Antitiistai

Pidempään blogiamme seuranneet tietävät, että tiistai on tämän lauman TOKOPÄIVÄ.

 

Eipä taida manttelit mahtua..!

Mutta ennen kuin minä kaksilahkeisena edes kerkesin naksauttamaan teinieläimet puolikurriensa päähän, oli päiväni hyvin hektinen. Koulusta suoraan koko lauma koirapuistoon riehumaan. Siellä meni noin tunti,  ja viiden aikoihin istahdin koneelle puoleksi tunniksi (mikä oli ehkä virhe aikataulussani, kun jälkikäteen miettii), jonka jälkeen kipaisin Maxiin hakemaan viimeisenkin joululahjan. No, mukaan tarras Ciculle ja Caralle lämpömanttelit joululahjaks, jotka kotona totesin aivan liian pieniksi näille. Caramelin kilometriselkä yllätti jälleen, ja minu sylikoira Kiksukaan ei mahtunut mantteliinsa. Kello oli jo puoli 8, ja toko alkaisi 8:lta. Eikun raahasin pyörän kellarivarastosta, pinkaisin Maxiin ja selitin tapahtuneen hieman karvaiset manttelit kourassani, ja sain vaihdettua ne kokoa isompiin. Takas kotia, kello oli jo tasan 8, nassukat hihnaan, Auroralle heipat ja kiitokävelyä tokoon. Olin vartin yli Pallohallilla, ja päästiin viimein ASIAAN...

Toisikohan pukki tänä(kin) vuonna pehmeän paketin...?

Meidän piti tällä kerralla treenata Cicaron ja Caramelin kans vain esiintymistä ja ehkäpä seuraamisessa erilaisia kuvioita kuten mutkittelua, äkkikäännöksiä, siksakkia jne. Nno, kyllähän karvajalat saivat harjoitella juurikin noita asioita, mutta näiden lisäksi sorruttiin treenaamaan myös perusasentoa aloillaan harjoitellen ja varmistellen perusasennon tiiviyttä, jäävistä liikkeistä maahanmenoa ja seisomista, luoksareita, seuraamisen intervalleja (hiipimisestä juoksuvauhtiin eri temmoissa seuraamista) ja vielä sitä mitä harvemmin treenaamme, eli tokohyppyä.

Viime vuonna pukki toi pinkit manttelit. Josko tänä vuonna jotakin
aikuisille naisille sopivampaa manttelia päälle?

Joululahjamantteleita kokeilemassa - tällä kertaa oikean kokoisia!

Pikkuotus manttelinsa kanssa <3 Hintalaput ja kaikki kiinni vielä!

Tosi mukava treenikerta oli. Viimeks sunnuntaina treenattiin, joten tytöt oli ehke siks noinki kivas virees nyt ku oltiin ihan vastikään tokoiltu. Liikkeestä maahan ja seiso sujuivat kummaltakin hyvin. Seuraamisessa Kiksu herpaantui tavallista enemmän hajujälkiin, ja laitoin sen aina sivuun odottamaan ns. arestiin, jos se herpaantui turhan paljon. Cara seurasi jälleen mallikkaasti ja ohiteltiin ja meitä ohitteli koirakoita, ja otus ei mennyt silti niiden luokse, heilutteli vain häntää. Paitsi Sissin luokse se meni, koska Sipuli on kaveri. Luoksareissa kumpikin kiepahti sivulle ilman apuohjailua. Ja ekaa kertaa Kiksu osas seuraamisissa hiippailla hiljaa sivulla ilman että lähti edistämään! Nyt osaa kumpikin seuraamisen intervallina. Ainoastaan juostessa Kiksu toisinaan hieman... innostuu. Mutta Kiksu onki tommone räähkä. Se saattaa hypellä seuratessa koko ajan tai sitte seurata kiltisti.

Estehyppy oli Kiksulle ihan uusi juttu, koska en aiemmin oo viittiny sitä noin korkeilla (60cm?) esteillä hypyttää. Caran kans on estehyppyä harjoiteltu vissiin pari kertaa aiemmin. Sepä sujui molemmilta näppärästi. Sivu-hyppy-paikka-sivu. Kiksu meinas minun kiertäessäni sen viereen heilua ja liikuskella, mutta ihmekkös tuo ku ekaa kertaa harjoiteltiin. Caralle tuttu juttu joten se pysyi aloillaan hienosti.

Nyt ku miettii ni meilhä alkaa olemaan ALO-liikkeet oikeesti hanskassa. Jos tulee möllitokoja vastaan lähiseuduille ja saan kyydin jos sitä tarvitsen, niin me kyllä korkataan meijän tokoura! Tämä olkoon uudenvuodenlupaukseni. Eihän sitä voi tietää mitä pitää treenata lisää, jos ei koskaan käy kilpailemassa välissä. Pitänee nyt alkaa harjoittelemaan - ei vain yksittäisiä liikkeitä - vaan sarjana koko tokokoetta, jos joku kaveri huutelis vieläpä toisinaan ohjeita meille.

Huomenna paimenlauma pakkautuu henkilöautoon, matkaa Savoon ja alkaa odottelemaan Joulua ja kinkun tuoksua... <3 Ihanata sitte kun on taas pitkästä aikaa lauma koossa. Mutta Aurora jää nyt taas siskolleni ja se matkaa Joulun jälkeen Lahteen. Jos ei nähdä aiemmin sen kans, niin viimeistään kesällä.

Ensin kokeiltiin pari kertaa hypätä ihan vain esteen ylitse.

Etäisyyttä ei vielä paljoa ole, mutta Cara on jo selkeästi tajunnut idean.

En heitä mitään, vaan laitan tässä jo kättä valmiiksi "paikka-asentoon".

Hyvin läheltä lähetettynä esteen ylitse ensin.

Pikkuotuskin kokeili estehyppyä... Ohjasin esteen ylitse ekalla harkkakerralla kokonaan avustaen.

Ja näin hienosti Kikumaanikko osasi odottaa esteen toisella puolen!

Pikkutoveli seuraa.

Odottelee kun Kiksu harjoittelee estehyppyä.

Käytiin Caran kans pesemässä pyykkiä kellarissa, Cara oli irti. (19.12.) Reipas tyttö
tervehti naapuria rapussa niin hienosti kuin Cara aina tervehtii ihmisiä. Naapuri
kysyi että onko mulla nyt vaan yks koira täällä, ja samassa Kiksu ja Aurora
 haukahtivat kämpässä kerrosta ylempänä että ollaan meki täällä! Kohta haen Kiksun
kanssa pestyt pyykit kellarista.

Kiitos Jennylle (HurttaTeam) aivan upeasta maalauksesta minun Paimenlaumastani! Varmasti hienoin työ ikinä,
joka sisältää kaikki minun laumalaiseni. Tämä pääsee ehdottomasti kehystettynä seinälle!