4.5.2015

Vieraat tassut

"Luojan kiitos se on vain kerran vuodessa."
Ovikello ei soi. Sen sijaan oveen koputetaan. Pieni koira valpastuu ja päästää varoittavan äänen - joku lähestyy omaa laumaa, hei herätkää! Pieni koira pistää parastaan ja järjestää aivan itsensä näköisen vastaanottokomitean. Se urisee ja nurisee ja rauhoittuu hetken kuluttua tarkkailemaan, mistä löytäisi ruokaa. Kaikkialla tuoksuu valtavan hyviä tuoksuja, onkohan taas joku syy juhlia? Kanaa, pekonia, sitä vihreää mitä pienet koirat eivät pistä suuhunsa edes pakon edessä, jotakin omituisen sitruunaista litkua, niitä supermakoisia pieniä hipleitä sokeripalloja joita laumanjohtokin niin usein pistelee suuhunsa, suolaisia rouskuvia... Kaikenlaista äpöstystä, joka tekee tällaisesta tivakasta tassusta vähemmän tivakan.

Hetken pieni koira käyskentelee juhlahumussa, se miettii minne menisi ja mitä tekisi että tämä loppuisi pian. Musiikki on liian kovalla suurille ääniantureille. Äkkiarvaamatta kaksi kouraa nappaa kiinni pientä koiraa ja pieni koira jännittyy kauttaaltaan. Hetkessä se rentoutuu ja tajuaa olevansa taas tutussa sylissä, yläilmoissa. Se huokaisee syvään ja yrittää näyttää vähemmän söpöltä jotta se saisi taas pian tuntea tutun, naarmuisen parkettilattian tassujensa alla. Asiaa ei yhtään helpota, että pienen koiran ja sen siskon äiskän paras koiraystävä Koda-spanieli naureskelee pienelle koiralle, sillä sekin on liittynyt mukaan juhlahumuun pienen koiran reviirille. Pieni koira hyväksyy reviirilleen spanielipojan, koska spanielipoika on ollut mukana pienen koiran ja sen siskon elämässä heti siitä saakka kun pienen koiran pikkuiset tassut koskettivat nurmikkoa ensimmäistä kertaa jo monta vuotta sitten. Pieni koira siskonsa kanssa viettääkin oikein iloisen vapun ja odottaa innon ja jännityksen sekaisin tuntein seuraavaa vappua.

Vaan eräänäpä päivänä laumanjohto katosi. Lähtiessään sillä oli päällään puhtaat ulkoiluvaatteet. Petturi. Varmasti menossa lenkittämään muiden laumojen tassullisia. Takaisin tullessa luulot osoittautuivat oikeiksi - laumanjohto haisi aivan toiselle tassulle! Laumanjohdon vaatteet olivat ravassa ja hän oli kaiken kukkuraksi niin kovin iloinen. Laumanjohto oli varmasti kierinyt onnellisena vieraan tassun kanssa pitkin metsiä ja rapakoita, ja niillä oli varmasti ollut niin kivaa. Laumanjohto selittikin typerään laumanjohto-sävyyn meille omille tassuillensa, että hän oli talkoilemassa tulevan treenikenttämme hyväksi. Hän oli raatanut kaksi ja puoli tuntia sateessa ja ravassa, jotta kenttä olisi kesätreenien aikaan hyvässä kunnossa. Siellä oli muka ollut paljon muita käsiä ja tassuja apuna. Jaa-a, ei meitä niin vain huijata, sillä olemmehan paimenia. Tätä täytyy vielä tutkia tarkemmin. Johtotassu on kuulema menossa vielä viikonloppuna talkoilemaan kauneuskilpailuihin, mutta ottaa sentään meidät turvakseen tällä kertaa. Me kyllä varmasti vartioimme tällä kertaa, ettei hän osoita mitään mielenkiintoa toisiin tassuihin. Sillä me olemme johtotassun ainoa lauma.

Pieni kupsu-koira kuittaa.

1 kommentti:

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.