26.2.2012

Jiiviöt

Lauma jakselee hyvin, käytiin tänään Kiksun ja Karskin kans koirapuistossa, kun oli niin mahrottoman nätti päivä. 5 uutta koiratoveria tavattiin ja kaikki oli tyttöjä, mutta leikit sujui oikein mallikkaasti siitäkin huolimatta. Auroran kans kävin privaattilenkin keskustassa, kun isommat pennet jäi nukkumaan kämpille.

Otukset osaa ootella mainiosti kotona, eivät enää jää kuin harvassa tapauksessa vinkumaan mun perään kun lähen, yleensä sillon jos ne on kovin aktiivisia ja oon niitä virikkeellistäny ennen lähtöä, ja antanu niille huomiota, niin sitte noo jää itkemään perään, mikä on täysin ymmärrettävää, muttei aina ennakoitavissa, jos tuleeki äkkilähtö johki. Rapun äänille haukkuvat enää erityisen harvoin, naapurit ovat vaan kiitelleet kun ovat niin hiliasia koiria kuulema.

Aurora osaa odottaa nyt lupaa ennen kuin se rynnii ruokakipolle, ja se osaa myös mennä maahan. Kasvattajalle annoin luvan opettaa jo ennen kotiutumista istumisen ja tassun antamisen, ja tassua neiti tarjoo kaaressa huitomalla heti ku innostuu vähääkään. >:3 Maalailin ite kämpillä seinät, koirat sai onneks aina suljettua toiseen tilaan vaikka pieni kämppä onkin. Ei nuo torvelot onneks tiellä ollu, mulla ois muuten 3 valkeaa paimenhurttaa nyt.

Tiistaina ois taas toko, en tiiä vielä et mil laumal sinne tosin männään. Kävellen ei voi mennä, jos Aurora tulee mukaan, koska matka on tolle rääpäleelle vielä liian pitkä, vaikkei olekkaa kyse ku reilun kilsan matkasta. On muutes lenkkeilty Moona-collien kans täs muutamaan otteeseen, nätisti tytöt lenkkeilee yhdessä.

Caramelilla on ikävä tapa olla liian kiinnostunut vastaantulevista ihmisistä tai koirista. Se menee häntä koholla kylmästi tuijottaen ja matalasti muristen toisten koirien luokse, ja ihmiset taas on niin kivoja että niiden päälle yritettäs hyppiä. Harmillista, että noi pennut todellakin oli aivan liian pitkään Savos korves, kun pelkokaudet ja herkkyyskaudet ja kaikenmaailman kaudet meni ohi. Nelikuisena ne tais mun matkaan lähtee Kajaaniin ekaa kertaa, ja vasta 8kk iässä muutin Kajaanin korvesta kaupunkiin. Kyllä Cicarokin haukkuu toisille koirille lenkillä ja hyppii takajaloillaan eteenpäin naurettavan näkösenä, mut ei se hertsaa tai pelkää niinku Caramel, joka on epävarma tollasis asiois. Aurora taas on alkanut maistelemaan seiniä ja listoja. Saan vissiin muutaman vuoden päästä rempata kämppää kun ja jos lähen tästä kämpästä. Saatan ripotella sitruunaa, pippuria, etikkaa tai eläinkaupasta saatavaa sprayta seinille ja listoille.

Aurorasta pitäs kaiken jären mukaan tulla sosiaalisempi otus kaupunkielämään ku nuista kahesta, koska se ny pienestä saakka näkee tätä kaupungin menoa ja vilskettä ihmisineen ja koirineen. Tiedän kyl, miten ton Caramelin hermostuneisuuden vastaantulijoihin sais reenattua pois, pitäs vaa ottaa joskus privaattilenkki sen kans ja oikeesti treenata. On vaa täs ny kaikenlaista ollu. Ois se silti kiva ku vois kohdata kaikenlaiset kulkijat ilman vetämistä ja murinaa. Jospa tää tästä, nuoria koiria kuitenkin kaikki, ja pidän ite kovan kurin siinä, miten koirani käyttäytyvät kotona ja ihmisten ilmoilla. Tuskin kukaan koskaan valmis on, eikä täydellistä koiraa löydy mistään. Vikansa kaikilla, mutta aina niitä voi korjailla ja fiksailla.

Sanotaan ny yks valaiseva ajatus tähän loppuun, Aurora teki tänään ekaa kertaa pissit ulos. Mahto siinä ohikulkijat kattoo ku mä ylistän koiraa, joka nyt vaan sattu tekemään tarpeensa ulos. Suuria asioita Auroralle, ja omistajalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.