Kisanomaiset

Onhan te ihan tujvajjihta? Telveitin, valovainen koilatyttö.

Enpä ilmonnutkaan likkoja Mujusen radoille. Molemmat juoksevat pahimmoilleen. Oottelin niin innoissani näitä kisoja, Mujusella on tunnetusti suoraviivaisia ratoja joilla vahvoilla ovat ei-niin-nopeat koirat (no nää nyt pysyy hanskassa vaikka eivät enää mitään hitaimpia ole), joten ois ollu suht hyvät mahkut nappailla nolleroisia. Vaan aikamme tulee vielä...

Kisoissa käänneltiin vielä vähän ruosteista moraa haavassa. Tehtiin kisanomaiset treenit Mujusen tyyliin. Tässä mujusmaiset radat. Toiselle radalle on muunneltu hyppy 2 ja hyppy 8 suoritussuuntaa ja keskiosio suoritetaan radoilla eri järjestyksessä.

Ensimmäinen variaatio

Toinen variaatio

Mää maltan yleensä ottaen keskittyä nykyään treeneissä toistojen laatuun enkä kiirehdi ajan kulumisen kanssa ja häslää näin toistoja piloille. Ja niin pitäisi olla jatkossakin. Cicaro nimittäin esitti sarjan sijaistoimintoja kun se turhautui epäonnistumisista - se nuuhki maata ja haukkui minulle. Se kestää kyllä toistoja mutta jos toistot epäonnistuvat niin minä turhaudun ja sitten turhautuu koirakin. Tuo kyllä huomaa heti jos minä alan kuumua epäonnistuneilla toistoilla. Näidenkin takia olen yrittänyt kiinnittää huomiota siihen etten tee epäonnistumisista mitään mörköä jonka takia koiran pitäisi alkaa rauhoitella minua.

Vire oli näissä harjotuksissa oikein hyvä juoksuista huolimatta, mutta ilmeisesti juoksujen takia (?) molemmat koirat ohittelivat ihan kympillä selkeästä ohjauksesta huolimatta kontakteja ja Cara tuli keinultakin kesken pois. Omituista. Pitänee superpalkkailla ens treeneissä kontakteista, en nimittäin ole sitten kesän palkannut kontakteista _kertaakaan_. Koirat kun menivät jatkuvasti kontakteille omin päin kun olin kesällä palkannut niitä liikaa kontakteilta, ja nyt ne ei enää mene niille. On tää yhtää tasapainoilua.

Vaan hui kui huikee fiilis ku kumpikin koira kesti sen että pyörähdin keppien lopussa hetkeksi niitä vastaan (valssilla puolenvaihto seuraavalle esteelle). Ei huono! Joku kuukaus takaperin eivät taatusti ois kepittäneet loppuun jos oisin liikauttanu varvastakaan poikkeavaan suuntaan. Häiriöreenit kunniaan! Toinen maailmanhistorian ihme oli että vaikka sanoin rataan tutustuessa ettei me koskaan ikimaailmassa tulla takaaleikkaamaan kepeille, kokeilin sitä silti vähän kuin vahingossa - ja Caran kohdalla se onnistui! Cica ei vielä kestänyt takaaleikkaamista kepeille.

Namipurkille molemmat säntäsivät koko ajan hurjalla vauhdilla heti luvan saatuaan, ja nyt kun aattelen niin nehän eivät enää säntää palkalle ilman lupaa kesken radan. Aiemmin ennen kuin ne olivat tottuneet etäpalkkaan radalla, ne säntäsivät sinne kokeilemaan, josko irtoais namia. Nyt ne eivät ole tehneet sitä enää kuin satunnaisesti. Treenit jatkuvat aina eikä namia koskaan tule etuajassa, joten koirat ovat kokeneet omin päin palkalle juoksemisen turhaksi. Ja miulla on just siks suljetun rasian palkka, että ne eivät jatkossakaan pääse palkkautumaan omatoimisesti. Muuten nämä ahmatit ottaisivat omatoimisesti palkalla juoksemisen tavaksi.

Radan lopun pitkällä suoralla juoksin niin hitokseen lujaa että oltiin koiran kanssa aina melkein samaan aikaan maalissa - ja kylläpä huomasi seuraavina päivinä että tuli pinkaistua. Reidet aivan tulessa. Muunnellulla radalla tehtiin pakkovalssi-jaakotus (onko sellasta edes olemassa?) hyppy 2, ja hyppy 8 tehtiin twistillä. Nää onnas nätisti, vaikka ensin twistin tilalle meinas väkisin puskea saksalaista.

Mä näin aiemmin kolmosten kisoissa talkoillessani kuinka jotkut ohjaajat hetsasivat koiraa lähdössä ottamalla nopean polkaisuaskeleen koiran odottaessa lähdössä. Vähän kuin ois lähteny nopeesti liikkeelle, mutta koiran piti silti malttaa odottaa lähtölupaa. Otin saman tavaks meille talkoilun jälkeen ja teen sitä ny satunnaisesti ku likat oottaa lähtölupaa. Molempien lähdössä odottaminen onkin mystisesti parantunut.

Aurorakin sai taas oleilla hallissa lyhyitä pätkiä. Se oli hallissa rentoutunut, innokas ja leikkisä ja tehtiin kaikkea hömppää siinä aulassa. Lopuksi Aurora pääsi vielä menemään putken ja se sai oleilla hallissa irti kun raahasimme esteitä takaisin sivuun. Se ei pöhissyt kellekään ja se mennä viipotti sille vieraiden ihmisten seassa oikein hienosti.

Ja hei me saatiin testiin ihan oma Ovelia-heijastinolkavyö joku viikko sitten. Siitä lisää myöhemmin...!

Joku alkukesän kontaktiharjoituskin löytyi videolta. Hihnassa 

koska läsnä pahoin koirapelkoinen toinen koira.