Joulu saapuu jokaiselle

Ihan varmasti siellä on jotain. 

Minä voin haistaa sen. 

Voin melkeinpä kuulla, kuinka se sulokkaasti odottelee.

Se kaipaa ihan varmasti lämpöä ja huolenpitoa.

Jokohan me kohta saadaan maistella tämän Joulun ensimmäisiä kinkun palasia?

.....

Perheriita, toivottavasti ei tontut nähneet tai ei tule lahjoja...

Tohinaa ja tuhinaa lauman ollessa kasassa. Joulun odottelua, pientä siivoilua ja nauttimista siitä, kun saa pyöriä hangessa vapaana, vaikka tassut jäätyvätkin välillä -22 asteen pakkasessa.

En kertonut vielä, kuinka lauma suhtautui toisiinsa, kun saavuimme Kuopioon autolla (emme junalla niin kuin yleensä), ja sieltä matkasimme lauman kanssa isukin kyydissä tänne tuppukylään Joulua viettämään. Lapset tosiaan olivat niin onnellisia nähdessään pitkästä aikaa äiskänsä ja Aurora äiskäpuolensa, että Cicaro pissasi alleen kun näki Sanin ja luikki korvat luimussa häntä vispaten sen luokse sykkyrälle. Caramelilla sama reaktio, paitsi Caramel osasi pidätellä iloaan hieman paremmin... hhah. Aurora taas ruikki varmaan vartin ajan, vaikka otukset kävivät ulkonakin tarpeillaan, mistä ei ollut paljoa hyötyä. Hyvin on taas mennyt. Käytiin lauman kans lenksuilemassa ja tänään kävin Sanin kans maastossa, ratsastellen ite meijän kopukalla. Muu lauma katsoi hevosta kuin karvaista hirviötä nyt yleensäkin katsotaan, silmät lautasina, olemus hyvin matalana ja nöyränä. Cicaro uskalsi tulla melkein hipaisemaan turvasta, Caramel pysytteli viileän rauhallisena sivummalla. Aurora taas haukkui karvahirviölle ja vispasi häntäänsä. Poju taas (se kopukka) möllötteli ihan rauhassa ja tuijotteli pelkureita.

Kuvia tuli napsittua kun sää oli niin kaunis, eikä maailmanloppua taida tullakaan.. (Eikä se muuten tullutkaan). Lisäilen hieman myöhemmin tänään muutaman otoksen aamulenkiltämme, kunhan olen ensin käynyt ruokkimassa lauman ja käyttänyt niitä lenkillä. Kash noin. Pitäisiköhän ottaa joulukuvia tänä jouluna?