24.1.2015

Aktiivista elämöintiä


Joulu on taas joulu on taas... eipäs ollukaa ku
talviunilta herätetyt teletupit Hipsu ja Pai.
Mistähän sitä tänään alottas tämän rustaamisen taas. Monen montaa pientä asiaa, joista raportoida.

Meillä on ollut ihan tosi aktiivinen loppuviikko puutarhatonttujen kanssa. (Ai herranjestas miullon typerän näkösiä elikoita.) Mite muute saa suorat viivat rajattua Gimpillä ilman että viivan suoruus kärsii. Käsivaralla aika haastavaa. Katso koirien lakkeja ja ymmärrät... Grrrr.

No, alotettiin uudessa agilityryhmässä. Viimesimmistä kunnon ohjatuista ageista on aikaa 8kk. Mukana nyt ensimmäisellä kerralla oli se hiukan luotettavampi tapaus eli Caramel. Uusi halli verotti, kun ite en pysty ikinä olemaan uudessa hallissa ja ympäristössä niin vapautunut kuin tutussa hallissa ja porukassa olen. Olen ehkä perusluonteeltani vähän ujo. Siksi minu äänensävy oli liian matala ja käskevä ja se söi koiran virettä. Kun vaihdoin äänensävyä, koiralla nousi jo häntä ylös ja se oli kuin toinen koira. Uutta aikaisempaan verrattuna treeneissä oli myös se että kenttä oli jaettu kahteen kenttään ja aidan toisella puolella treenasi samaan aikaan toinen koirakko. Tämä ei kuitenkaan kouluttajan mukaan koiraa haitannut, ja ois iteki pitäny vaa luottaa että ku ei näitä aiemminkaan oo toisten treenit kiinnostanu ni miks nytkää ois kiinnostanu.

Tehtiin ykkösluokan rataa, jossa oli jokunen haastava kohta ja ansaesteitä. Rata ei mennyt kovin hyvin, koska viretilan kanssa piti säätää niin paljon. Poistuttiin radalta kuitenkin hyvillä mielin, sillä ens kerralle saatiin kotiläksyksi harjoitella mm. minun äänen vaikutusta koiriin ja ens treeneissä pitäs palkata useammin, innostaa koiraa ja nostattaa sen itsetuntoa. Myös leikkimiseen saatiin uusia ohjeita, eli minun tulee hävitä lelunvedossa koiralle useammin ja kun otan lelun koiralta takaisin, minun tulee tehdä vaihtokaupat eli antaa lelun tilalle nami. Tällöin koiralle ei jää häviäjäfiilis leikistä, ja sen itsevarmuus kasvaa. Kouluttaja huomasi, että olen aiemmin kouluttanut luupäisiä koiria, koska käytän turhan kovia käskyjä ja eleitä tällaisille herkemmille koirille. Kouluttajan mukaan Caramel on herkkä, ja siinä on erittäin hyviä agilitykoiran piirteitä, ja että se kyllä teknisesti osaa esteet mutta se voisi ohjautua esteille paremmin. Tämäkin korjaantuu kun saan sen itseluottamuksen kasvamaan. Mukavan uusia kommentteja tuli, ja lyhyessä ajassa koutsi sai meistä hyvinkin todenmukaisen kuvan, vaikka aiemmin emme häntä olleet edes tavanneet.

Niemilenkin alussa. Meil on talvisin mahis mennä sekä pellolla että jäällä, huippua!
Tottistelujutuista sen verran, että löysin neljällä eurolla neljä kappaletta kartioita kirpparilta. Pakkohan ne oli ostaa. Jos minäkin kommentoisin nyt aiheeseen päästyäni uusia tokosääntöjä lyhyesti, niin hyviä muutoksia näyttäisi olevan tuloillaan. Erihyvä, että paikkamakuun aikaa on lyhennetty. Se on monelle mörkö tokossa, ja alokasluokassa 2 minuuttia on liian pitkä aika. Nouto taas on liikkeenä niin moniosainen, että sen jaottelu useampaan osaseen luokkien kesken on ihan mahtijuttu! Tuleepahan opeteltua ajoissa noudon alkeet sheipaten, ettei koko nouto oottele sitte jossaki kaukaisuudessa kokonaisena liikemörkönä. Meillä Cara pitää ihan mielissään esineitä suussaan. Kiksu edelleen toisinaan sylkee esineet pois, mutta se suorittaa liikkeen Kiksumaisella ilolla. En ois joku vuos kaks sitten uskonu että nuo joskus muka pitää mitään esinettä suussaan, niin vastenmielisesti ne sylki kaiken pois. Samoiten se että kaksi jääviä ei oo sekottamassa alokasluokan koiraa, on hyvä muutos. Kunhan koira osaa mennä liikkeestä maahan, se riittää. Sen ei tarvitse vielä erottaa kahta jääviä toisistaan, koska liikkeestä seiso on jäämässä pois alokkaasta. Ja vaikka ah-niin-ihana seuraaminen on tokossa kaiken pohja, niin alokkaassa sitä on vanhoissa säännöissä ihan hirveesti. Kaukot on itelleni perustottista, asioita joita pitäs joka koiran osata. Joten näidenkin sisällyttäminen jo alokkaaseen on hyvä pohja korkeempiin luokkiin.

Manaatti makaa kallioilla uskoen, ettei sitä tarkkailla.
VAARA! VAARA! Uhka havaittu!
Manaatti päättää esittää raatoa.

Manaatti on erittäin, erittäin...
... ERITTÄIN uskottava siinä mitä se ikinä tekeekin.
Oltiin Cican ja Caran kans Jyväskylässä pe-la välinen yö Unna-porokoiran luona. Busseilut, junailut ja autoilut sujuivat entiseen tapaansa suurella ylpeydellä. Likat ne matkustaa aina niin kiltisti ja huomaamattomasti ja saatiin aikaan monta hymyä ja kommentteja reissun aikana ihmisiltä. Cara tosin loikki mielellään juttelemaan tulleita ihmisiä vasten, mikä on ihan ihteni vika ku pyydän sitä aina hyppäämään minua ihteäni vasten. Se o meillä sellane hellyydenosoitus-rituaali, jota Cara sitte soveltaa vähä kaikkiin ihmisiin.

Reissussa alkoi myös Cicaron omituinen syömättömyys. Perjantai-iltana se vielä söi normaalisti, mutta lauantaiaamusta saakka se on joko jättänyt ruuan kokonaan syömättä tai syönyt vain osan ruuasta. Se kyllä syö normaalisti eikä suussa näy mitään, mutta se ei halua syödä. Tarpeensa se on tehnyt normaalisti, mutta viime yön aikaan lattialle oli ilmestynyt ripaskat ja hiukan oksennusta. Se on oksentanut pariin otteeseen, ja eilisiltana/yönä se vinkui koko ajan ulko-ovelle ja oli ihan levoton. Se läähätteli, lipeksi huuliaan ja yhdessä vaiheessa se hakeutui minun ja toverini keskelle, tärisi hetken ja meni lattialle oksentamaan. Mielessä pyöri jo kaikenmaailman suolitukokset, myrkytykset, lämpöhalvaukset sun muut, mutta aikaisemman kokemuksen varjossa uskon että kyse on taas närästyksestä. Kiksu venytteli hiukan enemmän iltalenkille lähtiessä ja vaikutti että se jäykistää mahaansa, kuin sillä koskisi mahaan. Ulkona se ei tehnyt kuin pisut ja se nuuhki kuin etsien ruohoa syötäväksi, niin kuin syksyllä.

Inhottavaa, ku ei voi tehdä mitään muuta ku olla läsnä ja hieroa pientä massua. Mä en ole niitä jotka ensimmäisenä joka oireesta ja vingahduksesta rynnistää eläinlääkäripäivystykseen la-su välisenä yönä, ellei nyt oikeesti tilanne vaatis sitä jollon sinne lähettäs tietysti empimättä. Vaikka itse hoidankin vain ihmisiä, uskon kuitenkin että pystyn arvioimaan aika hyvin milloin koiran tila vaatii ellän hoitoa ja milloin ei. Nyt sunnuntaina Kiksu on edelleen nirsoillut mutta syönyt kuitenkin hiukan. Annoin sille Aptuksen ripaskalääkettä ja piimää sekä jo eilisiltana keiteltyä riisisoossia. Jos tämä ny oli taas närästystä, niin syynä siihen lienee totaali-yksinjääminen torstaina kotiin ilman Caraa pitkästä aikaa, perjantainen reissu ja liian nopea siirtyminen raakaruuasta kuivanappulaan, lauantainen uusi halli ja uudet koirat. Eli liikaa jännyyttä lyhyessä ajassa.


Rajauksilla leikkimistä ylemmissä kuvissa. Maisemat oli kerrassaan mehevät; pakkanen, aurinko + utu

Jeps, ja puuhis oli lauantaina uudessa hallissa. Halli on L-kirjaimen muotoinen ja treenasimme ensimmäisellä kerralla vain tunnin koska koirat olivat just tulleet väsyneenä reissusta. Ne jaksoivat treenata ihan ihmeen hyvin vaikka kumpaakin reissu verotti ku haahuilivat siihen malliin. Tehtiin kaikkea pientä kivaa. Noutoesineen pitämistä, kartion kiertämistä, kartioiden pujottelua, temppuja, ruutuun lähettämistä, paria agin ohjaustekniikkaa. Hyvin lyhyitä, helppoja tuttuja juttuja. Jatkossa tarkoitus olisi treenata kaksi tuntia, joten koirille tulee erittäin hyvää sivussa odottamis - ja rauhoittumistreeniä.

Lenkkimaisemia I
Lenkkimaisemia II
Sunnuntaille oltiin sovittu miitata yhen sheltin kanssa, mutta puistossa olikin iloksemme 3 shelttiä. Olipa kiva päästä kattelee shelttilöisiä ja jutustella niistä niiden omistajien kanssa. Cica ja Cara leikkivät kiltisti, mitä nyt jouduin pari kertaa komentamaan ne pois jahtausleikistä, jota ne aina leikkisivät. Ne siis valitsevat jonkun sellaisen koiran silmätikukseen, joka leikkii pysähdy-jännittyneesti-ja-sinkoa-jonnekin -leikkiä. Likat eivät voi sietää sitä että kaveri seisoo jännittyneesti jalat harallaan ja sinkoaa siitä sitten jonnekin jahdattavaksi. Ne haukkuvat niin kauan, että kaveri jatkaa liikettään tai lopettaa leikin. Ihan sama homma, jos minä vähänkin levitän käsiäni ja tuijotan paimenia, niin ne hyökkäävät samantien leikkisästi luokse. Vaan, tyylisä kullakin leikkiä.

Hankin itelleni viimein A-kisalisenssin, joten nyt harrastamisemme on turvattua ja pääsemme myös kisaamaan virallisesti. Kattellaan, saadaanko me meidän keppejä kuntoon ikinä. Oon niin ojassa niien kanssa että ihan harmittaa. Miten koirat jotka jo kerran oppivat kepittämään ihan mukavasti, eivät enää tajua kepeistä yhtikäs mitään. Raivo. Aloin myös tekemään koirakululaskelmia tästä vuodesta muiden bloggarien tapaan, sillä on tosi mielenkiintoista lukea mihin sitä rahaa koirissa oikeastaan uppoaa. Samalla makselin tämän kauden kaikki treenimaksut alta pois, joten nyt saadaan harrastella rauhassa huhtikuun ja kesäkuun loppuun saakka nykyisiä lajejamme.

Ens viikko otetaan rauhallisemmin. Tähän viikkoon sisältyi niin paljon kaikkea että piti ihan aikatauluttaa menoja.


Kertokaa toki jos ketuttaa että ripottelen edelleen syksyisiä kuvia postauksiin. Ku en koskaan saanu kaikkia kivoimpiakaan julkaistua ajoissa. Syksyllä tuli kuvattua reipsusti...

Kukaan ei muuten ole vielä(kään) vastannut oikein 250 skabaan! Kysymys numero 4 näyttäisi olevan aika haasteellinen. Vinkkinä, että kysymyksen lempinimeä on käytetty erityisesti vuosina 2013 - 2014 eikä oikea vastaus ole Sani. Ensimmäinen oikein vastannut vielä skabaan osallistumaton saa luvatun palkinnon! Päivitys 27.1. klo 10:03 SKABA KIINNI, oikea vastausrivi on jo saatu!

12 kommenttia:

  1. Ihanan talvisia kuvia! <3 Sais tänne päinkin tulla entistä talvisemmaksi! Enemmän lunta ainakin.
    Hauskoja nuo sänky-kuvat XD

    VastaaPoista
  2. Long story short: Gimpistäkin löytynee joko Path- tai Polygonal lasso -työkalut noiden suorien linjojen syväämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pittääpä ens kerralla järkeillä paremmin :D

      Poista
  3. Mää saan GIMPillä suoran viivan ainakin vapaa valinalla(?) kun normaalisti aluetta valitessa, tai siis niitä reunoja seurailessa kuvissa pidän hiiren painiketta koko ajan pohjassa, niin suoran saa kun vapauttaa hiiren painikkeen ja vie sen siihen kohtaan mihin haluaa viivan loppuvan ja napsauttaa uudelleen. Toivottavasti älysit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo oonki tuota toolia käyttäny, en vaa ny älynny sitä tässä hyödyntää. Tein tuon png:n valmiiks, tallensin tänne ja katoin että eipäs tullukaa suoralla käjellä iha suoraa jäläkee... :D

      Poista
  4. Voi miten kauniita kuvia! :)

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia, puuhakerho kuulosta kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks ränks, puuhis on kyllä kivaa vastapainoa agilitylle, jotenki rennompaa :D

      Poista
  6. Noi löhöämiskuvat on kyllä huippuja!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä pisti vähä hymyilemään ihteeniki :D

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.