Oivoi

8 pitkää ja piinaavaa päivää vielä, niin näen kultamussukat, 3 viikon jälkeen. Ihan liian pitkä aika olla erossa omista koiravaaveista. Nyt ihan oikeesti oli miten vaikeeta tahansa, niin minä vien pennut mukanani tänne kämpille. En oikeesti halua olla erossa nassikoista viikkokausia, nähdä niitä yhden vaivaisen viikonlopun ajan ja olla taas erossa viikkokausia. Ei toimi niin ei toimi. Jyrsikööt ja tehkööt tarpeensa sisälle, kyllä mä keinot keksin kuinka me pärjäillään.

Muori siis vastustaa hieman ajatusta, että ottaisin Cicaron ja Caramelin jo tänne kämpille, kun ne on vajaa 4kk ikäisiä nyt. Joo, mutta mä haluan taata, että ne tottuu myös tähän cityelämään ja näkee toisia koiria ja aloittelee tokon alkeita treeniporukassamme jii än ee, vaikka ymmärrän kyllä muorinkin mielipiteen. Vuokrakämppää ei pentujen paljoa passais tuhota, joten turhaan muori ei toisaalta huolehdi... Häkki ei tule kysymykseen, ellen löydä alle satasella todella isoa häkkiä. Enkä silti voisi survoa 2 pentua häkkiin jopa 8 tunniksi, Näen viisaimpana rajata kämpän niin, että pennelit pääsevät vain tiettyihin huoneisiin oleilemaan koulun ajaksi.

Aikaa tulee kulumaan vähintäänkin triplasti enemmän, mitä Sani, aikuinen ja sopeutuvainen koiramuori vaatii, mutta haluan silti olla pentujen kanssa tekemisissä joka päivä, enkä vasta sitten, kun ne on kasvanu aikuisiksi. Sitähän varten nuo nassikat tähän maailmaan teetätettiin, että mä saan niistä harrastusseuraa ja asumiskumppaneita, ja vuoden päästä sisko myös, ja Sania tietysti haluan myös pitää täällä treenimahdollisuuksien keskellä ja mun vieressä yönsä torkkumassa, mutta nyt on pentujen vuoro tutustua tähän kämppään. Toivoo vaan, että Yrjömel (suom. Caramel) matkustaisi 200km (2½h) hyvin autossa. Pitänee pysähtyä välillä, lähteä tarpeeksi ajoissa sunnuntaina, ettei kerkee tulla pimeä. Mutta nyt oikeesti pennut tänne ja piste, minunhan koiria ne on.

Palloiltiin tänään!