28.11.2011

Kainuulaisittain

Sanskun kans matkattiin junalla Kainuuseen, ja hyvin turre matkas junassa. Vinkuilihan se alkuun omaan sulokkaaseen tapaansa silmät pullistuneena, korvat luimussa, tuskastunut ilme hiirulaisen pärstässään, mutta rauhoittui torkkumaan pitkin pituuttaan keskelle junan käytävää ajallaan, jotta matkustavien ihmisten elämä olisi taas hieman vaikeampaa! Näin se VR toimii lemmikkivaunussa jooo. Matka sujui rattoisasti Jan Fennelin teosta "Kuuntelen koiraani" lukemalla, on muuten hyvä kirja, ostakaa ihmeessä jos näätte jossaki, avarsi tällaisen koko elämänsä koirien kanssa viettäneen ihmisenkin maailmaa (huh ku kuulostan ikälopulta), ja oon aina sanonu ja ollu sitä mieltä et kirjat on turhia, niistä mitää uutta koskaan opi. (Paitsi skolekirjat okei). Mut tuo kyllä oli kannattava ostos, opettaa ihmisen koiransa johtajaksi laumanmukaisella käytöksellä, ilman pakottamista ja alistamista, ja lähes kaikki ongelmat häviävät jo sillä.

Tänään kävästiin parin tunnin lenkki koirapuiston suunnilla ja tossa ihmisten keskuudessa, hassua miten otus ei reagoi ihmisiin tai toisiin koiriin millään tavalla, kun pennut reagoi vielä toisinaan herkästi kaikkeen. Sansku kipitti hihna löyhänä vierellä ja ohitti kaikki kulkijat mallikkaasti. Melekone cityrakki! Koirapuistossaki kävästiin vaikka Sanilla onkin juoksut, mutta hakeuduin tietysti vain sille puolelle, missä EI ole uroksia. Toiselle puolelle kuitenkin tuli vähän ajan päästä seropiuros, joka oli kovasti kiinnostunu Sanista ja Sani siitä. Turre tarjos ihteesä urokselle aidankin lävite, ei näköjään turre saanu riittäviä traumoja kuudesta pennunriiviöstä aiemmin. Njoo en viittiny sitä urosta kiusata enempää vaa lähettii koirapuistosta, tosin sulhoehdokas seurasi meitä koirapuiston puolella niin kauan kunnes aita loppui, inahti ja tajusi ettei löytänyt elämänsä naista sillä erää. Raukka.

Kotimatkalla Sani nappasi päästäisen kiinni ja ois halunnu lähtee supikoiran jäljille, mutten ollut itse jostain syystä aivan yhtä innokas lähtemään keskelle umpimetsää tarpomaan pahaisen otuksen jäljille, toisin kuin Sani oli. Sjeps, nyt otus nukkuu sikeästi, huomenna taas lenkkeillään ahkerasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.