Syysvaellus

Aina vähän pulassa.

Oltiin suunniteltu syksyistä vaellusta Jennyn ja Savun kanssa jo hyvä tovi ja nyt miun loman aikaan tämä oli sopiva toteuttaa. Vaihdoin 15.9. omat koirat Cismetiin. Kisse oli kaupungissa yllättävän rentona, ei lainkaan kukkoillut kellekään vaan lähinnä katseli häntä innosta pystyssä koirakavereita. Se nukkui vapaana koko kämpässä ja ei tehnyt mitään tihutöitä.

Sisarukset tasistelee

Lähettiin 16.9. aikaisella aamujunalla Tampereelle, jossa puppiduut tapasivat toisensa jo asemalla. Juniorit tunsivat toisensa muutaman nuuhkaisun jälkeen. Kisse matkusti junamatkansa tosi nätisti. Vähän se ensin vinkui ja koetti ahtautua käytävälle nukkumaan, mutta otti vinkistä vaarin ja alkoi nukkua ihan omalla paikallaan lattialla.

Ei saatu ison lemmikin paikkaa joten nyt piti vain ahtautua penkkien väliin. Perillä käytiin melkein samantien hiekkamontuilla Theo-bortsun kanssa. Kissee jänskätti alkuun hieman, mutta nopeasti se alkoi rällätä poikien kanssa.


17.9. oli aikomus metsäytyä. Lähettiin suhteellisen ajoissa kansallispuistoon Helvetinjärvelle jossa tarvoimme päivän aikana 13km eli Kolulta Luomalle ja takaisin. Koirat olivat koko ajan kiinni. Kissellä oli Hurtan valjaat + joustohihna, ihan toimiva combo.

Tuppisuu vetää hihnassa edelleen vähän väliä varsinkin alkulenkistä ja se ei ymmärrä himmata vauhtia vaikeassa maastossa, joten sain suhista sille koko ajan että se himmaisi vauhtia edes vähäsen. Se on niin vähän hihnassa maalla että hihnassa oloa piti hieman muistutella.

Leiriydyimme nuotiolle paistamaan makkaraa ja lettuja, ja koirat eivät levänneet tänä aikana lainkaan. Ne riehuivat kuin päättömät ja asettuivat vain hetkeksi syömään lihaisia eväsluita. Palasimme takaisin vasta iltamyöhällä, hämärissä. Tiensivustoilla kohtasimme 3 hirveä, joten kotimatka ajettiin hyvin hissukseen.

18.9. käytiin jälleen metsään, tällä kertaa Seitsemisen kansallispuistoon jossa kävimme Koverossa, Multiharjulla ja Soljosten alueella. Lenkkiä ei kertynyt varmaan kuin 3km. Paistoimme nopsasti loput lettutaikinat trangialla ja lähdimme kotiin valokuvaussession jälkeen.

Kävimme tapaamassa Lounaa ja Myytä ja teimme pienen metsälenkin niiden kanssa. Normaalisti jopa oudon hiljainen Kisse haukkui Lounalle kuin viimeistä päivää. Se ei aivan ymmärtänyt vauhdikasta, erikoisesti käyttäytyvää kaveriaan. En ollut aikaisemmin kuullut Kissen haukkuvan noin paljon, enkä kyllä tunnistaisi sitä äänen perusteella jos se jossakin haukkuisi.

Kisse ei tarkemmin aatellen hauku juuri koskaan. Se ei vahdi kotia ja lenkilläkin se haukkuu vain rähjääville tai provosoiville koirille. Treeneissä se käyttää ääntään vain palkattaessa. Tosi outoa, koska odotin siitä superäänekästä kahden suurimman koirarotuprosentin perusteella... Ja kun kuitenkin muut nartut haukkuvat ns. tilanteissa joissa normaalisti nyt koirat haukkuvat, niin juniori ei siltikään ole oppinut haukkumaan.

Ainakaan vielä...

Ne alkaa näyttää sisaruksilta keskenään.

19.9. kävimme rauhallisen, hitaan aamun jälkeen treenaamaan. Kisse teki sivussa rauhoittumista, hyppytekniikkaa (perussarja, kasvava sarja, set point), pari putkea ja takaakiertoa ja ekaa kertaa 6 keppiä verkkojen kanssa. Tein kutakin asiaa vain pari kertaa ja pidettiin vähän väliä taukoa. Junnu jaksoi tosi hienosti. Se odottaa sivussa kiltisti, ei häiriinny vieressä treenaavasta veljestä, tulee nopeasti luokse käskystä, palkkautuu lelulla leikittämällä (kädet on puremilla ja haavoilla mutta ei se mitään, koiralla oli kivaa) ja tekee samalla asenteella hommia hallissa kuin hallissa. Se on yleistänyt taukokäytöksen ihmeellisen hyvin kaikkialle, vaikka sitä ei siihen ole neuvottu kuin muutamia kertoja. Se laskee hyvin vireensä ja tarjoaa leuan maahan laittamista tietäen että siitä ihmiset tykkää.

Hyppyteknisillä se osasi odottaa paikallaan joka kerta, se ei varastanut lähdössä kertaakaan. Lähdössä odottamistakaan ei ole neuvottu sille kuin muutama kerta. Fiksu eläin, joka yllättää aina vaan taidoillaan vähäiseen treenimäärään nähden. Putkea se tarjosi jatkuvasti, takaakierron se älysi hienosti lelupalkalla ja se teki ensimmäiset 6 verkkokeppiä itse reittinsä oivaltaen ja Jennyn palkatessa keppien lopussa. Treenien jälkeen Kisse kävi vielä juoksentelemassa hiekkamontuilla Lounan ja Myyn kanssa, ja leikit sujuivat tosi hienosti.

Taistelevat tuppisuut

20.9. lähdettiin aikaisella aamujunalla kohti kotia. Hengailtiin pari tuntia asemalla ja Tampereen kaupungilla taapertaen ennen junan lähtöä. Kisse nuuski kaupungin hajuja aktiivisesti. Se pysähtyi melkein jatkuvasti nuuskimaan hajuja, mutta annoin sen nuuskia, siinäpä väsyttää itsensä ennen junamatkaa. Kaupungilla Kisse istahti kiltisti vierelleni liikennevalojen vaihtumista odotellessa. Käytiin kurkkimassa kaupunkipuluja, jotka kiinnosti hirveesti. Palkkasin Kisseä kontaktista lintujen lähellä. Just in case pentu syttyy pieneläimiin samalla tapaa kuin äiskä ja täti - oispahan ees hallinnassa.

Junamatka meni mukavasti ison lemmikin paikalla. Kisse nukkui lähes koko matkan, se heräsi vain pari kertaa. Se oli aivan totaalisippi. Bussimatkalla kotiin se kuolasi ja voi selvästi pahoin. Bussit tekevät ikäviä kaarroksia ja stoppeja. Junnu kuitenkin sinnitteli oksentamatta kotiin saakka.



Kotiintuomisina meillä oli flunssa+nielutulehdus, josta paranneltiin sitten ihan useampikin päivä. Sekä tietenkin hyvin väsynyt koiraneiti. Kisse on loistava reissukoira. Se on niin järkevä ja hyväkäytöksinen. Se ei stressaa hälyisiä juna-asemia, ääniä eikä muutakaan. Sen kanssa tehtiin pivot-harjoitusta kamerarepulla keskellä asemanedustaa ihmisten mennessä ohitse. Se keskittyy hienosti tehtäväänsä ja ottaa raaputukset vastaan avoimen rauhallisesti. Toisinaan en uskoisi sen olevan vielä noin nuori. Siitä kuitenkin löytyy vielä pentumaisia piirteitä ja tarvittaessa energiaa. Ylimääräinen häslääminen on silti pois, ja se on hieno asia.

Ainoa ongelma matkoillamme on sen edelleen jatkuva matkapahoinvointi, joka kohdistuu autoihin ja busseihin. Se oksentaa lähes aina jos matka on pomppuinen. En muista lainkaan minkä ikäisenä Cara pääsi matkapahoinvoinnistaan.



21.9. päiväsellä käytiin treenaamassa Kissen kanssa hallilla. Tehtiin perussarjaa, kontaktit, bang-game, 6 verkkokeppiä ja sivussa rauhoittumista. Kepeillä se muisti heti mistä se pääsee verkkokujan läpi palkalle ja vauhtia oli melkoisesti. Isot tytöt eivät koskaan ole kepitelleet tuossa vaiheessa noin lujaa, joten ehkäpä verkot sopisivatkin Kisselle keppien opetukseen. Kovasti meinasin että opetan sen 2x2 tekniikalla mutta saas nähdä.



Päätin että tehdään kontaktit kerran, jos ensimmäinen kontaktieste sujuu hyvin. En ollut koskaan nähnyt Kissen säikähtävän mitään, joten uskalsin kokeilla kontakteista puomia ilman avustajaa toisella puolella.

Edettiin jatkuvalla namituksella ja pannasta kiinni pitäen. Kisse ei ollut moksiskaan, se taapersi puomin alusta loppuun saakka kuin se olisi aina tehnyt sitä. Ei mitään pälyilyä tai jännitystä. Tehtiin myös A-este, johon piti ottaa hieman vauhtia mukaan jotta Kisse pääsi harjalle saakka. Kertaalleen se loikkasi kesken pois mutta kannustin sen yrittämään uudelleen. Se tykästyi A:sta ja puomista niin kovin että se teki niitä yksikseen jos kävelin edes kontakteja kohti. Tämä ei tietenkään ollut tarkoitus, mutta en kieltänytkään Kisseä tästä. Pidin sen vain jatkossa kontaktissa kun ohitimme kontaktiesteitä.

Päätin että tehdään nyt keinukin että sekin jäisi johonkin muistiin, olivathan puomi ja A:kin sujuneet niin hyvin. Keinullakaan neiti ei ihmetellyt lainkaan, kun tuin keinua sen laskeutuessa hitaasti alas. Huippujunnu. Jatketaan näistä taas joskus.



Kisse on maksikokoinen, siitä tuskin saa pikkumaksia. Se on luustoltaan melko raskas ja vähän suorasti kulmautunut takaa, eikä se asu pääasiassa minulla. Teen silti sille pohjia agilityyn ja Kisse on nyt minun testikappale jonka kanssa voin kokeilla asioita joissa esimerkiksi tyrin omien tyttöjen kanssa. Mitään aikarajoitteita ei ole, mutta toivon että jonain päivänä voitais korkata Kissen kanssa ykkösluokka.

Tavoitteeni on, että Cismetistä kasvaa lelulla palkkautuva, nopea, yritteliäs, itsenäinen ja oivaltava agilitykoira. Eli aika erilainen mitä nykyiset agilitykoirani ovat. Luulen että Kisse tulee opettamaan minulle taas paljon agilitykoiran kouluttamisesta.

Ja vielä vähän lisää reissukuvia alla.

Savu, Kisse ja Theo

Metsään metsään.

Rotkoon tippunut yksilö

 Gugguu

Bongaa eläimiä.

Koveron talonpoikaiskartano

Kisse käytti joka tilaisuuden hyväksi ja hörppäsi vettä luonnosta.

Ensivaikutelma voi pettää.

Lounan rajua leikkityyliä ymmärtämässä.

Harjaliskomme

Lounan halitemppu ei oikein sulattanut Kisseä.

Velipojan treenaamista kattelen ihan rauhassa.

Ukkumaan.

Tampereen koiria.

Kanssamatkustaja mekasti. Kisseä se kummastutti.

Kotikisoissa

TÄDÄ DÄDÄ DÄDÄ DÄDÄ HAIPSUUU.

Kotikisoista ei jäänyt raportoitavaa, tai jäi sittenkin. Cicarolle 5,5 ja sikailuradalta 25rv eli varmaan tehtiin uus ennätys. Taas oppi ohjaaja uutta kun luulin että yli 15rv on automaattinen hylky. Ai ratavirheitä voi kuulema tulla vaikka joka esteeltä eikä tuu hyllyä. Aika huimaa. Ja me vieläpä voitettiin moisella sikailuradalla koska oltiin radan ainoat osallistujat. Nolo (mut yolo). Viitosilla ansaittiin sijoitukset 1. ja 2. eli aika jees.

Caralle toiset kolmosten kisat ja molemmilta radoilta 10rv. Kepeiltä tuli vitoset molemmilla radoilla. Ekan radan vaikee keppikulma onnistu sigamageesti, mutta jätti kepit kesken vikalla välillä mitä ei kyllä yleensä tee. Hypyltä ja putkelta tuli ratojen toiset viitoset. Vähän oli tahmee meno ekalla radalla, tuntu että koira kyseenalaistaa kaiken ja stoppailee. Oma ohjaus taisi olla jotenkin pielessä? Toiselle radalle hetsasin koiraa ja siinä se tuntui jo paremmalta. Ei sijoituksia noilla virhepisteillä. Pitäis vielä kalastella videot radoista treenikavereilta.

Harvoin jää näin selkee fiilis kisoista sen suhteen että mitä pitää treenata lähikuukausina. 

• putkiin irtoaminen, ai juudas että se pelastais monessa tilanteessa. Tulossa varrrrsin putkirikkaita rallitreenejä ja superkisunruokapalkkaa putkiin irtoamisesta sekä oivallustreeniä putkiin menemisestä 
• kepitkepitkepit, tehotreeniä kepeille tulossa taas pitkästä aikaa keppisulkeisten merkeissä (vähän jos vahingossa on laiskistuttu omatoimitreenien suhteen)
• kontaktit, oho kun ei kestä kovassa vauhdissa jos ohjaaja ei rytmitä, vaan voisko joku päivä kestääkki?

Miksiköhän koirieni tulokset tulevat koiranettiin vain osittain ja suurella viiveellä? Olen suurena kysymysmerkkinä tänään ja ehkä huomennakin. Kuvista suurensuuri kiitos E. Vikki.

Nollabileet jatkuu

Ylypiät.

Jatkuu vain jatkumistaan tämä nollaputki. Me vaan mennään ja tehdään, that's it. Ilman liikoja paineita, hauskalla fiiliksellä. Tältä sen pitääkin tuntua. Kisattiin Iisalmessa piirinmestaruuksissa ja käytiin yhdet yksilöradat kummankin koiran kans.

Yllätys oli melkoinen, kun Cara nappasi agiradalta nollan ja sijoittui toiseksi ensimmäisissä kolmosluokan kisoissaan. Se hävisi nopeudessa voittajalle. Muita kokoluokassa ei sijoittunutkaan, eli pienestä oli ensimmäinen kolmosten SERTi kiinni! Melkonen koira. Kyllä mä siitä varjovalion velä leivon. Radan hyppyhässäkällä en rataan tutustuessa osannut päättää että teenkö takaaleikkauksen, valssin, persjätön vai viskin ja se näkyi radalla. Virheittä silti selvittiin. Tuon koiran kanssa en enää ennätä niihin paikkoihin mihin joskus ennätin, joten meidän täytyy kehittyä takaaohjauksessa niin että edes pieniä hetkiä voisin luottavaisin mielin ohjata Caraa takaa.

Cicaron kanssa tehtiin sujuva nollarata kakkosissa - LUVA hävittiin kuitenkin nopeemmalle, mutta nolla on silti aina nolla. Cicaro on harpannut ihan huimasti eteenpäin agilityn saralla. Se ei enää kysele joka esteellä että ohjaanko mä sitä vai en. En itsekään jää liioin varmistelemaan, vaikka toisinaan edelleen siihen sorrunkin. Cicaro odotti lähdössä kuin maahan kasvanut kantarelli. Se ei huutanut vaan se odotti aivan kuin tietäen että niin täytyy tehdä. Kivaa vaihtelua ainaiseen lähtöraivariin tällainen.

Meillä oli aivan huikea joukkuehenki. Kannustettiin joukkueemme sijoille 3. ja 4., kun joukkueita kisaamassa oli kaiken kaikkiaan 12 ja vain 5 joukkuetta teki tuloksen. Cara haki piirM-radalta keinu- ja puomiviitosen. Keskityin itse liikaa nopeuteen enkä tekniikkaan, joten ohjasin keinun sekä puomin lähes rytmittämättä. Tietää taas mitä treenata! Cicaro ei aloittanut keppejä ensimmäisellä yrittämällä eli sillekin saldona viitonen. Alla PM-radat joukkuetoverin kuvaamana.

On mulla vaan kivoja kisakoiria. Eikä vaan siks että ne tekee mun kans nollia. Me ollaan loistava tiimi. Mitä enemmän koirille tulee ikää, sitä paremmin me nivoudutaan yhteen. Tyypit ottaa kisapaikalla tarvittaessa chillisti ja radalla ne tekee aina parhaansa. Ne on niin vaivattomia, helppoja kilpakumppaneita. Alla vielä muutama kuva Hupun kisoista.

19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen

19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen

19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen

Makeeta ja messevätä

Kuvat huutoaksaajista on ottanut E. Vikki

Hierontaa ja kolmoskaakkua, kyllä ny kelpaa. Viime hieronnasta oli vierähtänyt reippa puoli vuotta, hups. Välissä oli toki pitkä tauko agista, mutta olipa silti jo aikakin. Asiaan vaikutti ehkä hierojan vaihtuminen.

Positiivinen ylläri oli ettei kummassakaan koirassa ollut taaskaan mitään suurta jumelia. Paikoin pientä lihaskalvo-kireyttä, Caralla vasemman polven seudussa kiristi ja Cicaron oikeaa pakaraa käsiteltiin. Caralla lapojen välissä myös pientä kireyttä. Tosi messevää etteivät tän enempää kehitä itelleen kireyksiä. Iisalmessa ja oman seuran kisoissa Kuopiossa jatkellaan kisaputkea. Talvella kerkee sit pitää paussia.

Tässä suunnitellaan ahkerasti tulevaa vaellusta, jonne Cismet lähtee mukaan. Se tulee olemaan puppiduun ensimmäinen vaellus. Siitä lisää sitten syyskuun loppupuolella.

Tervemenoa kolmosiin

CARAMEL <3

Tämän vuoden agilitytavoitteet saavutettu. Cicaro kakkosissa, Caramel kolmosissa. Huikea fiilis. Kuopion Sorsasalossa onni suosi meitä tänään ja Caramel nappasi ensimmäiseltä radaltaan voittonollan. En malta odottaa että päästään korkkaamaan kolmosluokka. Tämä oli Caran 21. startti. Sanoin että tämän syksyn tavoite on metsästää Caralle vika nolla. Kun nolla napsahti, en vielä riemuinnut - vielä oli monta mahdollisuutta että muut koirakot tekevät nopeempia nollia. Tuloslappu näytti aika mukavalta ja uskalsin riemuita. Haettiin kaupasta namia ja kilpakoiria odottaa ansaittu hieronta alkuviikolla. Kyllä on tytöt paijattu hyväks nyt.

Cicaro korkkasi kakkosluokan aika kivoilla radoilla. Hypäriltä sille napsahti viitonen sen poistuttua kepeiltä vikassa välissä - tyyppimoka meille! Vaikea umpiputki selätettiin molempien koirien kans ja vaikka sanoin että yliaikaa ropisi Skipalle taatusti, koira kun tuntui niin tahmealta, niin videolta katsottuna se etenikin oikeestaan aika hyvää nopeutta eikä yliaikaakaan tullut. Harmillinen keppivitonen siis. Agiradalla tein ohjausvirheen esteiden 3-4 välillä ja koira kirmasi muurin ohi. Kepeillä se sai jonkun hajun maasta ja seurasi sitä, tämä oli ihan uutta ja omituista. Kuulema joku toinenkin koira nuuski maata tuossa kohtaa. Vielä puomiltakin saatiin ilmeisesti viitonen, vaikka tuomarin käsi nousi videolla kovin myöhään? Ainakaan kahelta vikalta hypyltä ei viitosta tullu, niissä ei ollu mtn ongelmia.

Cicaro 2B hyppyrata

Caramel 2B hyppyrata

Cicaro 2A agirata

Pentutapaaminen

Pläänäilin pentutapaamista jo joskus viime vuoden puolella. Ideana oli kasata kokoon Rockyn jälkeläisiä ja pentujen emoja (äkkiseltään laskettuna koiria kertyy joku 31kpl). Vain murto-osa omistajista tavoitettiin yhdessä Roksun omistajan kanssa, ja suurin osa ei alkuunkaan ollut tulossa paikalle. Ikävä kyllä osanottajamäärä jäi lopulta vähäiseksi. Ois ollu huippua nähä pitkästä aikaa kasvatteja ja niiden lähisukulaisia.

Vietettiimpähän mökkielämää yhden yön verran Jennyn ja Savun kanssa. Paikalla visitoivat myös kotiväki Sanin ja Cismetin kanssa sekä koiriin tutustumassa kävi myös Taina. Sadetta, jopa suoranaista rankkasadetta piisasi, joten lenkit jäivät aika lyhyiksi.

Talkoilin myös ko. viikonloppuna kaksi päivää Kuopion KV-näyttelyissä. Toiset näyttelyt joissa olen ikinä ollut, ja kassikaupallahan sieltä lähti tarviketta ja herkkua matkaan. Näyttää lähtevän aika herkästi käsistä ku saa tuntuvilla alennuksilla koiratarvikkeita!

18.8. on seuran saunailtama, jonne koirat pääsevät tietenkin mukaan. Kisoissa kahlaamme elokuun ja syyskuun ahkerasti kuten kalenterista näkyy. Jospa sieltä napsahtaisi se viimeinen LUVA Caralle.

Suuria saavutuksia

Me ollaan liekeissä!

Minun salainen haave toteutui 27.7. Tervon Match Showssa, kun Caramel saavutti BIS1-sijoituksen. Kädet tutisten rutistin Caraa, että viimeinkin me tehtiin se - Cara oli mätsäreiden kaunein koira. Osallistujia tapahtumassa oli yhteensä 74kpl.

Vaikka mätsärit on meille vain hauskaa ajanvietettä, on tässä 7 vuodessa mitä mätsäreitä on kiertänyt, ehtinyt haaveilla että ois se hienoa edes kerran elämässään olla koirakkona Best In Show. Sinänsä kiva että tämä tapahtui just Tervossa, koska sieltä me molemmat ollaan lähtösin. Tuomarit kommentoivat että toista samanlaista sijoitusta ei tartte kauaa ootella jos koira esiintyy aina noin hienosti. Taustajoukot taas kommentoivat että heitä jännitti varmaan minuakin enemmän seurata sivusta meidän sijoittumista. Oikein ihana päivä rakkaiden ihmisten ja koirien parissa.

BIS1

Best In Show Caramel 6v 2kk

BIS-kehästä.

29.7. agikisoissa Varkaudessa Cicaro teki sen - se lunasti pääsylippunsa kakkosluokkaan!! Ensin oli A-agirata jolta tuliaisena 15rv kepeiltä ja yliaikaa. B-agiradalle mentiin siis ilman suuria odotuksia, ja kuten valmentajakin joskus tokaisi, tämä koira se jaksaa aina yllättää. Puhdas rata, luokkavoitto, LUVA ja SERT. Maalissa meinasi itkettää onnesta - kiljuin ja hihkuin varmaan autolle saakka - minun pikkumusta kisaa viimeinkin kakkosissa! Koira sai niin paljon kehuja ja namppaa että toivottavasti ymmärsi tehneensä aika hienon radan. Hemmetti että tuntui samaan aikaan niin epätodelliselta ja hyvältä. Just tämän koiran kanssa tuon tuloksen eteen on tehty ihan hemmetisti töitä. Me todellakin ansaittiin tuo hetki. Cicaro tarjoaakin seuraavissa viikkotreeneissä namppaa treenikavereille.

Tuore kakkosluokkalainen ja vähän SERT-ylpeyttä havaittavissa.

Entistä onnistuneemman päivästä teki se että harmajainenkin yllätti. Caramel teki voittonollan B-agiradalta!! Luulen että se saa pian vimeisen LUVAn ja nousee kolmosiin, on se niin hyvän tuntunen ollut radoilla viime aikoina. Just sellanen kuin se joskus parhaimmillaan on. Se on sellanen fiilis että meillä on sama ajatus ja sama päämäärä.



Keli kisoissa oli kohillaan. Oltiin paikalla aamusta alkuiltaan saakka ja koko päivän aurinko porotti kuumasti. Pidin koirilla vähän väliä viilennysmanttiksia, ja onneks hanasta sai jääkylmää vettä manttelien kastelemiseen. Kisojen jälkeen käytettiin vielä treenikaverin kanssa koiria uimassa läheisessä rantsussa. Sertikoira palkitsi itsensä pyörimällä jossakin jätöksissä. Rannassa Sertikoira sai myös Sertipesun tämän johdosta, hoho. Likat osas lepäillä kisapaikalla aina tilaisuuden tullen, joten ne jaksoivat pyöriä vielä yömyöhään mökillä jonne mentiin suoraan kisoista sukujuhliin. Yön ne nukkuivat arvatenkin melkein taju kankaalla.