Karvamytyt kiepillä takapenkillä

Koittihan se tämäkin päivä joskus. Väittelin ipanat mukaani Kajaaniin, rähäh. Hieman arvelutti kyllä, miten Purjomel alias Caramel jakselee 2½ tunnin mittaisen ajomatkan purjoamatta takapenkillä. Tietysti, kun olin valmistautunut pakkaamalla auton niin, että takapenkille en tavaraa tunkenut, jotta ne eivät olisi sitten aivan koiran oksennuksessa ja jättämällä päiväruuat koirilta pois ja asettelemalla viltin mahd. suojaavasti takapenkille jne, niin kukapa se EI  purjonnut yhtäkään kertaa koko pitkän ajomatkan aikana, tädää. Cicaro ja Caramel matkasivat nukkuen ja välillä istuskellen koko matkan Kajaaniin siinä iltasella kun lähdettiin ajelemaan, ei moittimista neideissä. Kun matkaa oli jäljellä 20km, nousi Caramel ylös, nojasi korvat luimussa selkänojaan ja oli aivan paikoillaan, ajattelin, että ei ihan selvitä matkasta ilman purjoiluja, mutta puhelin siinä Caralle vähän aikaa ja kehuin sitä, niin se rupesikin takaisin nukkumaan ja pennelit heräsivät seuraavan kerran vasta perillä.

Oli se ihmetys kun saavuttiin kämpille, joka nurkka nuuhkittiin kuin ois uuteen kotiin saavuttu. Tai tavallaan se niin kävikin, tosin omistaja ei vaihtunut. Tai okei, nyt pennelit ovatkin vain ja ainoastaan minun holhottavanani. Laitoin pennut samantien pihalle ja saivat siellä olla narun jatkeena aikansa, ja otin ne sitten sisälle niin eikös sisäsiisteys horjunut heti uudessa kodissa ja ilmestyi tavaraa matolle ja keittiöön. Yön nukkuivat levottomasti, joka äänelle ja kolinalle piti haukkua ja rynnistää ulko-ovelle, mutta kieltelin niitä pitkin yötä ja aamullakin vielä, niin kaipa nuo tuosta rauhoittuu ja sopeutuu. Yön olivat täysin sisäsiististi!

Tänään rajasin ipanat koulun ajaksi isohkoon eteistilaan, jossa on lattialaatoitus, joka kestää pissatkin. 6 tunnin koulupäivä oli, ja ipanat olivat maistelleet uuden uutukaista lapastelinettäni, jonka juuri hankin kämpille, ja hetken verta itkettyäni ja sisäistä raivoa hillittyäni siivosin eteisen (eivät olleet sisäsiististi koulun aikana, mutta osasivat tehdä onneksi kaiken lehdelle..) ja pennelit kieppuivat ja riekkuivat aikansa, ja sitten piipahdettiin koirapuistoon, nuo otukset ekaa kertaa minulle jo tutussa koirapuistossa. Alkuun piti nostella kaikki villat pystyyn ja haukkua ja hermota, mutta parin rauhallisen kääpiökoiran seurassa uskalsivat jo häntää heilutella ja leikkivätkin, tosin eivät vieraiden koirien kanssa. Ohi menevät kävelijät ja osa pyöräilijöistäkin piti haukkua, mutta vähän ajan päästä ne eivät enää niin pahasti kiinnostaneet. Sittempäs tuli viereiseen aitaan musta snautserintapainen, ja sille Caramel muris ja haukku karvat pystyssä ihan hurjana, ja sain sitä rauhoitella pitkän aikaa ennen kuin hieman rauhoittui.

Hieman kurjaa tuo että vieraat koirat neitejä pelottavat, mutta rutiinilla tuokin menee ohitse. Toivon mukaan Caramel ei enää saa ketään vierasta koiraa niskaansa, tai menee totaalisesti sen osalta luottamus toisiin koiriin.  Kaverin koirahan siis tuli sen päälle joku viikko takaperin... Onneksi kuitenkin vieraiden ihmisten luokse ne menivät oma-aloitteisesti ja nätisti arastelematta. Alkuhämmennyksen jälkeen nuo nyt osaavat jo olla paremmin, eivät joka kolinalle hauku. Yksinoloon ne tulevat tottumaan, samoin kuin toisiin koiriin ja ihmisiin. Eivät ne tuolla kotona näe kuin samoja tuttuja koirakavereita, joiden kanssa ne ottavat ihan rennosti, että nämä vieraat kontaktit on nyt tosi tärkeitä, ja niitä noille järjestän mahd. paljon. Huomenna on tokotreenit hallissa, katsellaan sitten että meneekö sielläkin ihan rähjäämiseksi vai pystyykö jo loppuajasta rauhoittumaan ja kuuntelemaan edes paria käskyä hetken aikaa. En aio vaatia hurjia, kunhan osaisivat olla rennosti ja rähisemättä.

Sansan kattelee kun pennut treenaa.

Kotirantsussa

Kotirannassa