Paikalla piti olla viimeistään 9.15 mittauttamassa Caraa. Rataantutustumisen piti alkaa klo 10.00. No, ilmot alkoivat 9.30 ja odoteltiin edelleen mittausta ja kyselin vähän väliä että joko kohta ku pitäs lämpätä koirat. En uskaltanu ees poistua koiria lämppäämään ettei mee mittaus huti. No, kello oli 9.45 kun alkoivat viimein mittaamaan koiria. Tuomari kehui kovasti että Cara on ihanteellinen mitattava seisoessaan aloillaan aivan hievahtamatta. Tuomari Nyberg mittasi Caran 4-5 kertaa saaden mm. sekä 2mm yli että 2mm ali vaaditun rajan. Tuomari sanoi ettei halua ottaa vastuuta siitä että Cara joutuu väärään kokoluokkaan ja haluaa siksi vielä yhden tuomarin mielipiteen asiaan. Siispä kaikista epäluuloista huolimatta Cara sai nyt tuomion MEDI. Tuomari ehdotti myös että jos löytäisi tuolta kisoista jonkun tuomarin, niin Caran korkeus voitaisi määrittää lopullisesti jo siellä. Toisaalta se olisi ollut kiva, toisaalta ei. En olisi voinut vaikuttaa tuomarin valintaan mitenkään. Tuomaria ei kuitenkaan löytynyt joten vielä joudutaan yhteen mittaukseen. Nyt meillä on plakkarissa yksi medimittaus ja yksi maximittaus. Vissiin sanomattakin selvää että seuraava tuomari valikoidaan aivan hitokseen tarkkaan!! Vielä on viimeinen tsäänssi saada Carasta medi. Sitten loppuu viimein tämä rasittava arpominen, että millä korkeuksilla millonkin kisataan, mihin luokkaan ilmotan koiran ja vaihtuuko luokkajärjestys kisoissa vai ei...
Radat olivat erihelppoja, just ykkösten ratoja jotka testasivat peruspuolenvaihtojen ja esteiden hallintaa. Positiivista oli se että vauhtia meillä oli enemmän kuin aikaisemmin. Silti olisin voinut monessa kohdassa juosta lujempaa ja varmistella vähemmän. Kontaktit olivat varmoja, mutta lähdössä odottamiselle on tehtävä pian jotakin. Aika kamalaa katsottavaa. Tein virheitä juuri niissä kohdissa jotka rataan tutustuessa mietin välttäväni. Eli teoriassa kyllä tiesin riskipaikat mutten kuitenkaan ohjannut niitä virheittä. C-radalla rengas oli odottamattoman vaikea. Eivät nämä normaalisti rengasta ohittele, joten ehkä ohjasin sen huolimattomasti koska se oli toiseksi viimeinen este. Tyypillistä. Kepeille jarrutin ja olin niiden suhteen tosi epävarma radoilla ja sen huomasi kyllä heti keppivirheistä.
A-radalla Caralle rima alas ja väärä putkenpää > hylky. Ohjausvirhe, tein sivuliikkeen hypyn kohdalla ja Cara hämääntyi. Minä taas hämäännyin kun Cara ei normaalisti ikinä pudota rimoja, ja koira sujahti väärään putken päähän. Ja taisin ohjata vielä liikkeellänikin Caran väärään päähän putkea. Melko magee A-este muuten, vähän kuin juoksukontaktin teimme siinä. Otti varman osuman kontaktin alastulolle ja A oli tosi nopea.
A-radalla Cicalle kepeiltä kymppi, ihan nätti ja nopea rata muuten. Kepit ja rengas aiheuttivat päänvaivaa. Ja hei kui nopee koira!
C-radalla Caralle taas hylky - kepeiltä ensin vitonen ja lopulta rengas ohitse ja takaisin tullessa rengas väärinpäin > hylky.
C-radalla Cicalle jälleen keppi- ja rengasvitoset, muuten edelleen nopea ja kiva rata.
Jatkossa pitänee miettiä kontaktien alastuloja uudelleen. Likat eivät oikeastaan ikinä tee kontaktivirheitä, mutta etenkään A-esteelle ne eivät pydähdy kuin suurin sanoin ja elein 2o2o. Juoksarit voisivat sopia hyvin A:lle ja puomille. Taidan katsoa, mitä tapahtuu jos en enää vaadi koirilta 2o2o:ta. Alkavatko hyppiä korkealta alas vai kuinka. Kunhan vähän hidastaisivat alastulolla niin se ehkä riittäisi. Keinulla meillon edelleen se että siitä saa poistua heti kun keinu on pamahtanut maahan.
Sunnuntaina talkoilin vielä oman seuran kisoissa yhdeksän tuntia, ja illalla kyllä huomasi että oli koko pitkän päivän seissyt, kävellyt, juossut ja kanniskellut esteitä. Onneks muistin venytellä niin en ollu ihan eutanasiakuosissa seukkina päivänä. Vaan olipa hienoa nähä kolmosluokkalaisten ratoja. Voiku joskus itekki ohjais nii rohkeesti ja hienosti.
Että notta tota noin, harvinainen herkku eli vapaa viikonloppu meni sitten aamukuudelta heräillessä läpi viikonlopun. Koiraharrastajan ihanuuksia, vaan ei tätä silti mihinkään vaihtais!
Meillä oli joskus sitä ongelmaa, et koira meinas varastaa lähössä.. Sit selvis, että miksi; tein samalla tavalla kuin sä nyt, kävelin eteenpäin ja heti liikkuessani annoin koiralle luvan lähteä -> kun liikut, koiralle ei oo selkeää, että koska se lähtölupa tulee ja alkaa ennakoimaan/varastamaan. Ohjeeksi sain itse, että ''Pysähdy selkeästi ja laske mielessäs n. kolmeen, sen jälkeen liikkeelle". Tää toimi meillä ainakin =)
VastaaPoistaIhan järkeenkäypää kyllä! Minulla myös se heikkous että annan yleensä sekä käsimerkin että sanallisen merkin lähteä liikkeelle. Pitäisi valita jompi kumpi, muuten koira ei tiedä mistä merkistä sen oikeastaan on lupa lähteä liikkeelle. Kisoissa en korjaa jos koirat varastavat, treeneissä korjaan ihan joka kerta jos koira edes nousee seisomaan ennen lupaa. Pitänee alkaa pysähtymään ja antamaan sanallinen käsky, jos loppuisi kisoissa varastelu. Olisi koirillekin johdonmukaisempaa. Kiitos kommentistasi!
Poista^ olin tuo anonyymi, en vaan jaksanut kirjautua sisään enkä huomannu loppuunkaan laittaa, että minä se olin joka kirjoitteli :D
PoistaIte teen lähdössä niin, että koira istumaan, siirryn siihen paikkaan mistä lähden ohjaamaan, sanon "tule" ja sitten heti sen sanomisen jälkeen otan ohjauskäden mukaan ja samalla käskytän ekalle esteelle. Eli periaatteessa mulla on lähtölupana sanallinen merkki.
Treeneissä mäkin korjaan, jos nousee istumisesta seisomaan. Prkle siellä lähdössä istutaan niin kauan ku mä annan muuhun luvan :D mölleissä kans korjaan.. Virallisissa kisoissa me nyt ei vielä olla käytykään.. :p Mut jos kisoissa sattus varastaan, niin en varmaan alkais korjaamaan.. Se olis sit vaa menoa :D
Jep, sanallista merkkiä on helpompi ehkä hallita kuin jotakin käden liikettä. Yks kiva mitä oon nähny on että nostetaan käsi selkeesti ylös kun koira jätetään odottamaan ja lasketaan se vauhdilla alas kun koira saa tulla. Mutta senkin yhteyteen ei sitten passais mitään sanallista liittää... Eli ehkä meillä jatkossa lähetään liikkeelle vaan sanallisesta merkistä :) Näiton hyvä pohtia että miks tekee niinku tekee!
Poista