28.9.2011

Haaste toisesta blogista

Anteeksi lukijani, jos tämä menee nyt hieman OUT-puolelle ja on turhaa sälää ja täytettä, mutta... koetan saada tämän avulla jotakin irti tähän blogin aiheeseen liittyen, elikkä kolmeen paimenturrikkaan!

Säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itseesi tai blogiisi liittyen.

Siispä eikun keksimään, mitä tulee ensimmäisenä mieleen...
1. Meillä on ollut norjanharmaahirvikoira x samojedimix Viksu, joka kuoli vanhuuteen 13-vuotiaana. Tämän jälkeen meille tuli kultsi x labukkamix Tessi, joka jäi auton alle 7kk ikäisenä ollessamme kesäleirillä sisarusteni kanssa. Tessin jälkeen meille tuli labukka x berni x kultsi x samojedimix Rölli, joka kuoli 5-vuotiaana kyyn puremiin. Ja sitten tulikin jo Sani... :)

2. Olen joskus ollut vastuutonkin koiranomistaja, koska olen ylihypyttänyt entistä koiraani tyhmyyksissäni, mitä häpeän suuresti. Rölli hyppäsi aikoinaan pahimmillaan n. 120cm. Onneksi jotkut viisaat valistivat asiasta aikoinaan, vaikka ensin otin torut varsin negatiivisesti vastaan. Sani ei ole hypännyt kuin korkeimmillaan hieman yli omaa säkäänsä, mikä on passeli hyppykorkeus koiralle kuin koiralle.

3. En ole koskaan käynyt koiranäyttelyissä, mutta mätsäreissä kävin ensimmäisen kerran Sanin kanssa vuonna 2010 huhtikuussa. En ole myöskään käynyt millään kurssilla koirahistoriani aikana, mitä nyt Röllin kanssa koirakoulussa oltiin muorin mukana, mutta ei itse juurikaan osallistuttu siskoni kanssa siinä. Koirien parissa olen siis itseoppinut, nyt 19 vuoden ajan.

4. Suosikkirotuihini lukeutuu shetlanninlammaskoira, australianpaimenkoira ja bordercollie. Nuorempana tykkäsin kovasti berninpaimenkoirista ja kultaisistanoutajista, ja ihan pentuna tykkäsin pienistä valkeista karvakoirista, mitähän lie olivat rodultaan :DD

5. Joskus halusin eläintenhoitajaksi, mutta en halua enää, vaikka eläimet ovat edelleen minulle yhtä tärkeitä kuin ennenkin. Olen kasvanut niiden ympärillä, joten ei niistä voi olla tykkäämättäkään.

6. Kaikilla muilla pentueemme nassikoilla on korvat pystyssä, paitsi meille jääneillä kakaroilla korvat ovat edelleen taittokorvat. Nyt alan oikeesti arvuuttelemaan, että jäävätkö ne noin, ja nousevatko ne ollenkaan?

7. Ennen Sania kukaan koiristamme ei saanut missään nimessä tulla sängylle tahi sohvalle. Nnoh, Sanin kohdalla ote lipesi, ja se saa olla sängyllä, mutta ei vieläkään joka sohvalla. Pennut eivät saa vielä olla sängyllä, isompana sitten vasta.

8. Sani on haettu Kurikasta, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rajoilta. Myynti-ilmoituksen kuva vangitsi, ja koira oli valittu sinä hetkenä. Sanilla on 4 sisarusta. Sania hakiessamme ostimme matkalla sille pannan, ja kun saavuimme perille kasvattajan luokse, olisi pantaan mahtunut vaikka kaksi mustavalkeaa palleroista, niin pieni neiti oli. Kasvoi siitä kuitenkin ihan koiran kokoinen koira!

Rölli Hermanni ja minä varsin nuorena.
Sanin isä
Sanin äiskä ja Sani sisaruksineen. Kasvattajan
ottama kuvanen.

1 kommentti:

  1. Ihania kuvia♥

    Tää oli hei hyvä postaus,en vaan ite tajunnu mitään,kuten en yleensäkään :D...

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.