Kuinkas sitten kävikään

No ihan hyvin kävi. Saimpas olla Cicarosta ylpiä eilen yöllä kun olin aikeissa ruveta ite nukkumaan, ja Cicaro istu sängynlaidalla ja vinkui. Päästin sen ulos ja se teki samantien pissit ja juos vielä mehtään isommille asioille. Hemmetti että hieno tyttö! Se ois iha hyvi voinu vaa tehä eteiseen mut ei ku se pyytää vinkumalla iha ite ulos eikä viivyttele siellä edes asiaansa kauempaa. Oijoi, hyvähyvä.

Aamusella kun ennen kouluunlähtöä päästin turrikat pihalle, niin kumpikin hoiti asiansa taas hienosti, eikä yöllä ollu tullu kummaltakaan sisälle. Jees, rauhallisin mielin jätin pennut odottamaan kun kävin 4 tuntia koulussa. Olivatpa taas olleet sisäsiististi koulupäivän ajan, hienoa neidit! Ne ei näköjään osaa lieassa vielä kulkea tuonne metsänreunaan, pyörivät vaan tuossa auton vierellä. Cicaro ihmettelee liean rullaavaa ääntä jos se liikkuu johonkin suuntaan, joten totuttelua edessä että tajuavat lieassa toimittaa tarpeensa. Toistaiseksi siis hoidellaan asiat irti. Jees, ei täs muuta, tänään kasilta tokotreenit ja kohta kävästään lenkillä ja kaupallakin siinä myöhemmin.

Treeniä aiemmin kotona.