Maalaiskoirista citykoiriksi

Paljon on tapahtunut viime päivien aikana, kun sanottiin heipat Kajaanin korpiseuduille ja suunnattiin Corollan nokka kohti keskustan laitamia viime keskiviikkona, 8.2. Löysin ihanan yksiön huokeaan hintaan keskustan reunamilta, AMK:n läheltä, enkä epäröinyt hetkeäkään, kun vuokraisäntä kysyi, otanko asunnon vai en. Kysyi vielä jälkeenpäin, että enhän vielä kadu, kun myönnyin niin himputin nopeasti asunnolle. No en kadu! Muuton sain reilaan, monen monta autollista tavaraa kärrättiin kaverien avustuksella kämpille, ja mikäs tässä nyt elellä mukavalla seudulla, lähellä kaikkea.

Pennut otti muuton yllättävän hyvin, olivat heti kuin kotonaan eli toistensa häntien ja korvien kimpussa reuhaamassa pitkin kämppää. Arkirytmi muuttuu tietysti aika paljonkin viime kämpän ajoilta, koska nyt asutaan kaupungissa. En itse voisi koskaan asua ihan keskellä asvalttiviidakkoa, joten tämä keskustan laitamaseutu on kuin tehty mulle ja koirille. Ex-kämpässä koirat sai laskea aamulla irti tai laittaa liekaan ne aamupissille, mutta nyt pitää käydä aamulla heittämässä lenkkiä pihalla. Ja nyt pennelit eivät enää pääse joka tunti ulos, kun siellä pääsivät melkeimpä aina kun vain halusivat. Aamulenkin lisäksi, heti kun tulen koulusta, käytän koirat lenkillä. Illalla tehdään 9-10 aikaan vielä iltalenkki. Ihanata lenkkeillä, kun ei ole aina sitä samaa, tylsää, isoa ja suoraa tietä, jota talsia aamusta iltaan, kun nyt voi valita, minne sitä tänään menisi. Ja mikä parasta, pennut näkee päivittäin liikennettä, ihmisiä ja koiria, joten ne tottuvat kaikenlaiseen kulkijaan ja meteliin.

Alku on sujunut oikein mukavasti, mitä nyt neidit ei uskaltanu ensin tehdä tarpeitaan vieraalle seudulle, kun oltiin nokka maassa toisten jälkiä ihmettelemässä. Piti palata pentuaikoihin ja laittaa sanomalehti varalta eteiseen, ja kyllähän sinne jotakin ilmestyi, ihan hyvä että siihen sentään. Rapun äänille haukkuivat ekana iltana melkein joka kerta, mut nyt toista päivää uudessa kämpässä eivät juurikaan reagoi rapun äänille, paitsi harvakseltaan tietysti vielä. Aamulla, kun lähen kouluun, ipanat jäävät ulvomaan ja haukkumaan mun perään, mitä ne teki ensin telakallakin, eli mun entisellä kämpällä. Mut aika pian ne kyllä tajus ja oppi luottamaan sielläki, että aina se menee, mutta aina se tulee takasinki se äiskä sieltä. Ei nuo pitkään hauku, kävin äsken tos juniksel pyörähtämäs ja nää jäi taas lähtiessä vikisemään mun perään, mut ku tulin takasi vartin päästä, oli rappu jo aivan hiljainen. Eli tuskin sentään tunnista toiseen jaksavat louskuttaa, vaikka tänään sitä synkistelinkin kaverille, että nuinkohan ne siellä 6 tuntia jaksavat haukkua mun perään ja hankkivat meille häätöä.

Me käytiin tänään koirapuistossa, kun viimein löydettiin se, ja eilen iltalenkillä heitettiin linjiksen lenkki. Ostin tänään halvalla kohta päiväyksen ylittäviä jauhelihapuketteja koirille, eurolla lähti kipale. Saavat taas lihaa natustella, ja Auroralle on kans siitä sitten antaa. Enää viikko nassikan tuloon, hurjaaaa!

Aika stopata, ettei veny tämäkin postaus lukemattoman mittaiseksi. Me jatketaan totuttautumista uusiin rutiineihin ja uuteen ympäristöön. Hyvältä tää jo näyttää, eiköhän me tänne sopeuduta, ja jos naapurit on kilttejä, nii ne ei aiheuta meille häätöä parin ekan totuttautumisviikkomme aikana.

PS. Pennet on kasvanu, Kiksu on nyt 39cm ja Kartsu 42cm!