Lähtölaskenta kesään

Pysytään pysytään...

KUUDEN MINUUTIN KULUTTUA ON KESÄ. TRRR.

Kyllähän sitä kertyy postattavaa kun ei hetkeen kerkeä tahi jaksa istua koneen ääressä. Yön pimeinä tunteina päätin viimein istahtaa koneen ääreen - oli pakko valvoa ja kääntää unirytmi phärsiilleen että jaksaisi taas valvoa kahden yövuoron verran. Ihan karmee monen tunnin urakka siis edessä kun on kirjotettava sieltä ja täältä, on kuvia kamerassa, luurissa, keskusteluissa ja muiden luureissa. Että otapa ja kirjota näistä nyt sitten suunnilleen järkevärakenteinen postaus.

Aksatreenien jälkeen lähettiin naama kiimaista tomaattiakin punasempana kohti mökkiä mökkiseurue kyydissä. Nappasimme vain Auroran kotikotoa kyytiin mökille mennessä. Siskosieni oli siis messissä Hollolasta saakka, ja kuvasipa hän meijän aksatreenitkin. Sania emme ottaneet mökille koska jo kolmessa koirassa on riittävästi vahtimista mökkeillessä, emmekä tienneet oliko mökkialueella muita mökkeilijöitä, jolloin koirien pysyminen oman mökin alueella olisi vielä tärkeämpää.

Se oliki tämän kesän ensmäene möksäreissu (21.-22.5.), ja voi mite möksäily on aina niin ihanata. Se on sellanen henkireikä että sieltä ei tekis mieli palata pois ikinä. Aurinkoa, grilliruokaa, musiikkia, saunomista, uimista, kiireettömyyttä, veneilyä ja mökkitunnelmaa keskellä-ei-yhtikäs-missään. Noh, juhannuksena odotteleekin jo vähän pidempi möksäreissu jonne siskosieni tulee myös mukaan. Ja tässähän minä taas istua törötän mökissä kirjottamassa ku en vapaita kaupungissa halunnut viettää.

Mök mök. Nurtsi rehottaa. Ja kelkka ei kuulu kesäkuvaan.

Möksän ranta

Möksä ei oo aina ollu siinä missä se nyt on, sillä myimme vasta muutama vuosi sitten osamme pois sukumme yhteisomistusmökistä ja isukkimme rakensi meille 100m toiseen suuntaan ihan oman mökin. Mukavempi niin kuin muiden kanssa aina samassa mökissä ja kun on koirat ja muut niin eihän se mökkeily enää samaan tapaan sujuisi muun suvun kanssa kuin nuorempana sujui. Mökkimme sijaitsee siis isämme kotipaikalla, jossa on kuusi muuta sukumme mökkiä kivenheiton päässä toisistaan. Se on kuin pieni lämminhenkinen kylä, ja kesäaikaan melkein koko suku on paikalla mökkeilemässä samaan aikaan ja näemme toisiamme. Tällä kertaa olimme kuitenkin ainoat mökkeilijät pikku mökkikylässämme, ja sen kyllä huomasi äänenvoimakkuudesta... Sani olisi siis hyvin voinut olla mukanamme, sillä ei olisi ollut haitoksi vaikka se olisi kulkenut omia polkujaan muiden mailla pyörien.

#failure #nolooo #yolo #nytmenimaine #miksäitilisäätällasiakuviaminusta #eionnistu #evo

Vaikka koirien kiinnipito on tähän vuodenaikaan ensiarvoisen välttämätöntä, ei silti tulisi mieleenkään pitää koiria jatkuvasti kytkettynä mökillä ollessamme. Tietysti niitä pidetään silmällä niin kuin aina, eiväthän ne koskaan saa lähteä niin kauas ettei niitä näkisi. Nyt koirat kuitenkin hurmioituivat pitkästä aikaa vapaaksi päästessään niin pahoin että kun ne saivat luvan loikata auton takakontista niin ne juoksivat kuin sovinnosta kaikki kolme metsään eikä niitä kuulunut huudoista huolimatta ennen kuin noin 10 minuutin kuluttua. Tästä alla video. Takaisin tultuaan ne eivät enää karanneet kertaakaan. Pidimme ulko-ovea auki koko ajan, jotta ne saivat olla ja mennä miten tahtoivat. Kun koiratkin ymmärsivät että saavat luvan kanssa olla ihan vapaasti, ei niille tullut kiusausta lähteä minnekään.

Anna koirille vapaus. Vie koirilta vapaus.

Niin kauan kuin laumanjohto on mökillä käynyt, on siellä kupeessa sijainnut autiotalo. Ajan saatossa talosta on mm. tullut katto sisään, mutta yhtä lailla siellä edelleen rymytään kuin lapset karkkikaupassa. Muistan kun isukki vei meidät ensimmäistä kertaa katsomaan hirmuista autiotaloa kun olimme vaahtosammuttimen kokoisia. Siitä saakka on säilynyt loputon kiinnostus urban exploration-harrastusta kohtaan ja niitä onkin tullut etsittyä ja rymyttyä läpi ihan koko ikä. Jokin niissä vain viehättää.

Kyllä autiotalosta löytyy aina jotakin jokaiselle. BARF ankkaa koiralle, lääkitystä hermorauniolle omistajalle, vaaroja sitä kaipaavalle puoliksi sisään romahtaneen katon muodossa... ja nitroja jos syrämmest ottaa joskus suisidikoiran kanssa eläessä. 

Onhan se aina oma vahtimisensa ja naama punasena karjumisensa ennen ku viikarit asettuvat mökiksi, vaan mitäpä se olis mökkireissu ilman koiria.

25.5. olikin taas suuri päivä. Jo aamulenkillä likat saivat päättää suunnan ja etenimme täysin likkojen tahdissa. Raaputuksia jaoin systemaattisen järjestäytyneesti koko se ajan kun en ollut töissä. Minun parhaimmat likat ja muut parhauskasvatit täyttivät jo 4 vuotta. Mihin tämä aika kuluu? Tein likoille raakaruokintauskollisen kaakun iltavuorosta tullessani. Kaakkuun keitin riisiä ja laitoin lihaelinseosta riisin kanssa kuin täytekaakussa, kerros kerrokselta. Väliin keitin ylläriksi vähän kanaa ja kaakku upposi puolessa minuutissa iltaruuan korvikkeena. Hyvää synttäriä vielä kaikille Betty's-kasvateille, ootte parhaita <3

Nelivuotiaat kaikkein-parhaimmat

"Tästä nyt tuskin jää äiskä sulle, mutta voit nuolla lautasen jos haluat."

Ai, niin. Hankin yhen illan päähänpistokkaana koirille GoPro valjaat pikaisen googletuksen perusteella (hups). Valjaat voi säätää melkein rajattomasti koiralle kuin koiralle kolmen joustavan säätöremmin avulla. Ei oo vielä maltettu testaamaan näitä, mutta eiköhän tässä piakkoin aiheuteta ihmetystä naapurustossa.

Oonkohan ainoa jota alkaa pännimään etenkin facebookin jokapäiväiset punkkikeskustelut? Kuinka ihmiset kysyvät viiden minuutin välein punkkikarkotteista, punkkien vaarallisuudesta ja muusta. Melkein yhtä suuri buumi kuin lumentulo, vaan vielä viistoista kertaa pahempi. Ja mikä uusavuttomuus. Eläinlääkäriin ollaan menossa kahtasataa päivystyksellisesti kun punkista jäi nenu koiran ihon alle. Ehkä oon vaan huono kestämään tällasta uusavuttomuutta mutta en voi mitään että palaa käpy tommosiin. Pthyi.

Onpa nuita punkkeja ollut meilläkin jo joku viitisenkymmentä kipaletta. Etenkin vakkari lenkkireitti jää nyt lenkkeilemättä kun sieltä tarras plus parikytä punkkia matkaan het kesän korvalla. Möksäreissultakin tarrautu matkaan saman verran punkkiloisia. Caralla oliki korvassa aika ikävä punkki, jonka poiston jälkeen puristin punkkipatista verensekasta eritettä. Puhdistelin korvan kertaalleen antiseptilla ja siinäpä se parantuu ittestään ilman ellän taikoja.

Alkoiha se sitte hermottaa ku sain päivittäin nypiskellä punkkeja pois koirista. Käväsin siis hakemassa apoteekista Exspotia koko kesän satsin. Se on toiminu meillä aiemminkin oikein hyvin eikä oo tullu mitään reaktioita. Pittää kuitenski tarkkailla liuoksen valelukohtaa, ettei aiheuta nytkään mitään reaktiota.

Sitte tällane paska koiranomistaja-vuodatus. Kiksu on lievästi ylipainoinen. Se on aina ollu kova syömään ja syötin sille ihan varmasti liian suuria annoksia ainakin parin vuoden ajan sen nuoruudessa. Se on vähän pyylevä, vaikka joku päivä se tuntuu etenkin pitkän lenkin jälkeen vähemmän turvonneelta ku toiste. Miten paljon pitää liikkua, että se laihtuu. Oon antanu sille noin vuoden verran muka sopivan määrän raakaruokaa ja me treenataan pari kertaa viikossa ja lenkkeillään noin tunti päivässä sellasta reipasta kävelyvauhtia. Vaan ku irti ei voi pitää ja ravatessa koira ei kuluta paljon mitään.

Varmaan pitäis alkaa kiinnittää vielä enemmän huomiota raakaruuan rasvasuuteen, että antas vaan vähärasvasta safkaa kuten jotaki naudanmahaa, kanaa ja kalaa ja vastaavia. Pitäis selvittää missä on paljon ja missä vähän rasvaa ja jättää suosiolla kaikkein rasvasimmat tuotteet pois ainaki hetkeks. Liikuntaa ny vois toki aina lisätä, etenki vapaana olemista. Tunti kaks remmilenkkiä päivässä on aika maksimi etenki jos on töitä samana päivänä. Muutaki elämää ku on kui koirat. Toiset vaan on herkempiä lihomaan joo ja Sanillakin on ylipaino ollu tosi tiukassa. Ehke täs suvus kulkee hidas aineenvaihdunta, tai sitte nää koiranomistajat ei vaan osaa syöttää koiraasa oikein.


Hain tässä likoille ensimmäisen laatikollisen Oscarin uudistuneita pakastepullia yhteistyömme alkamisen merkeissä. Otettiin testiin ensimmäisenä mahapullat, joita testaillaan ja kirjoittelen niistä hieman teille raporttia tänne jatkossa. Oottelen erittäin innolla, mitä likat pullista sanovat. Ainakin niiden pitäis olla vähärasvaisia.

Käytiin myös seuramme saunailtamissa perjantaina, jonne otin myös koirat matkaan. Likat tulivat hienosti toimeen yhen toisen koiran kanssa saunaillan ajan. Kerkesimme syödä hyvin ja saunoa pikapikaa ja sitte tuliki jo kiirus kohti yövuoroa.

Muuten vaan me on höntsäilty tehä pitkiä lenkkejä, nautittu t-paita-keleistä ja tavattu naapurin mageen näkönen koira joka paljastui saluki-bortsuksi. Olin miettiny jo monet kerrat sen rotuja, ja tällä kertaa tavattiin kiireettömän hiljaisella sivutiellä niin kehtasin kysästä koiran rotuja. Ja kui rauhallinen tapaus! Likat eivät olleet ollenkaan varauksellisia vaikka koira oli iso, koska se oli niiin rauhallinen.

Likat kipittää treeneistä kotiin

Jollekin ylimääräistä, toiselle tarpeellista. Saatiin 2 keraamista kuppia, 2 nahkahihnaa, nahkainen nly-talutin ja numerolappupidike, juomapullo, noutokapula ja juoksupögät entiselle omistajalleen tarpeettomina.

Ja tässä vielä vähän lisää mökkikuvia...

Jäi koirien pelastusliivit kaupunkiin tällä kertaa.

Alaneljännes; toisinaan tykkään kuvata muun muassa kiviä. Eikun hetkonen...

Arvoisat paimenet, aamupala tarjoillaan suoraan mökkinurmikolta, olkaapa hyvät!

Vähän nyt sitä vauhtia hei.

Sillai vaa sillaillaan.

Pienikin koira voi toisinaan näyttää suuren suurelta.

Ehkä ensi talvena sitten, Koopu. Ehkä ensi talvena.

No näkkyykkö niitä jäneksiä.

Ykäneljännes; kuollut teeri jonka Kips haistoi jo kaukaa. Äiskäsä vainu.

Täysjärkisten kevätkokoontuminen

Täysjärkisten kevätkokoontumisessa yritetään tänään ohittaa kaikki pienten koirien mieliteot.
Ainakin edes yrittivät.

Aussieharrastaja luuli minua aussiksi. Mitä. Kuulema vain liian suippo kärsä. Nyt on koko trio arvattu
vastaantulijoiden toimesta: sheltti, bortsu, aussi.

... ainaki postauksen loppuun saakka! #hermopetti

Jos ei edes vähäsen käs väsähtäny tätä postia rullaillessa ni oot melekone mestari. Tai vaan paatunu nörtti. Höhö.