21.9.2013

Harrastuksista korviin

Sääkatsaus: Sataa lievästi.





Kävimme heittämässä iltalenkin edellä mainitussa säätilassa. Mukavan raikasta, oikeastaan. Tuumasin kirjoitella tämän viikon tapahtumista nyt, kun tässä on kerrankin aikaa. Otettiin eilen, perjantaina, itsenäinen irtovuoro hallille ja aksailtiin räkänokan ja hänen koiransa Kodan kanssa.

Sain ohjata Kodaakin välillä, kun flunssaa poteva räkänokkatoverini ei jaksanut kirmailla niin kuin minä *KOPKOP* terveenä jaksoin. Väsytin siis 2,5 koiraa yhen tunnin aikana.

Olin käynyt aamulla normaalia pidemmän aamulenkin, joka ei kuitenkaan ylittänyt edes 3 kilsaa. Silti tyttöjä piti herätellä treeneissä, meinasivat olla muissa maailmoissa ja keinonurmella samaisessa kohdassa oli aina joku mielekäs tuoksu. Oli vissiin jonkun koira kusassu eikä ollu ohjaaja viittiny tai älynny siivota... No, ottakaamme arvon kusläekkä häiriötekijänä. Otettiin 10 esteen rataa, jotka numeroin tällä kertaa räkänokan kehoituksesta, kun vikisin miten en muista juuri suunnittelemaani rataa kuitenkaan ulkoa. Numerointi jelppas vähän, vaikka eipä siinä paljoo kerenny katella mitään numeroita.

Jaakotellaan vissiin.
Kiksulla oli tänään huikeet loikat, vähän samaa luokkaa mitä kotona kesällä oli. Pituutta hypyissä piisas, ja ilmavaralla mentiin. Kiksun kanssa saatiin muutaman toiston jälkeen nollarata. Kiksu hyppäsi 35-40cm kokoisia esteitä, Cara 45-50cm kokoisia esteitä. Juoksupöksyä kuitenkin hormoonit häiritti, joten se nuuhkutteli vähän turhan paljon omissa maailmoissaan itelleen poikakaveria keinonurmesta. Ei muute löytyny... on se jännä. Cara oli ihan jees oma ihtesä, pikkusen ois sekin voinu paremmin olla kuulolla. Meinas räkänokan nakkimakkarat kinostaa enemmän ku minu mikrossa lämpätyt lihispullat. Tokasin siinä sitte Caran seuraillessa räkänokkaa, että miun pittää vissiin juosta rata keskenäni ku ei oo koiraa. Caran kans ei saatu nollarataa varmaan 6. toistollakaan, joten luovutin kun en enää jaksanut juosta. Ei jääny ku yhestä rimasta tai esteen väärän puolen ylittämisestä aina kiinni.

Nyt ois sitä vauhtia.
Tänään käytiin n. 4km mittainen päivälenkki luontopolun uumenissa. Juostiin suurimmaks osin, ja veto-käsky toimi yllätyksekseni niin hyvin, että etenkin Cara nakkas täyden vetovaiheen päälle kun vain käskytin sitä. Sai juosta aika huikeeta vauhtia mutaisen kivikkoisen juurakkoisessa maastossa, vaan eipä kompuroitu. Aika vinkeetä ois testailla enemmänkin Karssin kans canicrossia. Vaan siihenkin pitäis taas olla ne oikeen kokoset vetovaljaat jos meinais kunnolla harrastella. Veto/juoksuvyön vois ompasta itelleen pienellä vaivalla. Ainiin, haluaisin myös kokeilla pk-lajeista hakua ja jälkeä. Silleen kunnolla.

Asiasta seuraavaan, Kiksulla on korvatulehdus. Olen pari päivää puhdistellut sen korvaa korvanpuhdistusaineella ja vanulla, mutta jos ei hellitä huomennakaan niin käydään ellässä hakemassa rohtoa. Huomenna menemme paimenten kanssa 12 aikaan alkavaan Pondera-koiratapahtumaan, ihan vain turistiksi. Lisäksi huomenna ratkeaa HHC:n arvonta, ja arvonnan valtuutetut suorittajathan ovat tietysti Cicaro ja Caramel itse.

Koda.
Koda putkeeen.

Putkeen putkeen putkeen.
Kekekepit eivät tänään tuottaneet erityistä menestystä.
Hold... Stilll...

Takaakierto.
Kodan luona kylässä kattomassa leffaa aksan jälkeen. Värejä en jaksanu normalisoida.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.