30.8.2016

Rivaripentueko mahdottomuus?

Tuumastelin ennen B-pentuetta tarkoin, kuinka mahtaa onnistua pentueen kasvatus 43 neliön rivitalossa. En oikein löytänyt aiheesta kokemuksia joten kirjoitan nyt omani, josko siitä olisi jollekulle joskus hyötyä. Kokonaisuudessaan luovuudella ja pentuaitauksella pärjäsi oikein hyvin. Suurimmaksi ongelmaksi koin parkettilattian, jonka suojauksesta piti huolehtia erityisen hyvin. Se kun ei ole pissinkestävä.


1 Ulkoilu

Pennut on saatava nopeasti ulos kun ne heräävät, kun ne syövät tai kun ne ovat riehuneet hyvän tovin. Tämä edesauttaa pentujen sisäsiistiksi oppimista, joten kerrostalossa kasvatettu pentue on tässä suhteessa huonommassa asemassa, ellei pentuja ole yksi tai kaksi, jotta ne voisi napata kainaloon ja kiikuttaa ulos (ja melko tosi monta kertaa päivässä!). Ulkoilu kehittää pennun tasapainon kehittymistä, virkistää ja pentu saa paljon kokemuksia aistiensa välityksellä ympäristöstä, joten mielestäni ihan jokaisen pentueen tulisi saada ulkoilla päivittäin, mikäli olosuhteet vain antavat myöten. Rivarissa tämä oli helppo järjestää kun on oma piha. Rajasin pihan, jotta ulkoiluhetket olivat turvallisia ja pennut saattoi jättää aivan pieneksi hetkeksi ulos yksikseenkin.

2 Tilan turvallisuus

Mitä pienempi kämppä, sen vähemmän tilaa suurelle pentueelle. Kämpän rajausmahdollisuus auttaa puhtaanapitoa (huom. kestääkö lattia pissiä ja kulutusta) ja pennuille vaarallisten alueiden (telkkari- ja tietsikka-alue johtoineen) rajaamista pois pentujen hampaista. Huomioitava on, että aikuiset koirat ja emo pääsevät tarvittaessa rauhaan pentujen hampailta. Kesäkuumalla olisi lisäksi hyvä jos aurinko ei porottaisi suoraan pentujen oleskelutilaan. Huomioi tilan turvallisuus, etteivät pennut voi jäädä jumiin minnekään (huonekalujen ahtaat kulmat, aitaus).

Puhkeavat hampaat kutittavat hirmusti.  Pennut oppivat kurottamaan esim. pöydälle, joten mitä vähemmän irtaimistoa pentujen alueella on, sen parempi. Hampaita koetellaan toisiin pentuihin, äiskään, toisiin koiriin, leluihin, seiniin, lehtiin, leluihin, kaapistoihin, sähköjohtoihin, ihmisten käsiin... oikestaan ihan kaikkeen mitä nyt voi purra. Jos ei omista silmiä selässä, voi olla viisasta rajata aluetta ja/tai suojata tietyt paikat kotoa pentujen hampailta.

Huomioi myös muut talon asukkaat. Naapureita häiritsevää ääni- ja hajuhaittaa ei saa syntyä. On ehkä hyvä ainakin mainita naapureille tulevasta pentueesta kuten itsekin tein. Kaikki naapurit ovat suhtautuneet pentueeseen todella kiinnostuneesti ja iloisesti, koiraystävällinen ja "koirapitoinen" taloyhtiö kun tämä on. Ja tietenkin, ennen kuin edes harkitset pentuetta, jos siis asut vuokrakämpässä, varmista ehdottomasti vuokraisännältäsi saatko kasvattaa pentueen vuokra-asunnossa!! Olet tietenkin itse vastuussa jos pentue aiheuttaa pintaremontin tarvetta asunnolle.

3 Aika

Ei mitään käryä, kuinka moni ottaa töistä vapaata pentueen vuoksi. Minä kasvatin pentueen töiden ohessa, enkä kokenut sitä lainkaan ongelmalliseksi. Kun tiesin lasketun ajan, osasin toivoa siihen seutuville vapaata ja juttelin pomon kanssa käytännön järjestelyistä, että entäs jos pentue ei synnykään vapaillani. Toinen kriittinen vaihe oli tietenkin astutus, jota oli vaikea ennakoida säännöllisistä juoksuista huolimatta päivälleen. Se vaati erityisjärjestelyitä pitkän matkan vuoksi, mutta niin vaan sekin hoitui. Ensimmäisinä viikkoina pentue ei juuri tarvitse kasvattajan apua, jos kaikki menee hyvin. Varaudu kuitenkin siihen että emo kuolee ja joudut pulloruokkimaan ja hoitamaan kymmenen pentua kahden tunnin välein. Kuinka tämä onnistuu jos olet töissä? Muodosta ajoissa turvaverkko tutuista ihmisistä tällaisia erityistilanteita varten. Pentueen lähestyessä luovutusikää kasvattajan aikaa tarvitaan enemmän ja enemmän pentujen sosiaalistamiseen, opettamiseen ja perushoitoon. Riittääkö sinun aikasi tarjoamaan pennuille hyvät eväät elämään? Mieti kriittisesti.

Sähköjohdot - herkullista mutta vaarallista.
Huonekalujen jalat ovat täynnä pieniä hampaanjälkiä ellei niitä suojaa.
Piha-aitaus estää pentujen juoksemisen pihatielle.

4 kommenttia:

  1. Kävitkö normaalisti töissä samaan aikaan kun pentuprojekti oli meneillään? Jos kävit, niin tuntuiko se hankalalta? Oliko mitään ongelmia sen suhteen että olit 8h poissa ja pikkupennut kotona?

    VastaaPoista
  2. Hyvä pointti, lisään myös tekstiin tuon työssäkäynnin samaan aikaan. Kiitos. Kävin siis joo normaalisti töissä enkä kokenut hankalaksi. Luotto siihen että emo kyllä hoitaa oli suuri. Ekoina päivinä kaveri kävi tsekkailemassa että kaikki on ok, mikä lisäs mielenrauhaa töissäollessa. En kokenu siis mitenkään hankalaksi.

    VastaaPoista
  3. Kiva kirjoitus omista kokemuksistasi :) Itse odottelen tässä tokaa pentuetta kerrostalossa, eka pentue oli kesällä joten päästiin pihalle paljon, saa nähdä miten maaliskuussa syntyvä pentue sujuu!

    Ylipäätään halusin kommentoida johonkin blogiasi, sillä löysin tieni tänne ekaa kertaa. Ensimmäinen reaktio oli pyöritellä silmiä paimensekoitusten kasvatukselle, mutta kävin lukemassa läpi kasvatus-sivustosi ja täytyy myöntää, että olen monesta asiasta samaa mieltä sun kanssa. Etenkin mielipiteesi Kennelliitosta. Vaikka kasvattelen aussieita, niin huoli geneettisen monimuotoisuuden vähenemisestä on suuri. Siksi pyrin astuttemaan ulkomaisilla uroksilla ja tuomaan tuontikoiria, mutta jossain vaiheessa se ei vain enää riitä rikastuttamaan geneettistä pohjaa... Peukku kuitenkin sun hyvin perustelluille mielipiteille ja uskolle omaan juttuun! Olet varmasti paljon tiedostavampi ja tunnollisempi kuin useat rotukoiren kasvattajat. Jään seurailemaan blogiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Shanti! Et liene ainokainen ensireaktiosi kanssa. Samalla tapaa reagoin itsekin jos bongaan jostakin tarkotuksella teetetyn sekispentueen. Toisinaan reaktio muuttuu ja no useimmiten se pysyy samana... :D Kiva kuulla että lukaisit ajatelmani läpi. Tsempit pentueeseen ja tervetuloa lukijaksi!

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.