Paimenklaanin arkea

Kierräppä paimen toloppa

Ahnam. Kisojen jälkeinen tyhjyyden tunne ja paluu arkeen. Heti kisojen jälkeen likat alkoivat köhiä. Ensin kummajaisyskään sairastui Caramel, sitten Cicaro. Ja molemmat olivat pari päivää tästä ripalilla. Limaa oli kakosteltu pitkin sohvaa, ja eräänä aamuna Cicaro sylkäisi kunnon limaklöntin matolle. Siinä hetken aikaa istuimme minä ja limaklöntti sulassa sovussa matolla, minä klönttiä käännellen ja analysoiden. Likat eivät ole olleet mitenkään vaisuja, ruokahaluttomia tai muutenkaan normaalista poikkeavia. Molemmat köhivät kuin kurkussa olisi jotakin juuttuneena. Ei mitään kuivaa yskää, vaan sellasta kakostelua joka tulee puuskittaisena. Vähän ku tässä videossa jossa koiralla tosiaan on kennelyskä, ja täällä kuulostaa nyt muuten aivan samalta. Sierain- tai silmävuotoa ei ole ollut ja Caran yskiminen on jo loppunut yskän kestettyä 2 päivää. Cicaro yskii vielä, mutta senkin oireiden pitäisi loppua viimeisään huomenna.

Likat eivät tehneet muuta ihmeellistä ennen köhää kuin vetelivät apinalelusta sisuksia ulos kisojen jälkeisenä iltana ja söivät kanasiivu-herkkuja. Kuljemme niin paljon alueilla joissa kulkee toisia koiria ja likat ovat usein myös suorassa kontaktissa toisiin koiriin, että kai ne jonkun köhän viimein menivät itelleen hankkimaan. Kuka tietää. Yskävaiheen pitäisi lukemani perusteella kestää jopa pari viikkoa. Pitänee varalta ottaa vähän kevyemmin nyt eikä ainakaan mennä koirapuistoon.

Hain siinä heti syksyn matolääkkeet apteekista kun mieleeni tuli kauhukuvia kaikenmaailman keuhkomadoista. Miust on varmaan tullu hysteerinen tai jotakin, kun ennen en ees aatellu eläinlääkäriä ennen ku koira oli kuolemanporteilla, ja nyt mietin että pitäskö kävästä ellässä ku likat köhii. Ihmiset kyllä hoidan, mutta koira kun köhii niin olen aivan kädetön. Heti olin mittaamassa lämpöä ja sykettä ja hengitystä siinä tarkkailemassa. Kokeiltiin sellasta toukkaliäkettä ku Drontal Vet. Söpöstyin suuresti talbettien muodosta; luunmuoto. Mitä ihmettä. Ennennäkemätöntä. Likat raatelivat minut hyppimällä vasten vasta leikatuilla T-rexkynsillään, söivät vain kaksi ja puoli sormeani ja röyhtäisivät kiitokseksi. Ei vaikeita madotettavia, ja apteekkari vielä kysyi että saanko niille nieletettyä talbetit. Kiitos saan...

Mammakoira relaksoi

Varasin myös rokotusajan Rakkiin ja Kattiin, jossa en aikaisemmin ole likkoja käyttänyt. Olen niin paikkauskollinen, että hämäsin itsenikin kun päätin kokeilla jotakin toista putiikkia silkasta uteliaisuudesta. Kovin on kehuttu paikka, että eiköhän siellä yhet piikit niskaan saada laitettua.

Käytiin myös tekemässä taas itsenäisiä keppejä jonkun 30min ajan tuossa yks iltama. Kipan lähetin aloillani seisten ja se teki 6 keppiä. Caran lähetin kaukaa vinosti ja se haki oikean välin. Viimeistä väliä jättivät edelleen välillä tekemättä. Miksei kisoissa suju näin??

Mammakoira hoitokoirana

Tehtiin muuten kiva lenkki tässä yks päivä, teetteks te koskaan samanlaisia? Ensin kateltiin sorsia rannassa ja likat sai uida niitä kohti hihnassa. Sitten mentiin metsikköön, jonne piilotin likoille nameja. Tämän jälkeen mentiin järven rannalle, jonne piilotin lätäköihin nameja joita likat saivat sukellella. Irtikin saivat olla syrjemmässä loppulenkistä. Aika aktivoivaa.

Edustuslipsasta ihan pit napsasta oma foto!