Mikä tekeekään meistä ainutlaatuisia

Ah, yövuorojen jälkeiset vapaat. Kävästiin pitkästä aikaa seuramme mätsäreissä lauantaina, jossa olin samalla talkoilemassa. En ollu aikasemmin talkoillut mätsäreissä, ja yllätyin lähinnä siitä miten paljon työtä on yksien mätsärien järjestämisessä. Mentiin paikalle pari tuntia ennen ilmoittautumisen alkamista ja kyllähän se pari tuntia siinä kepeesti vierähti kun piti laitella kuosiin kehät palkintoineen, ilmoittautumispiste, kiinnittää opasteet ja laittaa buffa kuosiin. Meillä oli aivan ihanahenkinen talkooporukka joten aika kului kuin siivillä. Toimin myös kehien sisäänheittäjänä ja tarkastin rokotustodistuksia, ja käytin likat kehässä siinä ohessa. 

Harmi vain että isojen ja pienten aikuisten kehät menivät jälleen täysin päällekkäin ja siskoni suostui onneks esittämään Kipsun nauhakehässä. Hää on kuiteski jo siihen pestiin niin tottunu että hän sai pikkumustan esitettyä hienosti. Cips esiintyi yksin ilman paria parikehässä saaden PUN ja nauhakehässä ei tullut sijoitusta. Caralla oli hyvä esiintymispäivä, se liiteli jättimäistä lennokasta raviaan ja seisoi oikein hienosti korvat törössä. Caralle napsahti SIN2. Tämä onkin aika tavanomainen jako meillä mätsäreissä jostain syystä. Cips ei oikeastaan koskaan ravaa kovinkaan näyttävästi, mutta se seisoo aina näpsäkästi. Caralle palkinnoksi tuli pieni ruusuke ja pari pussia herkkuja. On parempiakin palkintoja nähty noilla sijoituksilla kyllä!

Tässä menneellä viikolla siskoni oli käymässä täällä, ilman Auroraa tosin kun Roo on edelleen kotikotona väliaikaisesti. Sisko lenkitteli työpäivieni ajan koiria ja laittoi niistä hömppiä kuvia kesken töitteni. Höhö. Nyt on taas niin omituisen hiljaista.

Huomenna ja ylihuomenna on vielä talkoita ja mätsäreitä, joihin vapaaputkeni ansiosta kerrankin jopa pääsemme, ja viikonloppuna kisataankin ihan oikeissa eikä missään leikkikisoissa. Laitoin 6.5. ilmot menemään meidän ensimmäisiin virallisiin agilitykisoihin. Alkoi hermostuttaa niin penteleesti jo ilmoja laittaessa. Ehkä eniten hermostumista aiheuttaa Caran mittaus. Vaan yritän olla stressaamatta sitä liiaksi ennakkoon. Sitä vastoin minun täytyi miettiä säännöt itselleni kisoja varten ja aion vielä kerrata virallisten säännöt noin muutenkin.

• Lentokeinu uusataan aina
• Jos koira varastaa lähdössä, en palauta sitä takaisin ellei se varasta heti aloilleen jäätyään. Lähdössä ryöstelyä en koe suureksi mokaksi ja mieluummin mennään radalle täpäkällä fiiliksellä kuin komentamisella lytätyllä laamafiiliksellä

Kattellaan kisojen jälkeen, täytyykö vielä tehdä joitakin asioita itselleen selväksi. Kun ei vielä oikein tiedä mitä odottaa. Kisoissa olisi tärkeää tehdä nolla, mutta samalla muistaa että koira oppii kisoissa. Jos kisoissa luistaa aina tietyistä asioista, niistä tulee herkästi ikävä tapa.

Ja voi kyllä, mekin olemme saaneet havaita kesän lähestyvän. Erehdyimme lenkkeilemään Koda-walspanin kanssa vakiolenkillämme keskellä järviä, metsiä ja peltoja. Lähdimme viiden hengen porukalla ja palasimme takaisin 30 henkisenä porukkana - jos nyt punkeilla voi henkeä sanoa olevan. Meillä ei vielä, nimenomaan vielä, ole mitään punkkikarkotetta käytössämme. Tämän kevään the hittituotteeksi noussut Bravecto vaatisi turhan, ylimääräisen rahastuskäynnin eläinlääkärissä, joten katsotaan sitä joku toinen kevät. Ehkä tyydymme punkkipantoihin, jotka kastuvat vedessä alituiseen tai sitten läträämme hirmumyrkyillä kuten Frontlinella, joka kyllä on tähän saakka tehonnut todella ätäkästi punkkiloisiin. Saas nähdä.

Ja tähän vielä rakennekuvat likoista, ikää 3v 11kk 2 viikkoa. Huomaa kuralovet tassuissa.

Kyllä koira on kaunis eläin.