuhaan tarjouksia, jotka kannattaa tietysti hyödyntää. Itse tuotteet ovat kestäviä ja hyvälaatuisia, ja tilatut tuotteet vastaavat hyvin sitä millaisia niiden sivuilla sanotaan olevan. Antassu löytyy myös Facebookista, josta löydät arvontoja, alekoodeja ja uusia, vasta kauppaan lisättyjä tuotteita!

Agilityn varjoja

Korvani eivät enää jaksa kuunnella.

Somesta saa vähän väliä lukea kiivaita väittelyitä agilitystä. Mikä on sopiva ikä aloittaa agility koiran kanssa. Onko oikein harrastaa niin kauan ja kovaa kuin koira vain kestää. Kuinka monta kertaa viikossa koiraa voi agilitytreenata. Saako agilityä harrastaa kotioloissa takapihalla itse tehdyillä esteillä. Kaksi ja puoli vuotta agilityä harrastanut ja lajiin hurahtanut laumanjohto puhuu nyt mielipiteistään.

Etenkin pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan valtavat jonot agilitykursseille. Olen itse päässyt kursseille aina erittäin helposti muutaman sähköpostin laiton jälkeen ilman mitään tasokokeita tai hallittavuustestejä saatika vuosien odotusaikoja. Taisin saada kummallekin likalle paikan agilitykurssille kuukauden odotusajalla. En siis edes osaa kuvitella tilannetta, jossa pitäisi ilmoittautua kurssijonoon jo ennen pennun saapumista taloon, tai että olisi riski ettei pääse läpi tasokokeista.

Pentuagilitystä
Harvemmin taidetaan puhua, milloin agilityn aloittaminen on liian myöhäistä. Pikemminkin agilityradoille on pakko päästä niin varhain kuin mahdollista, jotta koiralla olisi parhaimmat mahdollisuudet kehittyä hyväksi agilitykoiraksi. Monet koirakoulut tarjoavat pentuagilitykursseja, jotta agilityn pohjat päästäisi tekemään mahdollisimman aikaisin.

Ajatuksena lähtökohtaisesti pentuagility on ok - jos siellä opetellaan muiden koirien läheisyydessä työskentelyä ohjaajan kanssa, opetetaan pentu leikkimään ihmisen kanssa ja palkkautumaan ihmisen kautta, odottamaan sivussa rauhallisesti, tulemaan luokse ja pysymään aloillaan. Pennulle sopivaa harjoitusta ovat myös erilaisiin pohjiin ja alustoihin tutustuminen, agilityesteiden nuuhkiminen, siivekkeen kiertäminen ja suorien putkien juokseminen. Kaikki tämä leikin varjolla, vähällä rasituksella. Pentuagilityssä koira saa perusvalmiudet työskennellä ohjaajansa kanssa, jolloin itse agilityn oppiminen ja opettaminen jatkossa on tehokkaampaa kun treeniosaamista ei tarvitse enää harjoitella perusteellisesti, vaan voidaan keskittyä agilityosaamiseen.

Väittäisin että on mahdollista saada yhtä hyvän agilitykoira jos sen kanssa aloittaa pentuna kuin aikuisena. Tuore koirakko ei voi täysin välttyä virheiltä vaikka olisi kuinka hyvät kouluttajat kouluttamassa. Myös jonkinlainen käsitys siitä, kuinka koira oppii, on oltava. Kuinka koiraa palkataan, kuinka koiran kanssa harjoitellaan. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä ja itsekin muistan saaneeni alkuun vinkkejä paljolti koiran palkkaamiseen, lämmittelyyn, jäähdyttelyyn ja pissataukoihin liittyen varsinaisen agilitykoulutuksen ohessa.

Taitavalta ohjaajalta ei mene ylimääräistä aikaa perusasioiden opettamiseen, koska ohjaaja osaa asiat jo itse. Eri asia on, jos ohjaaja on agilityssä kokematon, jolloin hän joutuu itsekin tekemään kovasti töitä oppiakseen ja samalla opettaakseen koiraa. Koiran oppimista hidastaa valtavasti se että kokematon ohjaaja tekee itsekin virheitä vasta opetellessaan kehonsa hallintaa koiraa ohjatessaan. Koiralle voi tulla turhia, ristiriitaisia toistoja treeneissä. On aina helpompi työstää tyhjää taulua kuin korjata aiempia virheitä. Koira oppii monet asiat muutaman toiston jälkeen, joten toistojen laatuun tulee panostaa. Tehtyjä virheitä ja väärin opittuja toimintoja on vaikeampi kitkeä pois kuin opettaa uutta.

Pohjat voi tehdä jo pentuna, mutta aikuinenkin koira oppii pohjat kehittyneellä fysiikallaan. Pennun fysiikka on kehittymätön, joten et voi olettaa että koira joka pentuna oppi menemään läpi mutkaputkesta, osaisi sen aikuisena automaattisesti. Koira kuitenkin muistaa millaista on olla treenihallissa ja millä fiiliksellä omistaja treeneissä on, ja ehkä pentuagilityssä pitäisikin painottaa enemmän fiilistä. Treeneissä on kivaa, omistaja on huippu, koutsi on super, muut koirat on okei, erilaiset alustat on jees, tekemisen fiilis on ihkuu.

Koiralle voidaan aiheuttaa vahinkoa, jos agilityn treenaaminen aloitetaan liian vaativasti pennun fysiikkaan nähden. Kasvava lapsi on kasvava lapsi, ja lapsen tulisi antaa kasvaa rauhassa. Kuulun itse heihin, jotka eivät pidä pentua pumpulissa. En kuitenkaan missään nimessä rasittaisi pentua fyysisesti liian vaativilla tehtävillä liian nuorena. Anna pennun luustolle, lihaksille, motoriikalle ja psyykelle mahdollisuus kehittyä.

Mitä agilityssä tarvittavia taitoja voi harjoitella pennun tai nuoren koiran kanssa?

• Sivussa odottaminen rauhallisesti
• Palkkaaminen sekä laumavietin, saalisvietin että ruuanhankintavietin kautta
• Luoksetulo ja paikallaanolo
• Eteenlähetys (ohjaajasta irtoaminen)
• Ohjauspuoli ja ihmisen viestittämät ohjaustavat (kuinka luetaan ihmisen kehollaan viestittämää ohjausta)
• Siivekkeen kiertäminen (takaakierto tai normaali hyppy)
• Liikkuvan alustan sietäminen
• Ääniin tottuminen (keinun pamautus, hallin rapinat, muut koirakot)

Mitä agilityssä tarvittavia taitoja voi edellisten lisäksi harjoitella kotioloissa aikuisen koiran kanssa?

• Kontaktit (2o2o, 4o tai juoksukontaktit)
• Takaosan tiedostamista tehostavat harjoitteet (peruutus, portaat, tikkaat, vati)
• Ensimmäisen ja viimeisen keppivälin hakeminen eri kulmista

Kotiagility VS ohjattu agility
Minun mielipiteeni on, että ennen kuin alkaa harjoittelemaan agilityn pohjia kotioloissa koiran kanssa, olisi hyvä että agilitystä olisi kokemusta edes alkeiskurssin verran. Itsehän lähdin opettamaan nykyisille koirille agilityn pohjia kotioloissa ilman mitään agilitykokemusta. Koska tiesin että tulen harrastamaan koirien kanssa tulevaisuudessa agilityä, pelasin varman päälle ja opetin vain niin yksinkertaisia asioita, etten tekisi mitään virhettä opetuksen suhteen. Lienee sanomattakin selvää että mikäli joku treenaa kotitekoisilla esteillä, niiden tulee olla ensisijaisesti turvalliset ja vastata mitoiltaan standardi-agilityesteitä, mikäli toivoo että koira osaa jatkossakin aiemmin oppimansa esteet.

Agility on raadollinen laji, jolla on mahdollista rikkoa koira. Jos ei aivan lopullisesti rikki niin ainakin saada se jumiin. Miksi riskejä sitten ei oteta tosissaan? Koska ei olla omin silmin nähty, mihin vääränlainen treenaaminen voi johtaa? Kotiagility on vaarallisempaa kuin ohjattu agility. Tarkoitan kotiagilityllä kotioloissa omilla esteillä treenaamista. Oikeat agilityesteet maksavat mansikoita, joten useimmiten kotiagilityssä taidetaan käyttää itse tehtyjä esteitä tai netistä ostettuja halppisesteitä jotka eivät ole lähellekään oikeiden agiesteiden mitoissa. Miksi kotiagilityä sitten harrastetaan? Johtuuko se siitä että a) kurssille ei päästä tai voida mennä, b) agilityä ei haluta harrastaa ns. tosissaan, c) ihmiset eivät vieläkään ole tietoisia lajin vaarallisuudesta vai d) puhtaasta välinpitämättömyydestä tai kokeilunhalusta?

Treenaamisen edellytykset
Todellisuudessa laatu korvaa määrän, ja joskus vähän on paljon ja paljon vähän. Kovassa stressissä ja vireessä kolme kertaa viikossa agilityä yksipuolisesti treenaava koira ei välttämättä kehity yhtä nopeasti kuin treenien välissä kunnolla palautuva koira, jolle ei nostateta huimia kierroksia joka treeneihin. Liian kovilla kierroksilla käyvä koira ei kykene oppimaan. Oppimisprosessi vaatii sopivaa virettä. Koira palautuu treeneistä kaksi vuorokautta. Jos koira ei ehdi kunnolla palautumaan, sen oppiminen ei ole tehokasta, stressi kumuloituu ja koira joutuu henkisesti ja fyysisesti koville.

Entäs rikkinäisen koiran kanssa harrastaminen? Terveydeltään tutkimattomankin koiran kanssa harrastaminen on jo riski, mutta jos koira on tutkittu niin sairaaksi että on riski harrastaa sen kanssa agilityä, pitäisi omistajan miettiä agilityn harrastamisen mielekkyyttä vielä uudelleen. Koira kun ei näytä kipuaan, ja rimojen pudotteluita ynnä muita ei välttämättä osata heti yhdistää koiran kipuiluun. Koirahan vaan hymyilee ja tekee täysillä, ei se näytä kipua tai alakuloa.

Tietysti se harmittaa jos koiran on varta vasten ottanut tiettyä lajia varten, eikä koira siihen sovellukaan. Voi olla turhauttavaa pitää koiraa vain kotikoirana kehnojen hermojen tai nivelrikon takia. Olen kuullut joidenkin vetoavan siihen, että koiran on hyvä elää mieluummin lyhyt mutta sille mielekäs elämä rakkaan lajin parissa, kunnes terveys ei enää kestä välttämättä edes normaalia kotikoiran elämää kuin tarjota koiralle fyysisesti rasittamaton, pitkä elämä. Vaan kun koira ei osaa kaivata agilityratoja jos sille tarjotaan muuta mielekästä tekemistä. Se on omistaja joka niitä kaipaa. Tuskin monikaan on niin taitava tulkitsemaan koiraansa että tietäisi, milloin nivelrikkoisen koiran kanssa harrastaminen pitää lopettaa ennen kuin koira kärsii liikaa. Varsinkin kovia kierroksia nostattavalta koiralta voivat kivut unohtua radalla. Muistetaan siis että koira ei ole urheiluväline.

Miten itse aloitit agilityn? Kadutko jotakin? Millaisia virheitä teit agilityn alkutaipaleellasi?

Pullahaaste

Kipin kapin ottamaan osaa pullahaasteeseen!! Voittajalle luvassa Oscar-tuotteita!

Nappaa kuva koirastasi Oscar-lihapulla kuonon päällä ja julkaise se Instagramissa #Paimenlaumahaaste, linkitä kuva blogiini tai lisää se omaan blogiisi. 

Hophop, vielä on aikaa!

Saaks silittää

Joo no et.

Jumaleissön kuinka kaunis koira. Mite tällasia saa aikaan.

Vierellä kaupungin parhaaks kehutut ulkoilureitit, ja vasta nyt ne käy niitä kunnolla katsastamassa. Magee reitti, ei voi muuta sanoa. Myrskyssä kaatuneet kymmenet puut loivat vähän extremeä ulkoiluun mutta hienosti lauma loikkelehti kaatuneelta puunrungolta toiselle. Vähän saivat irtikin olla reiteillä ja hienosti mukana pysyivät. Onko joku lukijoista sattunut joskus talsimaan Kuopion Puijon ulkoilureiteillä? Mää kyllä tykästyin noihin nyt kovin. Mäkistähän maasto on ku mitä mutta voi mitkä näkymät laavulta avautuu vesistöön. Ja vielä syksy ja kaikki, voi että. Siinä vuorotyöläisenkin riutunut ihmissielunkuvatus lepää.

Kolmipäisen kotkan lauman kanssa arki alkaa soljua perinkumman seesteisesti. Saaks silittää kuuluu melkein joka lenkillä, ja kyllä mä useimmiten oon antanu lasten silitellä koiria. Cica ja Cara naatiskelee huomiota, mutta Auroran takia on pitäny ny vähä kattoa että no minkänslaista porukkata ois survoutumassa meidän kuplaan. Liian nuoret, pelokkaat ja armottomasti kohti tulevat lapset jotka lyöttäytyvät kimppuumme taktiikalla "saaks... raaps raaps silisili... silittää?" ovat joutuneet pettymään. En halua traumatisoida Auroraa. Enkä pestä koiran suusta ihmislapsen kädenpaloja.

Kerranki ihtesä näköne tursake

Auroran viikkopunnitus on ensi maanantaina. Tämä on suurin pudottaja. Auroran lähtöpaino oli 14,1kg, ja odotan että se laihtuu nyt minulla hoidossa ollessansa kilon verran. Ei se pahasti ole ylipainoinen mutta onpahan nyt kuitenkin ylimääräistä yllä. Me on natsinassuteltu naudanmahaa, nautaa ja kasvista. Aamuin illoin noin desi per kuono eli rajusti alle kaiken maailman suositusten. Jospa näillä alkais ylimääräiset karista. Nälkä ainaki tuntus olevan. Vaan saahan nää nameja päivittäin, joten ruokaa on hyvä antaa siks vähemmän. Liikuttu on joka päivä aika mukavasti. Tänäänkin meni ulkoilureiteillä 1,5h tehokkaasti kävellessä. Me ei oikeastaan koskaan hissutella lenkeillä, vaan painetaan alusta loppuun saakka reipasta tahtia ja koirat saavat vaihdellen olla yksitellen vähän irtikin. Jotkut koirakot tekevät 2-3 tunnin lenkkejä, mutta kai he etenevät jotenkin verkkaisemmin, pysähtelevät valokuvaamaan ja tsillaavat välillä facebookissa tai jotakin. Ei minun jalat antas marssia täyttä kävelyä kahta kolmea tuntia... Tiedä sitten.

Meillä oli treeneissä perjantaina yllä oleva rata. 4-8 perjättöä, 9-12 eteenlähetystä, 14-15 sylkkäri, 16 takaakierto ja 17-21 eteenlähetystä. Erityisesti 11-12 tai toisinpäin 12-11 oli tosi opettavainen. Kisoissa on nyt se trendi (Pieksämäki esim.) että joko ennen tai jälkeen keppejä on putki. Putki houkuttaa koiraa niin että kepit jäävät kesken. Tai putkesta tullaan niin lujaa että keppien ekalle välille ei malteta koota riittävästi. Kannattaa siis nyt treenata etenkin putkikeppi keppiputki kombinaatioita.

Me keskityttiin toisella ja kolmannella ekstrakierroksella keppeihin. Jos nyt saatais kepit sujumaan treeneissä, ne vois sujua kisoissakin. Tai, oikeastaan se on edellytys sille että kepit menevät joskus kisoissakin, kun ne nyt saatas sujumaan treeniolosuhteissa. Aivan loistavat kepit sain kummallekin likalle putkelta kepeille tullessa, joten toivoin jatkoonkin tällasta harjotetta. Heti kun kepeiltä tuli tosi onnistuneet suoritukset, lopetin ne siihen ja jätettiin ne hautumaan. Ei saa ahnehtia liikaa. Jaadajaada paimenlauma jauhaa kaksneliseiska kepeistä jaadajaada. Ja niin jauhan tosielämässäki enkä vaan blogissa BUAHAHAHAAA. Vaan onko paatuneella bloggarilla tosielämää. Joo kehuttavat treenit oli vaikka myrsky pauhasi, halli nitkui ja natkui, pressut kolahteli, roskikset kaatuili melkein auton päälle ja välillä treenattiin tunnelmallisesti kuin kynttilänvalossa ja kävipä valot kerran pois ihan kokonaankin. Mietittiin siinä sitten porukalla notta kuinkaha hyvi agilitikoira näkee pimeessä? Ja eiku testaamaa...

Ähä ähä.. heh okei.

Yoogaia - Furry Friend Yoga

Yhteistyössä Lemmikkiblogit ja Yoogaia

Yoogaia on Suomessa kehitetty nettipalvelu, jonka kautta voit osallistua jooga-, pilates-, syvävenyttely- ja kahvakuulatunneille silloin kun se sinulle sopii.  Joogaaminen on rentouttavaa, se vahvistaa tasapainoa ja se lisää notkeutta. Voit osallistua joko livetunneille tai katsoa tallenteita aikaisemmista tunneista. Tunneilla mukana olevat osallistujat eivät näe toisiaan, mutta halutessaan tunneille osallistuja saa web-camin kautta henkilökohtaista ohjausta joogan vetäjältä. Tunteja löytyy laidasta laitaan aina lyhyestä 15 minuutin tuokiosta 60 minuutin tuokioon. Tuntien vaativuus ja aihealue vaihtelevat paljon, joten jokaiselle löytyy todennäköisesti mieleistä jumppaa. Täältä löytyy vielä useimmiten kysyttyjä kysymyksiä palvelusta ja sen käytöstä.

Palvelu vaikutti mielestäni erittäin helppokäyttöiseltä. Hakua on mahdollista rajata esimerkiksi joogatuokion pituuden, vaativuuden ja kielen mukaan. Haulla saadaan esille vaihtoehtoja tallenteista, joista jokaisesta on kirjoitettu lyhyt kuvaus. Valitset vain mieleisen kuuloisen tallenteen ja alat joogaamaan. Teknisesti sivuston toiminnassa ei ole moitittavaa ja videot pyörivät hyvin.

Te lukijat saatte nyt mahtavan tilaisuuden. Saatte kokeilla nettijoogaa Yoogaian kautta ilmaiseksi 14 päivän ajan koodilla PAIMENLAUMA2015. Kirjaudutte vain esimerkiksi Facebookin kautta ja lisäätte koodin kun palvelu sitä kysyy. Koodi on voimassa vain Yoogaian uusille asiakkaille lokakuun loppuun saakka. Menkää ihmeessä ja testatkaa!!

Vietätkös vapaapäivää sunnuntaina 4.10. klo 14.00? Silloin pidetään Maailman eläintepäivän kunniaksi Furry Friend Yoga -joogatunti, johon voivat osallistua kaikki koirat ja heidän omistajansa ympäri maailman! Tunti pidetään englanniksi Suomesta käsin.

Kukas tykkää kilpailuista? Nappaa 28.9. - 7.10. välisenä aikana kuva jossa joogaat lemmikkisi kanssa ja osallistu Yoogaian Instagram-kilpailuun hashtagaamalla kuvaasi #yoogaiapet. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan Shek O Dog Deparmentin räätälöity koiranpeti (arvo 100€).

Voit vielä halutessasi tehdä hauskan testin: "Onko lemmikkisi joogaguru?" Testin perusteella Paimenlaumasta löytyy aika monta joogagurua!

© Yoogaia

Mekin kokeilimme joogaamista Yoogaian kautta lauman kanssa. En ollut oikeastaan koskaan aikaisemmin varsinaisesti joogannut tosimielessä. Kun asettauduin lattiatasolle, lauma tuli samantien ympärilleni häsläämään hännät heiluen. Testasin 30 minuuttia kestävää joogatuokiota joka keskittyi selkään, ja kokeilin myös rauhallisempaa mindfullness-joogaa joka kesti 20 minuuttia. Alkuun oli omituista joogata tietokoneen näyttöä katsellen. Oli myös haastavaa keskittyä kuuntelemaan ohjeita näytöltä ja huomioida samalla koirat. Jos osaisin jo valmiiksi joitakin tavallisia joogaliikkeitä, minun ei tarvitsisi keskittyä niin paljon omaan asentooni ja voisi keskittyä paremmin koiriin.

Samalla tulin miettineeksi, mikä oikeastaan on koiran rooli joogassa. Ehkäpä se on se että koira saa huomiota omistajaltaan sen sijaan että koira odottaisi sivussa vailla huomiota. Itse pyrin antamaan koirilleni mahdollisimman paljon huomiota työputken välillä, joten jos tunnin joogan aikana koira voi tuntea olonsa huomioiduksi, niin hyvä vaan. Yhteinen joogatuokio lattiatasossa voi toki myös parantaa koiran ja omistajan suhdetta. Tavallisesti Yoogaiassa olevissa joogissa keskitytään vain ihmiseen, joten oli vaikea keksiä ohessa mitä tekisin koiran kanssa samalla kun joogaan. Pyysin koiria suorittamaan yksinkertaisia temppuja ja tukemaan esimerkiksi etujaloillaan jalkaani vasten. Suurimmaksi osin ne vain häsläsivät ympärilläni. Mutta hauskaa tämä ainakin oli, ja aion ehdottomasti kokeilla nyt testijakson aikana mahdollisimman montaa erilaista joogaa. Vaihtoehtoja ainakin on mistä valita.

© Yoogaia

Puuroa koiralle

Yhteistyössä Oscar

Nyt ois esittelyssä tällanen jauhelihanelikko. Tää on meillä tykätty vakiotuote jota nakellaan tehtaanmyymälästä kassiin aina kun shoppaillaan Lemmikillä. Nää sopii myös kissoille, ja jauhelihoista nautaa, liha-riistaa ja broiskua voi tarjota joko raakana tai kypsennettynä esimerkiksi puuron seassa josta lisää hieman alempana. Naudanmahaa sen sijaan ei suositella kypsennettävän, koska ei-niin-mielekäs-tuoksu saattaa vallata keittiön. Jauhelihoissa on runsaasti energiaa aktiivisillekin liikkujille, ja naudanmahasta apua saavat lihomisherkät otukset. Nämä tutut tuotteet saivat vastikään ihanan uuden ilmeenkin.

Mä en voi liikaa kannustaa koiraihmisiä syöttämään koiralleen raakaruokaa. Oisin ite alottanu niin paljon aiemmin jos oisin tienny raakaruokinnan edut ja helppouden aikaisemmin. Syötin jonkun aikaa välimuotoisesti 50/50 mallilla, joka sekin toki on hyvä ja joidenkin mukaan edullisin vaihtoehto ruokkia koira. Tää ei oo ollenkaan mitään rakettitiedettä ellei tästä välttämättä sellasta halua tehdä, eikä tää ainakaan pienillä koirilla tuu paljoo sen kalliimmaks kuin nappularuokinta, ellei ny oo aivan kiturahalla elävä opiskelija. Vähä viitseliäisyyttä toki pitää nähä että koira varmasti saa kaiken mitä se tarvitsee, mutta se on pieni vaiva siitä että otus saa syyä sitä mitä on tarkoitettukin.

Lihahan sulaa koiran kropassa erittäin hyvin ja energian hyödynnettävyys on paljon nappulaa parempi. Koira tarvitsee ensisijaisesti rasvaa ja valkuaista, joten raakaruuasta koira saa just näitä. Rasvaa energianlähteeksi ja proteiinia solujen rakennukseen. Ja kaikki tämä kotimaisuuden ja puhtauden nimissä, ilman mitään ylimääräistä. Liharuokaa voi hyvin täydentää kasviksilla. Koira saa parhaiten hyödynnettyä kasvisten ravinteet, kun rakenne on rikottu soseeksi ja kasvissose tarjoillaan raakana. Kasvissoseella saa kevennystä ja monipuolisuutta liha-ateriaan.

Tässä vähän osviittaa nelikon ravintoarvoista. Huomatkaa, kuinka suuri ero on broiskun ja naudanmassun energiamäärissä!

* Broileri 231 kcal/100 g. Proteiinia 12,4 %, rasvaa 22,2 %
* Nauta 212 kcal/100 g. Proteiinia 19,5 %, rasvaa 17 %
* Liha-riista 199 kcal/100 g. Proteiinia 20,7 %, rasvaa 15 %
* Naudanmaha 153 kcal/100g. Proteiinia 15 %, rasvaa 11,9%


Sitte menee ihan puuroksi. Aivan liian harvoin tulee kokkailtua koirille, vaikka tästä kotikolosta löytyykin koirille ihan ikioma kattila. Jep, ajatus munuais-kanarisotosta tai maksa-jauhelihakeitosta ei vaan jotenkin houkuta, joten oma kattila koirille ei liene yliammuttua. Tuumasin ihan pistää videota esille siitä kuinka koirille voi valmistaa helposti vähän erilaista murkinaa. Tämä ohje käy kaikille, syötitpä sitten koirallesi nappulaa tai raakaruokaa tai jotakin näiden välistä. Puurohan on toki kypsennettyä, mutta moni raakaruokkijakin tykkää välillä lisätä puuroa raakojen lihojen joukkoon.

Valmistusohje
Huuhtaise viljaseos juoksevassa vedessä. Laita se uuniin hautumaan 1,5 tunniksi 200 asteeseen tai keitä kattilassa 35 minuuttia. Lisää puuroon jauheliha ja kasvissose joko kypsennysvaiheessa tai vasta jäähtymisen jälkeen.

Puuron faktat ja edut

• maistuu hyvin
• puuroaines sisältää riisiä, ohraa, kauraa, tattaria, hirssiä ja pellavansiementä
• kasvissose sisältää kurkkua, jäävuorisalaattia, kerä-, kukka- ja parsakaalia, porkkanaa ja pellavansiemenöljyä
• tekemistä koiran vieteille kun koira saa maistella eri ruoka-aineita
• kevyt ja monipuolinen kokonaisuus
• viljasekoituksessa on hyviä aminohappoja, vatsalle ystävällisiä kuituja ja kivennäisaineita
• riisi on vähärasvainen, koiran elimistössä hyvin sulava ainesosa ja hyvä hiilihydraatin lähde joka kiinteyttää ja vähentää ulostetta
• pellavansiemen on puuroseoksen ravintorikkain vilja (sis. magnesium, kalsium, seleeni, sinkki, rauta, jodi)
• koira pystyy hyödyntämään kasvisten ravinteet paremmin, kun rakenne on rikottu soseeksi
• pellavansiemenöljyssä on hyviä rasvahappoja ja E-vitamiinia

Syksyn kunniaksi keksimme yhteistyökumppanimme kanssa hauskan haasteen. Haaste on ehkä jo tuttu piparihaasteesta johon moni otti osaa aikaisemmin. Jos pipari pysyi kuonon päällä, niin pysyykö lihapulla? Yksikö vain, entäs kaksi? Taru kertoo kolmestakin lihapullasta kuonon päällä...

Osallistu Paimenlauman pullahaasteeseen ottamalla kuva koirastasi jokin Oscar-lihapulla kuonon päällä ja julkaise se joko Instagramissa #Paimenlaumahaaste tai blogissasi. Voit myös kommentoida kuvalinkin tämän postauksen alle tai osallistua skabaan Lemmikki Oy:n Facebook-sivuilla!

Parhain otos palkitaan maineella ja kunnialla sekä Oscar-tuotepalkinnolla!

Osallistu skabaan 10.10. mennessä!

Agikisailuja Pieksämäellä

Höpsö kisapäivä, mukana Aava ja omistajansa. Luulimme että matka kisapaikalle kestää puoli tuntia oletettua pidempään, ja vasta lähempänä Pieksämäkeä tajusimme miksi tunnin ajomatka mystisesti venähtikin puoleksitoista tunniksi. Ehkä oikea osoite navikassa auttaisi asiaa?

Ensinnäkin kisapäivän yksi suurimmista huolenaiheista. Tämä oli se pelätty päivä jonka jälkeen ennen tavanomaiset kisarutiinimme - kisapaikalle raahautuminen tunti etukäteen ja kisojen valikointi tuomarin perusteella - päättyisivät. Caran kokoluokan määrittäminen. Lukemattomat paniikkikotimittaukset paksun kirjan ja rullamitan avulla päättyisivät. Joku kertoisi viimeisen tuomion, tuleeko minun äärimmäisestä rajatapauksestani medi vai maksi. Pahin pelkoni oli että siitä tulee pikkumaksi joka joutuu kisaamaan pikkumaksina ja rasittamaan itseään suotta liian korkeilla esteillä. Voisinko edes kisata sellaisen koiran kanssa, olisiko se väärin koiraa kohtaan? Olisiko meillä enää mitään mahdollisuuksia edetä?

Tuomarina kisoissa oli S. Mikkilä, jolle luotin koirani tulevaisuuden. Ei muuta kuin koira seisomaan palkintotasolle ja tuomari hakemaan mittakeppi autosta. Minua pyydettiin heti siirtymään pois koirani luota, jos koira vain pysyisi hetken aloillaan ilman minua. Ja pysyihän se. Odottelin vähän kauempana, Cara minua korvat pystyssä toljotellen kun vieraat ihmiset häsläsivät sen ympärillä. Tuomari mittaili puolen minuutin ajan ja siirtyi kirjaamaan kisakirjaamme mittaustulosta. Kuulin mielestäni vaimeasti sanan medi, mutta olin edelleen piinaavan hetken verran tietämätön Caran säkäluokasta.

Jännittää? Nope.....

Hetken hiljaisuuden jälkeen tuomari kysyi, miksi Cara oli jo merkitty rastilla ruutuun maksiksi ja tokaisin että ekoissa kisoissamme tuomari kerkesi sen siihen laittaa ennen kuin päättikin laittaa koiran kiertoon. Tähän tuomari kommentoi odottamani sanat; "mutta eihän se tuohon kuulu, täähän kuuluu tähän" - vetäen yli maksimerkinnän ja merkiten Caran kokoluokan mediksi. Se on medi. Ei ole totta. Minun Caramel on medi. Se ei enää ikimaailmassa joudu hyppäämään sille liian korkeita esteitä. En joudu enää treenaamaan sille maksikorkuista rengasta, muuria tai hyppyjä "koska jos siitä tuleekin maksi". Olin aina sanonut pessimistinä että on hyvin epätodennäköistä että tästä koirasta joku medin taikoo. Vaan Pieksämäellä taisi olla hieman taikaa ilmassa - vai oliko sittenkin mittauskepissä.

Hetken aikaa "se on medi se on medi" - hihkuttuani ja Caraa äänekkäästi kehuttuani lähdimme ensimmäiseen rataantutustumiseen. Kisapäivän aikataulut eivät oikein pitäneet paikkaansa joten odottelua oli paljon. Ainakin kerkesi lämpätä ja jäähdytellä koiraa ja seurustella ihmisten kanssa. Siskoni oli tuonut paikalle Auroran koska otan Auroran hoitoon siskoni työharjoittelun takia. Aurora ja minun likat nostivat rähäkän pystyyn lämppälenkillä, mutta tilanne oli onneksi pelkkää ääntä. Aurora on kerran tikannut Caralta silmän turpeeseen joten olen nyt aika varuillani näiden tilanteiden kohdalla ja lopetan tilanteet heti alkumurinaan. Koirat kyräilivät ensin toisilleen ja Cicaroa tilanne selvästi ahdisti, mutta koko kolmikko odotti jo jonkun ajan päästä kiltisti samassa takakontissa.

Ja sitten itse asiaan. Radat eivät oikein ottaneet sujuakseen. En minä ennen näin paljoa ole kisoissa jännittänyt. En ohjannut ollenkaan niin kuin treeneissä, ja se näkyi koirien suorituksissa. Radat olivat niin helppoja ettei helpompia varmaan voi ollakaan. Ja silti niistä ei nollia irronnut. Jos tuollaiset radat olisi ollut treeneissä, ei nollilta olisi voinut välttyä. Vaan kisat tuovat aina oman jännityksensä ratoihin, ja nyt ymmärrän oikeasti mitä on se kisaosaaminen josta toisinaan puhutaan. Sinun on osattava myös kisata. Eli hallittava oma jännityksesi ja ohjattava koiraa aivan niin kuin treeneissä. Minä ohjasin liikaa varmistellen, liian läheltä koiraa, annoin koirille huonot linjat kontakteille, ohjaukseni oli töksähtelevää, en juossut tarpeeksi lujaa vaan lähinnä jolkottelin... Jo ennen radoille menemistä tuntui kuin en osaisi ohjata koiraa ollenkaan. Oma kroppa ei tuntunut omalta. Miten tätä ajetaan??

Seuraavana lyhyet pohdinnat radoista. Siksi kai sitä kisataan, jotta nähdään missä pitää edelleen kehittyä ja mitä pitää treenata vielä vähän enemmän?

A-agilityrata Cicaro 15rv 31,27s

• Kymppi kepeiltä, vitonen puomille kiellosta
• Malttoi hyvin lähdössä
• Nopea eläin!
• Oma ohjaus töksähtelevää
• Hyvä A-esteelle meno, hyvä alastulo, nopea suoritus!
• Hieno rengas, 
• Neljäsosalentokeinu, ei aivan malttanut odottaa keinun kolahdusta
• Hienosti putkeen
• Haki hyvin keppien aloitusvälin, mutta kepeillä ei hermo riittänyt vaan jätti kesken
• Juoksi ohi puomin ylösnousun, koiran vauhtiin nähden liian myöhäinen kääntö puomille

A-agilityrata Caramel 10rv 17,50s

• Kielto A:lta, viitonen kepeiltä
• Hyvä A:n alastulo, mutta huono linja A-esteelle, oma liike ohjasi koiran ohi A-esteen nousun
• Malttoi hienosti lähdössä
• Kepeille haki hienosti suorassakin kulmassa, mutta kepit jäivät kesken jo hyvissä ajoin
• Hieno keinu
• Hyvä putkeen meneminen

B-agilityrata Cicaro HYL

• Ei malttanut lähdössä, seisoi ja haukkui
• Nopea koira jälleen!
• Hieno puomi
• Hienosti haki keppien ekan välin ja suoritti nopeasti kunnes jälleen viimeisillä väleillä keskeytti
• Keppien loppu meni säheltämiseksi, koira ei mennyt kaikkia välejä ennen kuin lähetin sen putkeen > HYL
• Ulkoputkeen lähetys onnistui
• A:lla takaaleikkaus myöhässä, koira juoksi liikkeeni mukana ohi A:n ylösnousulta
• Hyppyjä takaakiertäessä valssi venähti liikaa, jolloin koira tuli ohi hypyn 

B-agilityrata Caramel HYL

• Kepeiltä virheitä, kunnes väärästä hypystä HYL
• Malttoi hyvin lähdössä
• Puomi tosi kiva
• Keppien aloitus varma ja suoritus nopea, vasta viimeisissä väleissä keskeytti
• Ulkoputkeen lähetys onnistui
• Hieno keinu
• Hyvä takaaleikkaus A:lle
• Koira ei ollut lukinnut hyppyä ennen kuin vedin itse koiran liikkeelläni pois hypyltä > hyppäsi väärän esteen

Mitä treenataan jatkossa

• Kisoissa turhan varmistelun ja koiran kyljessä kiinni menemisen sijaan luota koiraan ja JUOKSE!
• Lähdössä odottaminen kovilla kierroksilla käydessä vaikeaa > jalkojen välissä oleminen ei toimi > sivu?
• Oman kisajännityksen hillitseminen > rennompi kisafiilis > onnistuminen
• Lisää kisanomaisia treenejä
• Takaaleikkaukset ja valssien ajoitukset kuntoon

Keppien sotasuunnitelma osa 9837,26

• Lisää keppitreeniä kovassa vireessä
• Keppien aloitusvälin haku varmemmaksi suorassa kulmassa
• Kestoa keppien loppupäähän
• naksautus viimeisen välin kohdalla
• jes-sana keppien alussa JA lopussa
• treenaamista 6 kepillä, jolloin enemmän aloitus- ja lopetusvälien treeniä
• Naksautus naksuttimella kun vika väli on tehty
• Häiriö keppitreeneissä

Totuudenhetki lähestyy

Lähetää selvittään Pieksämäelle onks Cara medi vai maksi, hehe iik.

Musti&Mirri ostokset

Viikkotreeneissä aloitimme perjantaina täysin meille uudessa ryhmässä. Ryhmä onkin oikee the colliesukuisten ryhmä kun viisi kuudesta ryhmän koirasta on colliesukuisia. Vetästiin treeneissä jatkuvasti melkein-nollat, ja kepitkin sujuivat suhteellisen kivasti, vaan edelleen ekalle välille on melekosta hakemista ja viimesiä keppejä ei meinattas malttaa mennä. Siitähä ne viimestään viitoset rapsahtaa kisoissa ellei saada viikossa vahvistettua keppejä.

Uusia valjaita testiajamaan lähdössä.

Sorruin tilaamaan Mustin ja Mirrin alemyynneiltä likoille Ratian pinkit pehmustevaljaat ku lähti niin mojovalla alennuksella. Kolmenkympin valjaat ja maksoin molemmista yhteensä vähä päälle parikymppiä. Emmä näitä mitenkään ennen himoinnu oo mut eipä nuo hassummat valjaat oo. Samalla tilasin kupinalusen ja namirasiatargetin. Oon kyllä kamala materialisti, varustetta on varmaan kymmenpäisen koiralauman edestä. Löysin myös kirpparilta noutokapulan hauskalla myyntinimellä "koiran luu 1,90€", joten nyt meillä on ylisuuren noutokapulan lisäks tällasten puolishelttien turpaan paremmin sopiva pikkukapula. Vähähä me tokotellaan mutta ku halavalla sain...

Uusien valjaiden testilenkillä sattui niin koiramainen tilanne ettei tosikaan. Koko lenkin ihastelin kuinka uudet kirkkaat pinkit valjaat heilahtelivat tasaisesti pomppien iloisesti selät keinuen myyrystävien paimenneitosten yllä. Ajattelin siinä materialismionnessani että nyt meillä on ihan uudet kaupunkivaljaat, joita ei liata. Likat eivät saaneet kastaa lenkillä veteen kuin tassunsa, jotta uudet valjaat eivät vain likaantuisi.

Päästin loppulenkistä kuitenkin likat irti pellolla, kävelin niiden edellä noin viisi sekuntia ja käännyin katsomaan taakseni - Cicarosta näkyy vain neljä ketaraa kohti taivasta. Tajusin heti että nyt tuli virhe. Otin vihaisia askeleita kohti paimenia mutta sitä ennen Carakin kerkesi juuri parahiksi uittaa poskivillansa ja kaulansa jonkin eläimen vetisessä paskassa. Koko Cicaron kylki oli kauttaaltaan paskan peitossa, eikä varmaan jää arvailujen varaan miltä brand new valjaat näyttivät... Enpä ole pitkään aikaan ollut koirille yhtä kiukkuinen. Kotona pesin koirat shampoolla ja kunnon painesuihkulla, ja valjaat saivat myös painesuihkukäsittelyn. Voi koirat minkä teitte. Kauan kesti taas sekin uutuudenviehätys. Onneksi valjaat lähtivät täysin puhtaaksi, ja ne tuoksuvatkin taas uudenraikkailta. Ei taida paimenneitien päällä mikään säilyä puhtaana. Jälkeenpäin nauratti ja samalla kadutti että menin niin rumasti torumaan koiria vaikka ne vain olivat koiria. On vain koiran tehtävä pyöriä paskassa, minkä ne luonnolleen mahtaa. Cara luimisteli koko loppulenkin torumistani.

Vetästiin vielä tänään ittenäiset keppireenit ennen sunnuntain kisoja Aavan ja omistajansa kanssa. Kui kivaa oli treenata itsenäisesti jonkun kanssa ainaisen yksinpuurtamisen sijaan. Kiitos vielä treeniseurasta! Minulla on nyt aika selkeästi päässä kuinka ohjaan kumpaisenkin koiran kepeille kisoissa. Kummallakin on vähän erilainen ohjaus ja se mitä pitää muistaa kepeillä. Ajoissa kepikäsky, sopiva vauhti kepeille, riittävästi tilaa koiralle, ekasta välistä JES ja sen jälkeen innokasta menemene käskytystä. Cicaron kanssa viimesille väleille hidastan hieman vauhtia koska se ei vielä malta suorittaa vikoja välejä jos jätän sen. Eiköhän nää nyt hyvin mene, ei auta ku luottaa!

Kisareissulla napataan muuten Aurora kuudeksi viikoksi - kyllä, kuudeksi kokonaiseksi viikoksi!! - mukaamme Kuopioon. Siskollani alkaa kuuden viikon harjoittelu jossa hän tekee vain 12 tunnin vuoroja, joten yksinoloaika kävisi Auroralle turhan pitkäksi. Voi olla että äitimuori vaatii saada Auroran hoitoon itselleen joksikin viikoksi, tai että minä kyllästyn 12 rapatassun pesuun sitä ennen, mutta voi kuinka ihanata on saada taas pieni Poona tänne!

Hetipian uusi namirasia auuu-ke-ne!1!!1

Team Pink odottaa, Aavan vuoro keppeillä