Totuudenhetki lähestyy

Lähetää selvittään Pieksämäelle onks Cara medi vai maksi, hehe iik.

Musti&Mirri ostokset

Viikkotreeneissä aloitimme perjantaina täysin meille uudessa ryhmässä. Ryhmä onkin oikee the colliesukuisten ryhmä kun viisi kuudesta ryhmän koirasta on colliesukuisia. Vetästiin treeneissä jatkuvasti melkein-nollat, ja kepitkin sujuivat suhteellisen kivasti, vaan edelleen ekalle välille on melekosta hakemista ja viimesiä keppejä ei meinattas malttaa mennä. Siitähä ne viimestään viitoset rapsahtaa kisoissa ellei saada viikossa vahvistettua keppejä.

Uusia valjaita testiajamaan lähdössä.

Sorruin tilaamaan Mustin ja Mirrin alemyynneiltä likoille Ratian pinkit pehmustevaljaat ku lähti niin mojovalla alennuksella. Kolmenkympin valjaat ja maksoin molemmista yhteensä vähä päälle parikymppiä. Emmä näitä mitenkään ennen himoinnu oo mut eipä nuo hassummat valjaat oo. Samalla tilasin kupinalusen ja namirasiatargetin. Oon kyllä kamala materialisti, varustetta on varmaan kymmenpäisen koiralauman edestä. Löysin myös kirpparilta noutokapulan hauskalla myyntinimellä "koiran luu 1,90€", joten nyt meillä on ylisuuren noutokapulan lisäks tällasten puolishelttien turpaan paremmin sopiva pikkukapula. Vähähä me tokotellaan mutta ku halavalla sain...

Uusien valjaiden testilenkillä sattui niin koiramainen tilanne ettei tosikaan. Koko lenkin ihastelin kuinka uudet kirkkaat pinkit valjaat heilahtelivat tasaisesti pomppien iloisesti selät keinuen myyrystävien paimenneitosten yllä. Ajattelin siinä materialismionnessani että nyt meillä on ihan uudet kaupunkivaljaat, joita ei liata. Likat eivät saaneet kastaa lenkillä veteen kuin tassunsa, jotta uudet valjaat eivät vain likaantuisi.

Päästin loppulenkistä kuitenkin likat irti pellolla, kävelin niiden edellä noin viisi sekuntia ja käännyin katsomaan taakseni - Cicarosta näkyy vain neljä ketaraa kohti taivasta. Tajusin heti että nyt tuli virhe. Otin vihaisia askeleita kohti paimenia mutta sitä ennen Carakin kerkesi juuri parahiksi uittaa poskivillansa ja kaulansa jonkin eläimen vetisessä paskassa. Koko Cicaron kylki oli kauttaaltaan paskan peitossa, eikä varmaan jää arvailujen varaan miltä brand new valjaat näyttivät... Enpä ole pitkään aikaan ollut koirille yhtä kiukkuinen. Kotona pesin koirat shampoolla ja kunnon painesuihkulla, ja valjaat saivat myös painesuihkukäsittelyn. Voi koirat minkä teitte. Kauan kesti taas sekin uutuudenviehätys. Onneksi valjaat lähtivät täysin puhtaaksi, ja ne tuoksuvatkin taas uudenraikkailta. Ei taida paimenneitien päällä mikään säilyä puhtaana. Jälkeenpäin nauratti ja samalla kadutti että menin niin rumasti torumaan koiria vaikka ne vain olivat koiria. On vain koiran tehtävä pyöriä paskassa, minkä ne luonnolleen mahtaa. Cara luimisteli koko loppulenkin torumistani.

Vetästiin vielä tänään ittenäiset keppireenit ennen sunnuntain kisoja Aavan ja omistajansa kanssa. Kui kivaa oli treenata itsenäisesti jonkun kanssa ainaisen yksinpuurtamisen sijaan. Kiitos vielä treeniseurasta! Minulla on nyt aika selkeästi päässä kuinka ohjaan kumpaisenkin koiran kepeille kisoissa. Kummallakin on vähän erilainen ohjaus ja se mitä pitää muistaa kepeillä. Ajoissa kepikäsky, sopiva vauhti kepeille, riittävästi tilaa koiralle, ekasta välistä JES ja sen jälkeen innokasta menemene käskytystä. Cicaron kanssa viimesille väleille hidastan hieman vauhtia koska se ei vielä malta suorittaa vikoja välejä jos jätän sen. Eiköhän nää nyt hyvin mene, ei auta ku luottaa!

Kisareissulla napataan muuten Aurora kuudeksi viikoksi - kyllä, kuudeksi kokonaiseksi viikoksi!! - mukaamme Kuopioon. Siskollani alkaa kuuden viikon harjoittelu jossa hän tekee vain 12 tunnin vuoroja, joten yksinoloaika kävisi Auroralle turhan pitkäksi. Voi olla että äitimuori vaatii saada Auroran hoitoon itselleen joksikin viikoksi, tai että minä kyllästyn 12 rapatassun pesuun sitä ennen, mutta voi kuinka ihanata on saada taas pieni Poona tänne!

Hetipian uusi namirasia auuu-ke-ne!1!!1

Team Pink odottaa, Aavan vuoro keppeillä