25.10.2011

Matkapahoinvointi

Sjeps. Ensimmäinen koira meillä ikinä, joka kärsii matkapahoinvoinnista. Viksu, Rölli, Tessi, Sani... Kukaan näistä ei kärsi/kärsinyt pahoinvoinnista, mutta nyt Purjomel alias Caramel potee tätä. Toisinaan Cara ei oksentele autossa, etenkään jos se saa istua edessä jonkun sylissä. Tähän voi olla kaksi syytä. Joko Caramel pelkää matkustaa autossa, ja tuntee olonsa edessä ihmisen sylissä istuessaan turvalliseksi, joten se ei oksenna, kun ei pelkää. Tai, sitten sen tasapainoelin ei vielä ole kehittynyt tarpeeksi, jotta se voisi istua takapenkillä eteensä näkemättä oksentamatta. (Istuessaan edessä jonkun sylissä se näkee eteenpäin, joten paha olo ei tule niin helposti, vrt. ihmiseen linkun takaosassa tai etuosassa...) Juupa juu. Caramel kyllä tulee auton lähelle, ja joskus itsekin hyppää kyytiin, mutta kun sitä alkaa joskus nostamaan autoon, niin se lysähtää matalaksi ja laittaa korvat luimuun. Eli ei se autoilusta sitten niin tykkääkkään, vaikka välillä esittää niin reipasta omistajalleen, kun on niin miellyttämisenhaluinen otus. Cara on hyvin herkkä, joten pitänee opettaa se autoiluun aivan uudestaan tämän linkin avulla http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliPah.htm

Tänään oltiin kans lenkillä kaverin ja tämän kahden koiran kanssa, ja toinen kaverin koirista hyökkäsi ihan yllättäen Caramelin perään. Ei se purrut tai muutakaan, mutta jahtuutti pienen hetken ja tuli ns. päälle, tiedä sitten mikä siihenki iski, mutta tämän jälkeen hyökkäri oli kiinni hihnassa. Caramel säikähti tietysti kovasti, huusi kovaan ääneen ja meni matalaksi seinustan viereen, kunnes ite ehdin siihen ja neiti hyppäsi mun syliin turvaan, ja loppulenkin ajan se tuli koko ajan mun viereen ja syliin piiloon ja seuras mua kuin hai laivaa. Kyllä vähän itsekin säikähdin että nyt tuli ruumiita kun pienen ja hentoluisen otuksen päälle koiran kokoinen otus silleen hyökkäs, mut onneks selvittiin säikähdyksellä.

Uskaltautui se Cara onneksi kuitenkin loppulenkistä tämän hyökkärin lähelle menemään ja hieman ois halunnu nuuskiakin ja tehdä tuttavuutta, mutta en ite viittiny sitä siihen päästää vaan kutsuin neidin pois varalta, mutta kehuin kuitenkin kun uskalsi niin nätisti. Ei toista säikähdystä samalle päivälle kiitos, ei tee hyvää tolle herkkikselle ei. Jospa sille ei tullu kammoa vieraista koirista, tai alan olemaan tuskainen...

Hitto ku tekis niin nannaa ipanoille päästä treenaamaan muiden koirien seurassa ja koirapuistoilemaan jne. Tuo Caran matkapahoinvointi tosin hirvittää, koska edessähän olisi 180 kilsan eli 2½ tunnin ajomatka kämpille. Mutta pakko mun on nuo koirat saada joskus tässä ottaa matkaan kämpille Kajaaniin, tai niistä ei kasva kyllä koiria täällä korvessa. Niistä kun pitäisi tulla mulle harrastuskoiria eikä mitään pullamössö kotikoiria jotka ei osaa käyttäytyä. Huooooh hirvee valitus ja angstaus mutta kun tuntuu että aika kuluu ja tässä viel junnataan ja ootellaan jne. Talven ajan on kyllä semmoset treenit sitten päällä että joka tiistai käydään pallohallilla treeneissä ja koirapuistoillaan.

Pitäs tässä treenailla ipanoitten kans arkitokoa, ihan seuraamista ja seisomista ja luoksetuloa ja paikallaan oloa. Hienostihan nuo jo ikäisekseen nuo alkeet osaakin, mutta toisten koirien seurassa herpaantuvat herkästi. Eihän ton ikäsiltä vielä hurjasti voi vaatia, mutta njah, silti. Hyvät pohjat nyt, niin voidaan joskus jopa hallita tokon ALO-luokka. Se ois tavoite meillä. Ja se että nuo osais olla toisten koirien ja ihmisten seurassa OK:sti. Ja tottelis yleensä arjessa ja elämässä. Tää kirjottaminen selkeyttää omia ajatuksia ja rauhoittaa mieltä. Aika vaan kuluu niin nopeasti...

Niin ja Cicarolta irronnut toinen kulmuri pois, JES. Se toinen jo ihan hieman heiluu, että jospa se nyt siitä irtoaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.