Päästiin treenaamaan tokoa porukalla Sanin kans täällä Kajaanissa. 3 koirakon voimin käytiin joku hieman alle puolituntinen treenaamassa, kun saatiin netissä porukkaa kasattua treenaamaan. Sani perseili heti aluksi vetämällä ja kiskomalla toisten koirakoiden luokse, (ei tää ny mikää citykoira oo hei!) mutta hetken päästä malttoi kuunnella hihnan viisaampaa päätä ja hyväksyi kohtalonsa, että treenikavereiden luokse ei nyt rynnitä.
Otettiin siinä ensin ihan yksilöittäin itsenäistä treeniä, seuraamista ja perusasentoa ja paikoillaan odottamista, kuka mitäkin. Sani otti yllättävän hyvin kontaktia ja oli ennätysreipas seuraamisessa, ihmeellinen otus oikeesti, ei se koskaan ennen oo kontaktia sil viisiin pitänyt yllä, eikä etenkään seuratessa noin pitkään. Paikkamakuuta otettiin sitten ryhmässä, Sani ensimmäistä kertaa elämässään. Neiti malttoi odottaa keskellä muita koiria makuullaan puoli minuuttia, jolloin päätin sen jo palkita hienosta suorituksesta, kävin siis palkkaamassa sen, ja pyysin sitä taas odottamaan. Sitten otettiin 2 minuutin odottaminen paikoillaan, ja sekin sujui. Luoksetulossa se otti kunnon lähdöt ja tuli armotonta kyytiä luokse, ei vaan kävellyt laiskasti, niin kuin se ennen on tehnyt.
Koiruus oli irti suurimman osan ajasta, ja kiinnostui ihme kyllä minusta eikä toisista koirista, pari kertaa meinasi herpaantua, mutta sain sen takaisin kontaktiin. 20 minuuttia koira malttoi keskittyä, ja sitten alkoi tympääntymään ja laiskottelemaan, eikä ottanut kontaktia taikka kuunnellut, joten lopeteltiin siihen. Nytpähän tietää, kauanko tuo jaksaa treenata, niin osaa ens kerralla lopetella jo hieman aiemmin, kun vielä sujuu hyvin. Ja hei, kaksi päivää, niin nähdään Sanin kans PENNUT. Awtuih 2 viikkoa erossa pupeista, kauhee ikävä on jo, ne on varmaan kasvanu ihan jääärjettömästi.
 |
| Luoksetulo. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.