6.11.2011

Elelyä Kainuussa

Nonee, viikonloppukin hujahti koirapuistoillessa ja lenkkeilessä taajamaseudulla. Pennelit eivät enää välitä oikeastaan ollenkaan kolinoista, joita kuuluu kämpillä ollessa naapurista tai ulkoa. Vain kerran ovat taineet mennä ovelle inahtamaan jollekin äänelle ja siinä se. Alussa ne sinkos jokaselle rasahdukselle haukkumaan...

Lenkit sujuilee taajamaseudulla paremmin, kaikenmaailman kulkijat ohitetaan kiinnostuneena hännät heiluen ja luoksekin yritetään päästä, tosin ei armottomalla vetämisellä sentään. Koirat ohitetaan paremmin, niitä katsotaan kyllä korvat pystyssä kaukaa eikä haukuta tmv, ja ohituksessa eivät edes yritä luokse. Ihan kiva että pidättäytyvät toisista koirista tuolla tavalla lenkillä, kun lenkillä ei ole lupaa mihinkään singota tai mennä luvatta tutustumaan. Ainoastaan, jos lapset leikkivät ja kiljuvat jossakin puskassa tai jossakin kaukana häärää ihminen jotakin jännää, on pentujen ihan pakko saada ilmoittaa niistä minulle. Ne lähinnä haukkuvat tällaisille kulkijoille, ja silloin kiinnitän niiden huomion samantien itseeni ja jatketaan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Sjeps, koirapuistossakin käytiin ja siellä sujuili hienosti. Edelleen Caramel turvautuu minuun jos sitä pelottaa tai se on epävarma, mutta en silloin kiinnitä siihen itse mitään huomiota. Yleisestä käytöksestä vielä että vieraat otetaan vastaan aika riehakkaasti hyppien, mutta jäänee tuokin tapa pois kunhan saavat malttia joskus, neuvon niitä ja vieraita toki aina, kuinka tulisi toimia, en siis odota että laumanmukainen käytös itsestään häviäisi.

Tänään löydettiin jälleen uusi lenkkipolku, joka kiertää mäntyisen metsän siimeksessä, aivan mahtava lenkkipaikka keskellä ei-mitään, missä voi koiratkin olla huoleta irti. Ja niin nättiä seutuakin vielä kaikenlisäks. Harmi vaan, että talvella siellä ei voi rämpiä... ellen keksi lumiauraa, jota koirat voivat vetää perässään. Joku tekisi siinä vaiheessa minusta jo ilmoituksen hoho.

Njoo vettä ripeksi hieman ja pennut melskasivat lätäkössä ja mudassa itsensä pesukuntoon, ja nukkuivat lenkin jälkeen muutaman tunnin. Herättyään Caramel ontui selkeästi oikeaa takastaan ja koetin sitä hieroa ja tunnustella että missä mättää, mutta eipä siitä selvyytä saanut. Hieman se jo paremmin kipittää nyt, että jospa se koipi vain niukahti tai jumittui isot takajalan lihakset, kun ensin lenkkeiltiin niin kylmässä ja lätäkössä riehuivat vieläpä ja sen jälkeen turre oli liikkumatta usean tunnin ajan. Kattellaan huomenna, onko yhtään parempana.

Torkkutauko (:
Sekopit koirapuistossa
Toka kerta koirapuistossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.