Onni epäonnen seassa

Kopteri etsii vikoja.

Puut taipuneena tykkylumesta.

Hiukan arkisempaa raapustusta välillä. Saamme nyt nautiskella sähköistä neljän päivän sähköttömän ajanjakson jälkeen. Meiltä oli täältä kotikotoa sähköt veks yhtäjaksoisesti torstai-illasta 8.1. aina sunnuntaipäivään 11.1. saakka.

Ei mitenkään kiva. Kyseessä oli suurin sähkövika viimeiseen 20 vuoteen. Kyllä sai lauma haukkua ikkunoissa ku työmiehet myyrystivät kelkkojen, helikopterin ja autojen kanssa hetken tässä meidänkin alueella hevoslaitumia myöten.

Lukaisin joskus jostakin, että jo muutaman päivän erossa oleminen sosiaalisesta mediasta rentouttaa ihmistä. Minusta tuntui, että ahdistuin päivä päivältä enemmän kun en voinut päivitellä kunnolla minnekään, kun luurin akkua piti säästellä koko ajan, eikä blogipostauksen muokkaaminen luurilla ole niin mukavaa. Pari ensimmäistä päivää olivat pahimmat, vaan sen jälkeen alkoi olla ihansama-olo koko sähköttömyyden kanssa. Varpaita palelsi, mutta olipahan oikeesti enemmän aikaa koirille, kun ei tullu istuttua töllön tai koneen ääressä. Jännä. Olla nyt riippuvainen somesta.

Uhripiparitalo. Cara tuumasi, että näköispiparin saa tietenkin syödä.

Likat varmistivat tuossa viikonlopun aikana, etteivät saa ensi jouluna lahjoja. Ne ryöväsivät taas ruokaa. Kiksu on viime aikoina ryövännyt suklaata, sipsiä, karjalanpiirakoita ja nyt piparia. Tietysti omistajan tai hänen ystäviensä vika, että jättävät herkut koirien saataville. Tosin, suklaa ja piparkakut olivat pöydällä, korkealla koirien ulottumattomissa. Mutta koska Cica ja Cara ovat Maailman Ahneimpia Pieniä Koiria, ja Cara näistä kahdesta Maailman Suurin Pieni Kiipeilijä, ne saivat Caran kiipeilytaitojen ansiosta piparit ja suklaat itselleen. Nyt näitä herkkuja säilötään lukitun oven takana.

Kerrankin voitettiin jotakin Facebookin monista arvonnoista. Eikä edes mitään pikkusälää vaan Hurtan Summit Parka, tekninen lämpömantteli vaativaan käyttöön. Tämä mantteli on päivitys Hurtan suositusta, ikiaikaisesta perusmanttelista. Kylläpä löytyykin manttelista säätöjä ja vipstaakkelia! Likkojen tän hetkiset halppis-markettimanttelit eivät istu kunnolla, ne eivät suojaa kunnolla lapoja, reisiä ja kaulaa. Nuo meijän halppismanttikset on vissiin suunniteltu neliön mallisille koirille ku piti ottaa aikoinaan niin ison koon manttelit, että kun ne viimein olivat selästä riittävän pitkiä, niin mahan kohdalle olisi jo mahtunut vaikka kolme koiraa. 

Vaan tämäpä Hurtan manttis on oikea muotoilun ihme. Vatsaosa ei toden totta roiku ja siinä on loputtomasti säätövaraa. Lavoissa ja kaulalla on liikkumavapautta antavat ohuemmasta kankaasta tehdyt lärpäkkeet. Selästä löytyy läpivientireikä valjaille. Manttelissa on kiristysmahdollisuus kaulalla, niskassa ja hännäntyvessä. Heijastimet on sijoitettu tyylikkäästi, eikä tätä manttelia korista Hurtan aiempien manttelien liian suuri Hurtan logo. Väri on korppi, vaihtoehtona löytyy myös kirsikka. Ainoa asia mikä tämän huipputeknisen manttiksen käytössä mietityttää, niin kestääkö se toisiaan vaatteista retuuttelevien koirien hampaita? Olisi harmi, jos kallis mantteli menisi rikki riehuessa. Pitää siis käyttää halppismanttiksia irtipitolenkeillä ja näitä parempia hihnalenkeillä, kisoissa ja treeneissä. Likoilla on kuvassa sama mantteli, kokoa 50. En vielä ole hankkinut toista manttelia. Luulen, että tuo 50 koon manttis menee Kiksulle ja Caralle tilaan koon 55 manttiksen. Nyt vaan pähkään, vaihtaisinko korpin värisen manttiksen kirsikkaan ja ostaisin toisenkin kirsikan manttiksen, vai oisko tuo korppi kuitenki parempi väri. On tämä vaikeaa.

Koko 50 on Kiksulle just passeli.

Koko 50 on Caralle ehkä himpun pienehkö, joten tilaan sille koon 55 manttiksen.

Olemme käyneet nyt pari kertaa jäällä tammikuun aikana. Emme kuitenkaan ole uskaltautuneet huonon jäätilanteen takia kymmentä metriä edemmäs rannasta. Luntakin on jäällä huomattavasti enemmän kuin viime vuonna, joten komeita auringonlasku-jääkuvia ei taida tänä vuonna saada otettua kun koirat hukkuvat lumeen.

DERP.

TSIRP.

Aina ei voi onnistua. Ainakaan koirakuvissa. Seuraavat otokset ainakin todistavat tämän. Tietyllä tapaa kovin taiteellisia otoksia. Onhan toisessa Caran perskarvat ja toisessa lumihirviö.

Sain pyytämäni 250-skaban palkinnot yhteistyökumppaniltamme HHC:ltä vastikään postissa. Skaba ilmestyy blogiin heti kun paimenlaumalla on 250 lukijaa. Että vauhtia ny vaan anonyymit lukijat, liittykää lukijaksemme.

Sunnuntaina käväistiin juhlissa, joiden ajan koko lauma Auroraa lukuunottamatta odotti kotikotona. Aurora lähti mukaan juhliin autossa ja pesutiloissa juhlapaikalla odottaen, koska siskoni lähti samalla kyydillä junaillen takaisin Hollolaan. Aurora oli juhlissa kiltisti, vaikka siellä oli paljon vieraita ihmisiä ja toinen, tosin Roolle tuttu, koira. Juna-asemalla Roo stressasi paljon. Namittelin sitä, pyysin kontaktia, teimme pari Roolle helppoa temppua, kiersimme pientä lenkkiä asemalla ja annoin sen varovasti nuuhkia paria ihmistä sitä kannustaen. Roo sai yhdeltä likalta raaputuksia, ja häntäki vähä heilahti varovasti. Se säikäytti jonkin sortin jäkisporukan, kun he kävelivät isoine matkatavaroineen äkkiarvaamatta Auroraa kohti. Aurorahan rähähti kunnon varoitushaukkuun, ja joku pojankoltiaisista tuntuikin sanovan pelkäävänsä Roota. Roo kuitenkin pelkästi taatusti enemmän kuin tuo pojankloppi. Oli kuitenkin kiva nähdä, kuinka se selvästi rentoutui asemalla jonkun aikaa jo odoteltuamme. Sen verran Roo kuitenkin stressasi asemalla puolen tunnin odottelun ajan, että Hollolassa sen maha oli jo löysällä. Oivoi.



Talvessa ikävintäkö? No tassujen jäätyminen tietenkin!

Ja tässäpä vielä videokooste talvisesta harrastuksestamme. Lauma pääsi tietenkin mukaan. Komentelemme koiria pysymään poissa hevosen lähettyviltä turvallisuussyistä. Toisinaan ne menevät hyvin lähelle konia, Cicaro usein nuolemaan konin takajalkoja.

Prima Pet Premium varastomyynnit

Pirkkalan nurkilla asuvat lukijamme - tiedän että teitäkin löytyy - ja satunnaiset kulkijat, nyt katseet kaappeihin! Olisiko aika täydentää ruoka- tai tarvikevarastoja? Prima Pet Premium järjestää varastomyynnin tarjoushinnoilla Pirkkalassa osoitteessa Kenkätie 7. Myynnissä on paljon tarjoustuotteita Hau-Hau Championilta, Planet Petilta ja PrimaCatilta.

Varastonmyynti on avoinna seuraavanlaisesti:

Lauantaina 24.1. klo 10-16
Sunnuntaina 25.1. klo 12-16

Uusia tuulia koiraharrastusrintamalta

I command u to stay. Keppi ja porkkana. Hollola syksy 2014.

JIPII, me saatiin paikka agilityryhmään!!! Tindidin, nytpäs olen iloista ihmistä. Tästä lähin treenaamme joka torstai klo 19-21 ryhmässä jossa on mm. ykkösissä kisaavia koirakoita, eli taso on meille varmasti just passeli. Lisäks meillä on mahdollisuus itsenäiseen treenaamiseen perjantaisin ja sunnuntaisin. Ensimmäiset agitreenit uudessa ryhmässä alkavat 22.1.

Puuharyhmässä jatkamme edelleen, tällä kertaa lauantaisin joka toinen viikko ja ryhmälenkeille osallistutaan aina kun keretään. Treenintäyteinen koiravuosi siis tulossa, ja koiraharrastelu tulee selkeesti painottumaan loppuviikolle kun to-su on treenejä. Ompas kiva kun on pitkästä aikaa kaksi eri lajia päällekkäin. Riittääpähän säpinätä. Kisoja tietysti kattellaan sitä mukaa kun jaksetaan ja keretään. Agilitylisenssin osto se on kans edessä samalla kun liitytään noille ryhmävuoroille. Kisakirjathan meillä jo oottelee kirjahyllyssä. Looks gooood.

Treenikalenteri näyttää tammi-huhtikuussa tältä:

10.1. Puuharyhmä

22.1. Agility

24.1. Puuharyhmä

29.1. Agility

5.2. Agility

7.2. Puuharyhmä

12.2. Agility

19.2. Agility

26.2. Agility

5.3. Agility

7.3. Puuharyhmä

12.3. Agility

19.3. Agility

21.3. Puuharyhmä

26.3. Agility

2.4. Agility

4.4. Puuharyhmä

9.4. Agility

16.4. Agility

18.4. Puuharyhmä

23.4. Agility

30.4. Agility

...

Hyvät ja huonot kotiehdokkaat

Jokainen kasvattaja, ainakin toivon mukaan, on kiinnostunut siitä millaiseen kotiin kasvattinsa muuttaa. Toisille hyvä koti on edellytys koiran myymiselle, ja toisille riittää vain että pennut menevät kaupan. Jos kasvattaa rotua ja yhdistelmää jonka menekki ei ole taattu, voi pentujen myynnin suhteen iskeä ahdistus ja kotikriteerit höllääntyä. Näin ei saisi käydä, mutta näin ikävä kyllä käy ja koiria päätyy vääriin käsiin. Etenkin sekarotuisten myynnin suhteen olen havainnut kuka-kerkeää-ensin taktiikan olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pentu myydään sille joka rimpauttaa ensimmäisenä tai lyö ensimmäisenä rahan kouraan. Nopeustaktiikka on erittäin huono taktiikka pentujen myynnissä, sillä siinä saatetaan vahingossa karsia pois hyviä kotivaihtoehtoja. Nopeustaktiikka kertoo osaltaan siitä että pentujen myynti ei ole taattua, ja siksi ne halutaan vain mahdollisimman pian pois käsistä. 

Itse suosin menetelmää jossa kerätään sopivan oloisia kotiehdokkaita jo ennen pentujen syntymää ja valikoidaan niiden joukosta parhaimmat vaihtoehdot pennuille. Osa lupaavista ehdokkaista voi jäädä ilman pentua, jos pentueesta ei riitä pentua kaikille tai jos sopivaa pentua ei synnykään jokaiselle kotiehdokkaalle.

Olen itse listannut alle olennaiseksi havaitsemiani kysymyksiä pentua kaavailevalle ihmiselle. Tällaisia kysymyksiä on hyvä pohtia ennen pennun hankintaa.

• Millainen on koirahistoriasi?
• Onko sinulla koiria tai muita eläimiä tällä hetkellä tai tulossa?
• Onko mahdollinen muu perheesi kiinnostunut koirasta; kenen vastuulla koira on?
• Millainen on elämäntilanteesi ja sen mahdollisten muutosten vaikutus koiran pitämiseen; allergiat, lapset, muutto, ero, sairastuminen, ajan ja mielenkiinnon riittävyys? 
• Oletko kiinnostunut koiraharrastuksista?
• Miksi ottaisit sekarotuisen/puhdasrotuisen?
• Millainen kouluttaja olet; hellä- vai kovakätinen? 
• Oletko kiinnostunut tutkituttamaan koiran luuston terveyden kun se on noin 2-vuotias?
• Mitä tavoitteita ja toiveita sinulla on koiran suhteen? 
• Missä päin Suomea vaikutat ja millaisessa ympäristössä asut?
• Tiedätkö riittävästi koirista sellaisen hankkiaksesi ja mistä saat tarvittaessa lisää tietoa/apua?
• Oletko kiinnostunut pitämään yhteyttä kasvattajaan?

Vuonna 2011 tavoitteeni oli löytää jokaiselle Sanin pennulle rakastava koti. Koti, jossa ollaan aidosti kiinnostuneita koirasta sen kaikkien ominaisuuksien vuoksi, ei esimerkiksi vain ulkonäön vuoksi. Koiraa ei ikinä tule ottaa vain pakolliseksi joka kodin täytteeksi jonka voi tarvittaessa myydä eteenpäin kun kiinnostus loppuu tai kun koiraa ei enää jakseta kouluttaa. Itselleni koira on viimeinen asia josta luopuisin kodissani, ja toivoin hiukan samantyyppistä ajatusmaailmaa myös pennunostajilta. Mikään koirakoirakoira-fanaatikko ei tarvitse olla koiran omistaakseen, mutta kyllä sen eläimen tulee merkitä enemmän kuin veneen jonka voi tarvittaessa myydä kun ei enää kiinnosta tai jaksa.

Toivoin ainakin itse, että kasvatit pääsevät aktiiviseen kotiin, jossa ne saavat riittävästi virikkeitä. En langettanut kasvattien omistajille mitään harrastuspakkoa, mutta suosittelin erittäin lämpimästi ainakin kokeilemaan ellei ihan harrastamaan koiran kanssa jotakin, sillä se on kätevä väylä rakentaa hyvä suhde koiraan. Ja pakko sanoa, että kyllä sellainen koti jolla on jo koiraharrastuskokemusta ja itseislähtöinen halu harrastaa edelleen menee koiraharrastusta vasta mahdollisesti pohdiskelevien kotiehdokkaiden edelle. Halu harrastaa nimenomaan itseislähtöisesti on tärkeää, koska kasvattajaa mielistelläkseen ei kannata sanoa "ehkä mahdollisesti joskus kokeilevansa ainakin agia ja tokoa".

Painotan myös sitä, että ensimmäisellä vuodella on iso merkitys siinä, mitä pennusta kasvaa. Sille tulisi olla riittävästi aikaa ja osaamista kouluttaa siitä ainakin sellainen koira, joka osaa kulkea hihnassa, odottaa yksin kotona kiltisti ja olla tekemättä tarpeitaan sisälle sekä kohdata toiset ihmiset ja koirat maltillisesti ja avoimesti. Koska kasvatit ovat, tai ainakin niiden pitäisi olla kasvattajalleen tärkeitä vielä luovutuksen jälkeen, olisi kasvattajaan hyvä pitää yhteyttä edes satunnaisesti. En itse mitenkään velvoita raportoimaan jokaisesta asiasta mitä kasvatin kanssa tehdään, mutta mitä enemmän kuulen kasvatistani, niin sen onnellisempi olen. 

Terveystutkimuksia tulisi suositella teettämään myös tavallisille kotikoirille, joilla ei ole harrastus- tai jalostussuunnitelmia. Jos vain harrastavat ja jalostukseen käytettävät koirat terveystutkitaan, ei tietoa ole riittävästi saatavilla kokonaisuutta ajatellen. Itse suosittelen esimerkiksi luustokuvia etenkin jos kasvatin kanssa harrastetaan jotakin. Kaikki tieto kasvattien terveydestä on kasvattajalle kallisarvoista ja erittäin tervetullutta. Ja mikäli uusi koti ei osaa kertoa kasvatin terveydestä, voi siitä aina kysyä ja oikeilla kysymyksillä saakin paljon tärkeää tietoa. Kaiken tämän lisäksi, ennen kuin kasvatti vaihtaa kotia, tulisi kasvattajan ja pennunostajan tavata toisensa kasvokkain tai vähintään puhua puhelimitse, mikäli välimatka on huomattava este. Kaikkea kun ei sähköpostin välityksellä näe.

Millaisia kriteereitä/vaikeuksia/havaintoja itse kohtasit kun hankit tai möit koiraa?

Lätinätä

Tuskin hännänasennot periytyy. Tuskin.

Kuvat viime vuoden kesältä - syksyltä. Ärsyttääkö? Hissukseen elely alkoi ahdistaa. Mikään ei etene. Oon varmaan liian tehokkuushakuinen. Kysäisin tässä sähköpostitse seuraavasta mahdollisuudesta päästä mukaan agilityn viikkotreeneihin ryhmävuoroille, koska seuran sivujen päivittäinen kyttääminen ei tuottanut mitään tulosta. Koska meillä ei ole tarvetta alkeiskurssille, meillä on kuulema mahdollisuus päästä suoraan ryhmään, yeee. Hiukan myöhemmin saan tietää, pääsemmekö ryhmään vaikka samantien vai jonain tiettynä ajankohtana.

Onneks meillä alkaa hallitreenit uudessa hallissa, joskaan en pääse töiden takia ensimmäiselle treenikerralle. Treenaan jälleen samaan aikaan kumpaakin koiraa, 1,5 koiran hinnalla. Kumpikin saa kuitenkin yhtä lailla oman treeniaikansa hallissa. Vuorot ovat halliaikana klo 17-19, ja hallikausi käsittää 6-7 kertaa.

Karmeeta pohdintaa. Koirani ovat jo veteraani-ikäisiä ennen kuin päästään edes oikeisiin kisoihin. Toiset pitää kiirettä, ja toiset taas eivät. Terkuin koirat kesän kynnyksellä neljä vee ja ekat oikeet kisat tulossa joskus alkuvuodesta. Vaikka alotettiin agility näiden täytettyä vasta kaksi vuotta, niin pari vuotta on hurahtanut ihan ilman kiirehtimistä. Meillä on ollut pitkiä taukoja, ja treenaaminen on siksi ollut epäsäännöllistä.

Jeesuskoira Koda kävelee päällä vetten kesällä 2014.

Kaikille varmaan tulee niitä hetkiä: "Seuraavan koiran kohdalla teen tämän asian toisin." Minä aion opettaa seuraavan koirani leikkimään. En koskaan ole ajatellut, että koira pitäisi opettamalla opettaa leikkimään. Nykyiset nassukat osaavat rauhoittua, odottaa yksin ja leikkiä erilaisissa ympäristöissä. Mutta leikkimisen eli lelupalkkaamisen kanssa oli ainakin alkuun ongelmia, ja olen aina ollut enemmän nami- kuin lelukouluttaja. On tietysti koirasta kiinni, mikä palkka motivoi koiraa eniten. Mikä on se the superpalkka jonka eteen tehdään ihan mitä tahansa. Mutta ainakin, jos koiran opettaa leikkimään, se todennäköisesti ymmärtää leikkimisen päälle sitten aikuisena treeneissä, eri ympäristöissä. Ja osaa arvostaa leikkipalkkaa.

Joskus syksyllä tälläki eläimellä oli turkki. Nyt pakkasen pureskellessa ja järsiessä oli
erihyvä ajankohta pudottaa turkki. Manttelia niskaan ja porskuttamaan...

Seuraavaksi ihan oikeaa tulikuumaa asiaa. Silmätarkastuksesta kuului viimein elonmerkkejä. Ilmoitin likat hakulomakkeen kautta silmätarkkiin Kuopion KEK:iin jo viime syksynä, vaan täytyy vielä soittaa ja varmistaa että meille tosiaan on siellä nyt paikka. Sivujen hakulomakkeet eivät nimittäin olleet toimineet ihan koko hakuaikana. Tämä tarkki ei voi mennä huti. Mitkään työt tai reissut eivät nyt saa tulla eteen. En ole koskaan käyttänyt koiraa silmätarkastuksessa, joten tätäpä ootellaan jännityksellä.

Hollolassa Auroran luona käymässä syksyllä 2014

Käytöskuvaus on edelleen helmi-maaliskuussa. Eli turvallisen ajan päässä siitä, että likat juoksevat jälleen. Käytän koirani käytöskuvauksessa eli ns. epävirallisessa luonnetestissä. Käytöskuvaus sisältää samantyyppisiä koiran luonteenpiirteitä kuvaavia asioita kuin luonnetesti, mutta on kuitenkin ihan erilainen testinä. Testin perusteella voi tehdä havaintoja koiran luonteesta. Sekarotuisen koiran luonnetta on vaikea analysoida, koska ne eivät ole tervetulleita luonnetestiin. Sinänsä ihan typerää, koska vaikka niiden luonnetta ei voi verrata mihinkään, niin eikö tieto koiransa luonteesta ole todella tärkeä. Yhtä tärkeä kuin tieto koiransa terveydestä. Eikä itse muodostettu analyysi ole luotettava, ellei voi tarkastella omaa koiraansa kuin ulkopuolinen, ja omaa riittävästi tietoa koiran luonteen analysoinnista. Odotan testiä innolla, koska olen aina arvioinut lähinnä itse koirieni luonteita vertaamalla niitä muihin koiriin ja saamalla niistä tietysti palautetta kouluttajilta ja muilta koiraihmisiltä.

Perhe ottolasta vaille koolla syksyllä 2014

Alkutalvi tulee siis sisältämään todennäköisesti agilityryhmään pääsemisen, silmätarkastuksen ja käytöskuvauksen. Ei huono. Tavoitteita täyttyy niin että ropisee.

Vuodenvaihteet

Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhään? Kodalle tuli ujo.

Koko nelipäinen lauma hyppäsi Koda-wss:n kyytiin ja suuntasi vaihtamaan vuotta keskelle ei-siis-niin-mitään eli armahalle mökillemme. Tämä vuodenvaihde sujui mökillä paremmin kuin esimerkiksi vuodenvaihde 2011-2012. Kukaan ei esimerkiksi syönyt rotanmyrkkyä, eikä pakkasta ollut juuri nimeksikään, sillä saimme nautiskella räntäsateesta.



Mökillä viritimme samantien sähköt ja patterit päälle ja aloimme lämmittämään saunaa. Eli kantamaan niin maan julmetusti lunta saunan vesiksi. Saunoimme nelisen tuntia, koirat ravaten saunan, pukuhuoneen ja ulkoilman väliä. Lauma on tuskin koskaan saunonut yhtä paljon kuin nyt uutena vuotena. Saunan lämpötila oli maltillinen, joten kukaan tottuneista saunakonkareista ei saanut lämpöhalvausta. Sani ja Cicaro oli lähes mahdoton pitää pois saunasta, niin kovin ne siellä viihtyivät. Läähättelijät häädettiin tietysti aina pois lauteilta.

"Heeeippa..." ja ainaki kaks oikeenpuolimmaista heräis syvimmästäki koiranunesta.

Ihastelimme raketteja vain järven kantaman päästä, eli kuulimme ja näimme vain kaukaisia poksahduksia ja pieniä valoilmiöitä järven takana. Koirat eivät raketeista erityisesti koskaan ole piitanneet, hiukan ne joku vuosi läähättelivät ja haukkuivat kun ammuimme raketteja pihamaalla, koirien odottaessa sisätiloissa. Tällä kertaa jätimme raketit kauppoihin.



Laitoimme hyvää ruokaa ja pidimme kivan uuden vuoden, ja koirat olivat aamuyöstä niin sippejä meidän kolmen toveruksen rääkymiseen, että ne eivät havahtuneet - kuvitelkaa ny - edes leikkeleen lattialle läiskähtämiseen. Siitä vasta ihmismieliset naurut saivatkin...



Ainoa miinus tälle mökkireissullemme lienee se, että mitoitimme veden riittävyyden täysin väärin. Jouduimme siis juomaan syömään lunta janoomme koko seuraavan päivän aamusta iltaan saakka, samoin kuin valmistamaan ruuan lumeen. Että kyllä nämä entiset partiolaiset vaan taitavat... nott.

Avaa toki koko postaus näöttimiesi eteen KLIKKAAMALLA "LISÄTIETOJA" heti tämän tekstin alta, niin näet loput kolmekymmentäviisi kuvaa Paimenlauman vuodenvaihteesta. It's your choice, click or have a life.

Temppuhaaste

Pawsomness haastoi meidät lokakuussa näyttämään, millaisia temppuja osaamme. Tässä siis pieni tempputuotos kuvattuna joskus joulukuun alkupuoliskolla. Videossa eivät ole kaikki temput, joita feikkisheltit osaavat, mutta niistä yleisimmät ja namitetuimmat kyllä. Hyvän mielen haasteesta kiitos Pawsomness, ja videoiden kuvauksesta kiitos siskolleni!

Temppuvideo saa kunnian olla vuoden 2015 ihkaensimmäinen postaus. Vuosi 2015 on Paimenlauman blogin viides vuosi, ja blogi täyttää helmikuun 12. päivänä täydet neljä vuotta. Vau!

Tavoitteellista koiraelämää

Meillä on ollut tapana listailla ja kokoilla vuositavoitteitamme blogiimme. Kerrataan ensin, miltä vuoden 2014 tavoitteet näyttivät ja katsotaan samalla kuinka ne ovat toteutuneet:

1. Kepit, keinu ja rengas kisavarmoiksi - nyt kepit ovat ainoa kisaepävarma esteemme
2. Agitreenit 2-3 kertaa viikossa - toteutui alkuvuodesta, mutta ei loppuvuodesta muuton ja treenipaikan haun ohittamisen takia
3. Agiepiksiä niin paljon kuin mahdollista - kävimme vain yksissä epiksissä, koska niitä ei vaan aina satu sopivasti hollille, ja olen hyvin usein viikonloput töissä jolloin kisat menee auttamatta ohitse (27. ja 28. olisi epikset, jotka menevät taas töiden takia huti!)
4. Muutama uusi ohjaustekniikka - njaahans, vanhoja lähinnä kertailtu. Niisto ehkä uutena?
5. Nollaratoja treeneissä - onhan niitäki tehty, vaan jokin muu ku ainaiset nollat on tärkeämpää
6. Oman ohjauksen kehittäminen; mm. liiat äänikomennot ja esteille jarruttelut sekä kumartelut pois, joiden lisäksi oman kehon hallinta ohjaussuuntiin nähden (jalat, rintamasuunta), lisäksi käteenottokäskyn käytön hallinta - muuten toteutunut, mutta käteenottokäskyä käytän liikaa lähinnä kisoissa
7. Irtoamisharjoituksia agissa - been there done that
8. Virallisten korkkaus agissa - venähti ensi vuoteen koska kauheesti taas treenitaukoja. Taidetaan olla vähä kausitreenaajia
9. Kontaktien vahvistelua agissa - joka treeneissähän näitä on tullu vahvistettua.
10. Vappu Alatalon luentoja - kävin kahessa
11. Toko itsenäisesti tiistaisin - toteutui vain alkuvuodesta, koska muuton jälkeen ei enää ollut samaa tottistiistaita.
12. Tokoepiksien korkkaus - jep, yhet epikset käytiin ja ylitettiin siinä samalla ihtemme, koska ajatus tokossa kisaamisesta on aina kauhistuttanut minua
13. Luonnetesti (epävirallinen) kesällä - siirtyi juoksujen takia ensi vuoteen
14. PK-lajeihin tutustuminen (haku ja jälki) - tämä jäi, mutta ryhmässämme tulemme varmasti tätäkin vielä tekemään
15. Cican ja Caran FIX-rekisteröinti - toteutui
16. BH-koe - tämä vain jäi, ollut kaikkea muuta
17. Silmätarkastus - siirtyi ensi vuoteen, koska en päässyt reissun takia joukkotarkkiin, ja nyt venaamme koko ajan seuraavaa joukkotarkkia

Ja tavoitteet vuoteen 2015 seuraavat tässä. Ne on suunnattu Cicalle ja Caralle sekä miulle itelleni.

1. Silmätarkastus kevättalvella
2. Käyttäytymiskuvaus kevättalvella
3. Pentue keväällä-kesällä
4. Agilityssä keppien kisavalmius
5. Hieronnassa käyminen tarpeeksi usein
6. Agilityssä treenipaikan saaminen
7. Agilityn kisalisenssin hankkiminen > virallisten korkkaus > eteneminen medi2-luokkaan
8. Koirahierontakoulutus, koirien ensiapukoulutus
9. Tasaiseen tahtiin epiksiä ja virallisia kisoja
10. Kasvatin Chestnut (Jekku) tapaaminen
11. 300 lukijaa blogiin

Ja kiitoksena tästä vuodesta pieni muisteluvideo Paimenlauman kuluneesta vuodesta

Pakkaspaimenia ja pakkastassuja

Kas tässäpä talvinen pieni kuvapostaus, jossa sinehtäviä elmukelmukuvia. Näitä kaikkia otoksia ei mitenkään saa survastua postausten sekaan ennen kuin ne jo homehtuvat tiedostojen kätköihin, joten olokeepa hyvät. Ovatkos tällä kertaa riittävän suuria katsastella.

Kalapee ylypee

Etsi kuvasta etelänmanaatti joka huutaa kutsuhuutoaan manaattitovereilleen.

Ja meillä kaikilla oli niin kyylyymääää...

Ihan sikahuippusuper parasta ku joku roikkuu hännässä kii ähähä.

Koskaan ei pelota että saa paimenlaumalta turpaasa kuvatessa.

Missä viipyvät sossut, kun lapsia pahoinpidellään?

Sanilla on ylielopainoa. Vaan on sillä tuota turkkiakin kahen kolmen koiran edestä.

Heti ku tuo säälimanaatti raahaa luusa ylös ojasta, hyökkään sen kimppuun.

Onks Rooraa näkyny?

Silimät ku menninkäisellä.

Kävi soopelimerlen värinen pyrähdys

Sinne män sekin

Joulu kului pitkälti sukulaisia tavatessa ja syödessä. Olin Joulun vapaalla, mikä ei tällä alalla ole mikään itsestäänselvyys. Käväisin ensin liikauttamassa ruunan vauhdikkaan ja lumisen maaston merkeissä, ja kopukan jälkeen vauhtiin pääsi lauma paimenia. Lauma onkin saanut nauttia joulun alla irti olosta täällä maalla kotikotona. Minä taas olen napsinut niin jumalattomasti kuvia, että näissä riittää käsiteltävää vapaapäiville. Saanen vielä mainita, että riemua on riittänyt jokatalvisen harrastuksemme pulkkaratsastuksen ansiosta myös meille ihmismielisille. Liina kiinni hevoseen ja pulkka perään - laukassa saa jo etsiä tasapainoa ja pitää lujasti kiinni, eikä kaatuminen puuterilumeen haittaa ollenkaan! Otetaan yleensä Sani ja Aurora mukaan pulkkaratsastuslenkeille, ja Aurora tottui taas tähän koiran silmin epämääräiseltä näyttävään menoon yllättävän nopeasti. Pääsivätpä Höpö ja Sampura pulkan kyytiinkin.

Kuvasatoa ennen Joulua. Wss Koda oikealla.

Vaikka inhoan joululahjojen mainostelua - eihän omaisuudella saisi ylpeillä - niin mainitsen tässä kuitenkin pari blogin aihealueeseen liittyvää koiramaista lahjaa. Sain parhaalta toveriltani lahjaksi mitä ihanimman Paimenlauma-logolla varustetun trikoopipon. Voi tätä riemua, nyt päästään edustamaan komean pipon merkeissä!

Toinen joululahja on minulta itseltäni itselleni. Ostin vuosi sitten kirpparilta parin euron kappalehintaan Rukan ruskeat Polar Bliss -taluttimet. En tiedä parempia taluttimia, joten harmistus oli suunnaton kun alkutalvesta toinen talutin hajosi. Liekö kosteus oli haurastuttanut nylonin rakennetta, ja säätäessäni hihnan pituutta se vain napsahti siitä kohtaa missä oli pieni vekki nylonissa. Jokainen tietää, että jos nyloniin tulee pienikin vekki, se purkautuu siitä herkästi. Sitaisin nylonin tuplasolmuun ja päätin että hihnasta en luovu, koska tykkään siitä niin kovin. Eräs lenkki tämä päätös kostautui, kun solmu aukesi vilkkaan tien vieressä pimeyden keskellä, eikä koirilla ollut juuri sillä lenkillä mitään heijastimia. Vain koiranpuolen hihnanpätkän heijastimet, onneksi.

Kävelytien ja autotien erotti vain kapea, metrinen ojankaistale ja Kiksu etsi itselleen istuntopaikkaa, eikä se tajunnut ettei hihna enää jarruta sen menoa. Se meni melkein tielle saakka vaikka huusin sitä tulemaan takaisin. Säntäsin polkaisemaan hihnanpätkän päälle, ettei koira kerkeäisi vilkkaasti liikennöidylle tielle. Onneksi osuin kertapolkaisulla hihnan päälle, koska koira otti samalla väistöliikkeen tien suuntaan minun säntäykseni takia. Hiukan siinä meinasi puuskututtaa säikähdyksestä. Miksi, aina, Cicaro. Oi miksi. Suisidilista sai taas jatkoa. En muistaakseni aikaisemmin vielä ollut kertonut tästä episodista. Opetuksena tästä itelleni ja kaikille muillekin, ettei rikkinäisiä varusteita tule ikinä käyttää!!!

Joten, nyt meiltä löytyy uudet ihanat Rukan taluttimet. Taluttimissa on kunnon säätömahdollisuus 1m - 2m välillä, heijastimet, kaunis ja pirteä väri, pehmeä kädensija, vahvat lukot, ja taluttimet ovat mukavan kepeät ja sopivan paksuiset. Mä en lähteny grippivillitykseen, koska ne näyttävät minun silmääni aivan hevosten ohjilta... Nimimerkillä ruunallamme on ollut jo monta vuotta grippiohjakset. *tirsk*

Voitin muuten Facebookin arvonnassa joku aika sitten Hurtta Summit Parka -toppamanttelin. Noista voi siis joskus voittaakin jotain. Ei huono, sillä manttiksen arvo koirieni koossa on noin 60-70 euroa! Tulee kyllä käyttöön ihan varmasti ja manttelista voisi kirjoittaa tuotearvostelunkin kunhan se joskus saapuu postiin. Voitin myös Pawsomness-blogin järjestämästä arvonnasta heijastinpannan. Pitäsköhän tässä harkita jatkavansa lottoamista...

Uuden vuoden postaukset on melko lailla valmiiksi kirjoitettu ja temppuhaasteen videot kuvattu jo viikko sitten. Vapaita ootellessa että kerkeää kokoamaan temppuhaaste-videon!