Hulluja narttuja

Gugguu ongs ruogaa. Tai poigii.

Kesätatti, puhelinvahti

Snniiiiffff. Stepu stepu, viuh. Piiiiiiipppp... piip piip. Korvat pystyssä, hullunkiilto silmillä. Juoksuluolasta päiwää vaan. Likat on sekasin, uroot on sekasin, kaikki on sekasin...

Naapuri ei saa ikitottelevaista irti lenkkeilevää uros-kultaistanoutajaansa hallintaan. "Siellä on varmaan joku tosi hyvä tuoksu kun sä et nyt kuuntele mua..." Useampi vuosi sitten miehyytensä menettäneen Koda-sedänkin kadonneet vietit heräsivät kun kaksi parhaillaan olevaa kiehnäävää paimenneidin persettä työntyi alituiseen herrawalesilaisen nenän eteen. Ai etkö ole omistanut leikkaamatonta narttua? Ai kahtako ihan? Ai samaan aikaan juoksussa? Ai... no voin kertoa kun kerran haluat. Semmoset orgiat käynnissä joka ikinen ilta etten edes halua kuvitella mitä ne tekevät yksin ollessaan. Herranjestas. Vuorot vaihtuu puolen minuutin välein.

Kuuluu meille muutakin. Vietiin Aurora kotikotiin tiistaina, ja se viettää nyt siellä 2-3 viikkoa ennen tukikohtaansa palaamista. Aurora laihtui tasan 1,5kg minulla ollessaan. Ei höpsömpää. Vielä kun siitä nipistäisi kilon pois niin olis aika sutjakka neiti. Viskasin Auroran mukaan 3 säkillistä Oscarin vähärasvaisia mahapullia ja annoin natsiohjeet ruokintaan. Ei mitään, MITÄÄN ylimääräistä. Vain 6 pullaa aamulla, 6 pullaa illalla. Kerran viikossa saa antaa hieman isomman annoksen nälkää loitontamaan.

Läähkyläinen mökillä

Aurora piristyi painon pudottua ihan selkeästi. Kiva huomata kuinka ylipainon selättäminen näkyy koirassa niin pian. Toivottavasti päästäis syksyllä käymään Hollolassa Roon luona. Alustavasti ollaan suunnitelty reissua Hollolaan 14.11. vaan saas ny nähhä.

Kotikotoa sain kuulla Sanilla olleen valeraskauden lokakuun alussa. Sanilla oli valeraskaus viimeksi 5/2010. Nyt valeraskaus oli lievempi, Sani lähinnä piippaili ja valutteli maitoa. Vatsanalus näytti kyllä melkein samalta kuin silloin kun Sani imetti. Raskaus meni onneksi nopeasti ohi. Vaikka eihän koira voi olla raskaana. Koirat ovat tiineenä.

Minä sitä olin keräämässä viimoset talkoopisteet tältä kaudelta. Talkoilin kisoissa Mujusen radoilla, joilla minun piti kisata itsekin. Hiton juoksut. Niin suoria ratoja että ois voitu onnistuakin. Pullahaasteeseen ei sitten tullut osallistujia ollenkaan, harmi. Senkin laiskimukset. Ois ollu helpot mahkut voittaa jollakin, vaan ei sitten!

Syyskuun 18. kirjoitin näin: "Tulevaisuudessa voin toivottavasti ohjata kepit millä tavalla tahansa, eivätkä koirat ota minusta häiriötä . . . Jatkossa tulisi vielä välttää tekemästä äkkiliikkeitä jos kepit menevät väärin, etteivät koirat tulevaisuudessa keskeyttäisi keppejä aina jos vähänkin liikahdan omituiseen suuntaan keppien aikana."


Nyt kuukausi myöhemmin kepit näyttävät tältä. Cara kestää takaaleikata kepeille ja kumpikin kestävät minun häiriöliikkeeni kepitellessään. Voin lähettää molemmat melko vapaasti eri kulmista ja etäisyyksistä kepeille. Myös suorat lähestymiset kepeille onnistuvat. Onnistumisia kepeiltä tulee jatkuvasti myös treeniolosuhteissa. Nyt on suuret odotukset että kepit sujuvat myös kisavireessä. Vaan työvoittohan tämä jo tähän saakka on, ei voi kui olla ylpee tämän hetkisestä saavutuksesta. Turhan helppoa ei oo ainakaan ollu meillä näitten keppien kanssa!