Tässäpä tätä ajatuksen purkua yhdistelmästä. Carasta voit lukea lisää tämän blogin syövereistä useamman vuoden takaa, tai vaihtoehtoisesti voit lukaista koosteen neidistä sen omalta sivulta.
Terveys- luustoUroksella on priimalonkat, kyynärät ja polvet sekä terveet silmät. Selkä kuvataan myöhemmin. Sen lähisuvussa on polvivika jota on jouduttu operoimaan. Suvussa esiintyy lonkkaniveldysplasiaa, ja suvun luustoa on tutkittu melko paljon. Porokoira on luustoltaan hyvin terve rotu mikä tuki valintaani juuri tähän yhdistelmään. Nartulla on B/B lonkat ja terveet kyynärät, polvet ja selkä sekä silmät. Suvussa esiintyy lonkkaniveldysplasiaa ja vain vähäinen määrä suvun koirista on luustotutkittuja. Kummallakaan vanhemmalla ei ole nivelrikkoa ja kumpikin on kestänyt hyvin aktiivikäyttöä. Narttu ei kehitä itselleen herkästi lihasjumeja.
- autoimmuunisairaudetUros on geenitestattu terveeksi porokoirille tyypillisten sairauksien varalta ja on näiden osalta terve. Molemmilla vanhemmilla on terve turkki ja iho. Narttu oireilee vatsallaan jos se syö jotakin hyvin mausteista tai grillattua, mutta ei reagoi esimerkiksi jos ruoka vaihtuu saman päivän sisällä kuivaruuasta raakaruokaan. Kumpikaan vanhemmista ei ole allergiaoireillut tai sairastellut korva- tai silmätulehduksia.
- somaattiset sairaudetKummallakaan vanhemmista ei esiinny lähisuvussa epilepsiaa, diabetestä, haima- tai maksavikaa, sydänsairauksia tai muutakaan somaattista sairautta.
- lisääntyminenYhdistelmä on hyvin elinvoimainen. Lähisuvuissa ei ole esiintynyt astutus-, tiinehtymis-, synnytys- tai emonvaistollisia ongelmia. Kummankin suvussa pentuekoot ovat yleensä ottaen hyvän kokoisia ja pentukuolleisuus on harvinaista. Uros on astunut luonnollisesti ja aikaansaanut aina suurehkoita pentueita. Nartun se astui kaksi kertaa ilman ihmisen apua. Nartun isä on astunut luonnollisesti ja periyttänyt suuria pentueita vaikka on itse pentueensa ainokainen. Nartun emä oli helppo astuttaa, se tiinehtyi hyvin ja sai keskisuuren pentueen sekä hoiti sen alusta loppuun saakka erittäin hyvillä emonvaistoilla.
- muu terveysKummallakaan vanhemmalla ei ole taustallaan mystisiä ontumisia tai muuta omituista oiretta tai käyttäytymistä. Molemmilla on normaali täysi purenta, ja ehkä on itsestäänselvyys että urokselta löytyvät molemmat kivekset mutta mainitaan nyt tämäkin.
- saalisviettiUros ei lähde riistan hajun perään. Toisinaan se jahtaa saalista näköärsykkeestä ja lopettaa jahtaamisen viimeistään kun saalis katoaa näkyvistä. Se ei ole hanakas käymään saaliiseen kiinni, ja se paimentaa intensiivisesti mm. poroja. Sen paimennus on niin intensiivistä ettei sen edes tarvitse mennä kovinkaan lähelle paimennettavia kun ne jo tottelevat sitä. Se ei käy kiinni kuolleeseen leluun mutta tykkää riepotella lelua. Se ei erityisesti kanniskele leluja eikä varsinkaan puolusta ruokaa tai leluja. Omistajaansa kohtaan se on kuitenkin puolustushalukas ja se yleensä hyökkää ennen kuin katsoo kuka sen reviirille yllättäen tunkeutunut koira on. Narttu nuuskii riistan hajua vain toisinaan. Kun se saa näkökontaktin saaliiseen, se virittyy heti ja jahtaa ja puree hanakasti saalista tai lelua. Toisinaan se etsimällä etsii saalisärsykkeitä ympäristöstä. Se syttyy vähäisesti kuolleelle lelulle. Se tykkää kanniskella lelua eikä se puolusta ruokaansa tai lelujaan lähes ikinä. Se luopuu hyvin herkästi resursseistaan.
- laumaviettiUros on melko voimakkaasti laumaviettinen. Se ei lähde kauas omistajastaan ja tarkkailee vähän väliä että omistaja on näkösällä. Se viihtyy laumansa luona ja hakeutuu hyvin usein ihmiskontaktiin oma-aloitteisesti. Se ei kärsi eroahdistuksesta. Narttu on vomakkaasti laumaviettinen, ja se pysyttelee tiiviisti omistajansa läheisyydessä ja asettautuu usein omistajansa lähelle nukkumaan ja oleilemaan. Se hakee usein omistajansa huomiota ja nauttii siitä. Narttu lähtee välittömästi etsimään omistajaansa jos se menettää näkökontaktin. Narttu saattaa kuitenkin lähteä saaliin perään omistajan huudoista välittämättä, joten saalisvietti menee toisinaan laumavietin edelle. Narttukaan ei ole ikinä kärsinyt eroahdistuksesta.
- avoimuusSekä uros että narttu ovat ihmisiä kohtaan avoimia ja luottavaisia eivätkä ne ole koskaan osoittaneet aggressiivisuuden merkkejä ihmistä kohtaan. Ne eivät ole arkoja eivätkä pidättäytyväisiä. Lapsia kohtaan molemmat käyttäytyvät luontevasti ja avoimesti. Uros saattaa olla varautunut toisia uroksia kohtaan ja se haastaa toisia uroksia. Uros on laumansa pohjalla lauman hierarkiassa. Narttu arastaa suurikokoisia ja liian innokkaasti käyttäytyviä toisia koiria mutta tulee pääosin aina toimeen toisten koirien kanssa varsinkin kun se saa tutustua niihin hetken. Narttu on laumansa hierarkiassa keskitasolla. Kumpikaan vanhemmista ei osoita lainkaan terävyyttä, joten jälkikasvu sopii todennäköisesti lapsiperheeseen.
- pehmeys/kovuusMolemmat vanhemmat ovat enemmän pehmeitä kuin kovia. Ympäristöä kohtaan kumpikaan niistä ei käyttäydy pelokkaasti eivätkä ne kehitä itselleen pelkotiloja ympäristön tapahtumista. Ne menevät reippaasti tutustumaan uusiin, epäilyttäviin asioihin. Alusta- tai ääniarkuutta kummallakaan ei esiinny. Uros on luonnetestin mukaan kovuudeltaan rotunsa keskitasoa.
- temperamenttiKummankaan vanhemman temperamentti ei ole kovin suuri. Ne eivät reagoi liian vilkkaasti ympäristössä tapahtuviin asioihin. Nartulla on täyssisko joka on sitä temperamenttisempi.
- hermorakenneUros piippailee tylsistyessään ja toisinaan sille vieraassa paikassa. Se on kuitenkin muutoin hyvin hiljainen eikä juuri koskaan hauku. Se on saanut luonnetestissä oikein hyvän pistemäärän joka asettuu rotunsa keskipaikkeille tai hieman sen yli, eikä yksikään testin osa-alue ole miinuksilla. Narttu piippailee vain oikeasta syystä, ei juuri ikinä turhan takia ja se vaatii huomattavasti enemmän painetta tilanteeseen jotta se alkaa äännähdellä. Narttu haukkuu vain innostuessaan ja kiihtyessään paljon esimerkiksi agilityradalla tai kun joku tulee kylään. Ikkunan ohi kulkeville ihmisille ja koirille se harvoin reagoi ja silloinkin se lähinnä säestää lauman toista koiraa. Narttu on kohtuullisen hyvähermoinen.
Uros on sirorakenteinen ja on korkearaajainen. Sen lanne on hieman liian pitkä, rintakehä lyhyehkö ja se on selkeästi korkeuttaan pidempi. Karvanlaatu on melko pehmeää, pitkää ja suoraa sekä pohjavilla tiivistä. Se omaa hyvät etukulmaukset mutta heikot takakulmaukset. Uroksella on erittäin hyvä liike. Narttu on pitkänomainen, pitkä- ja suorakarvainen ja sillä on normaali pohjavilla. Sen karvanlaatu on lievästi karkeahkoa ja sillä on hyvä, matkaavoittava liike. Uros on 55cm/21kg, narttu 42cm/13kg.
Millaisia jälkeläisiä on odotettavissa
Yhdistelmä on omalla mittapuullani varsin terve. Varsinkin yhdistelmän elinvoimaisuuden koen erittäin hyväksi ja minusta se on melkein tärkein lähtökohta koiria kasvattaessa.
Toivon että kasvattien tulevia omistajia kiinnostaisi luustokuvauttaa ja silmätutkituttaa kasvatit sitten aikanaan. Mikäli minkäänlaista terveydellistä epäkohtaa ilmenee, olisin erittäin kiitollinen jos tällainen tieto kulkeutuisi minulle. Luusto on tietenkin kaikkein konkreettisin seikka terveydessä, mutta kaikki muukin aina lisääntymisterveydestä tassujen kutinoihin ja hampaiden normaaliin vaihtumiseen sun muihin osatekijöihin kiinnostaa.
Luonteeltaan odotan jälkeläisten olevan ensimmäistä pentuetta hieman aktiivisempaa sakkia. Uskoisin että ne jaksavat tehdä hyvin töitä omistajansa kanssa, kuitenkin niin että ne kestävät myös tylsyyttä. Korostan, että luoksetulon opettamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien saalisvietin voimakkuuden vuoksi. Saalisvietti on suureksi eduksi harrastuksissa, mutta arjessa se voi olla haaste koiran irtipidon ja toisten lemmikkien (kissat, kanit) kannalta.
Tässä yhdistelmässä olen erityisen innoissani siitä että jälkeläisillä on odotettavissa voimakas laumavietti. Se on ominaisuus josta pidän koirissa. Koen, että sen avulla voi rakentaa helposti hyvän suhteen koiraan. Pidän siitä että koira pysyy lähelläni omasta tahdostaan eikä vain siksi että minä vaadin niin. Laumavietti voi myös toimia yhtenä palkkauskeinona harrastuksissa kun koira palkkaantuu omistajan huomiosta eli kehuista ja silityksistä. Yksinään laumavietti ei kuitenkaan välttämättä riitä palkkauskeinoksi, joten riittävä saalisvietti auttaa palkkauksessa. Voimakas laumavietti voi sekin aiheuttaa ongelmia kuten eroahdistusta. Siksi yksinoloa kannattaa alkaa harjoitella systemaattisesti heti kun pentu saapuu uuteen kotiinsa. Ei kannata luottaa siihen että koira oppii yksinolon ilman opettamista.
Kumpikin yhdistelmän vanhemmista on suhteellisen pehmeä omalla mittapuullani. Ne eivät vaadi kovaa kättä ymmärtääkseen mitä niiltä vaaditaan. Hyvä niin, koska en voi sietää koiria joille jokainen asia täytyy kertoa pää punaisena ja vain siitä ilosta että ne unohtavat asian ehkä jo muutaman minuutin kuluttua.
Vaikka vanhemmat ovatkin ohjaajaa kohtaan pehmeitä, ne eivät ole pehmeitä ympäristöä kohtaan. Narttu ei ota itseensä vaikka se joskus jotakin asiaa säikähtäisi. Se unohtaa asian hetken kuluttua ja palautuu jännittävistä tilanteista nopeasti. Siihen on erittäin helppo luottaa. Vaikka minä veisin sen minne tahansa, se ottaa asiat lunkisti eikä sätkyile turhista.
Molempien vanhempien avoimuus ihmisiä kohtaan takaa toivottavasti sen että kasvatit menestyvät harrastuksissa ja perheen parissa myös pienten lasten ympäröiminä. Siltikin kasvatit tulee sosiaalistaa niin että ne eivät ole moksiskaan vieraiden ihmisten erilaisista lähestymistavoista ja että ne osaavat kohdata vieraan koiran ja ihmisen pelkäämättä ja liikaa intoilematta.
Kasvatit tulevat todennäköisesti olemaan suurimmalti osin melko siroja ja pitkänmallisia. Niitä kuvastaa kuiva olemus ja matkaavoittava, kevyt ja sujuva askellus. Niillä tulee olemaan pitkä, suorahko, säänkestävä turkki ja riittävä pohjavilla. Niiden säkäkorkeudet tulevat vaihtelemaan noin 45 - 55cm välillä ja paino tulee olemaan jotakuinkin 15 - 25kg.
Vaikka kasvattini ovatkin sekarotuisia, pystyn silti kertomaan niistä paljon ja voin sanoa mihin asioihin niiden kasvatuksessa kannattaa kiinnittää huomiota, koska tunnen pentujen kummankin vanhemman ja olen ottanut asioista selvää.
Olen kasvattanut nartun ja sen siskon omasta koirastani aina pentulaatikosta saakka ja sain tutustua urokseen viikon verran, mikä oli aivan erityisen hyvä tilaisuus. Pystyin siis tekemään uroksesta omia havaintojani ja havainnoimaan sen käytöstä eri tilanteissa. Uroksen omistaja vielä kertoi uroksesta erittäin avoimesti, niin hyvistä kuin huonoistakin puolista, joten pystyin peilaamaan näkemyksiämme samasta koirasta.
Arjen helppous tai sen vaativuus on toki osittain kiinni koiran perimästä, mutta ympäristölläkin on merkityksensä. Tietyt asiat nyt vain täytyy jokaisen koiran osata. En kuitenkaan voi kieltää etteikö pentujen rotukoiraa monimuotoisempi perimä vaikuttaisi hieman niiden luonnevariaatioon verrattuna rotukoirapentueeseen. Tiedän, millaisia luonne-eroja pentujen välillä on ja pystyn näin valikoimaan niille juuri oikeat, sopivat kodit. Pennut lähtevätkin uusiin koteihin hyvin pitkälti sillä perusteella, kuinka uskon kunkin pennun sopivan pennunottajalle luonteensa puolesta.
On aina helpompi ennaltaehkäistä kuin korjata jo olemassa olevia ongelmia. Vaikka kummatkin pentueen vanhemmat ovat arjessa perushelppoja ja hyvätapaisia koiria, se ei tarkoita että ne olisivat sellaisia ilman kouluttamista. Jokainen koira täytyy kouluttaa sille sopivalla, opastavalla, reilulla ja johdonmukaisella tavalla. Ei voi olettaa että pentu muovautuu oikeille urille itsestään ja vain hyvällä tuurilla.
Ensimmäinen vuosi pennun tulon jälkeen tulisikin järjestää niin että ei jousta koiran peruskoulutuksessa eli sisäsiisteydessä, hihnakäytöksessä, yksinolossa, rauhoittumisessa ja luoksetulossa. Jos sinun tulee valita ystävien kanssa hengailun ja koiran yksinoloharjoitusten välillä, valitse jälkimmäinen. Teet kauaskantoisia valintoja.
Yhdistelmä on omalla mittapuullani varsin terve. Varsinkin yhdistelmän elinvoimaisuuden koen erittäin hyväksi ja minusta se on melkein tärkein lähtökohta koiria kasvattaessa.
Toivon että kasvattien tulevia omistajia kiinnostaisi luustokuvauttaa ja silmätutkituttaa kasvatit sitten aikanaan. Mikäli minkäänlaista terveydellistä epäkohtaa ilmenee, olisin erittäin kiitollinen jos tällainen tieto kulkeutuisi minulle. Luusto on tietenkin kaikkein konkreettisin seikka terveydessä, mutta kaikki muukin aina lisääntymisterveydestä tassujen kutinoihin ja hampaiden normaaliin vaihtumiseen sun muihin osatekijöihin kiinnostaa.
Luonteeltaan odotan jälkeläisten olevan ensimmäistä pentuetta hieman aktiivisempaa sakkia. Uskoisin että ne jaksavat tehdä hyvin töitä omistajansa kanssa, kuitenkin niin että ne kestävät myös tylsyyttä. Korostan, että luoksetulon opettamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien saalisvietin voimakkuuden vuoksi. Saalisvietti on suureksi eduksi harrastuksissa, mutta arjessa se voi olla haaste koiran irtipidon ja toisten lemmikkien (kissat, kanit) kannalta.Tässä yhdistelmässä olen erityisen innoissani siitä että jälkeläisillä on odotettavissa voimakas laumavietti. Se on ominaisuus josta pidän koirissa. Koen, että sen avulla voi rakentaa helposti hyvän suhteen koiraan. Pidän siitä että koira pysyy lähelläni omasta tahdostaan eikä vain siksi että minä vaadin niin. Laumavietti voi myös toimia yhtenä palkkauskeinona harrastuksissa kun koira palkkaantuu omistajan huomiosta eli kehuista ja silityksistä. Yksinään laumavietti ei kuitenkaan välttämättä riitä palkkauskeinoksi, joten riittävä saalisvietti auttaa palkkauksessa. Voimakas laumavietti voi sekin aiheuttaa ongelmia kuten eroahdistusta. Siksi yksinoloa kannattaa alkaa harjoitella systemaattisesti heti kun pentu saapuu uuteen kotiinsa. Ei kannata luottaa siihen että koira oppii yksinolon ilman opettamista.
Kumpikin yhdistelmän vanhemmista on suhteellisen pehmeä omalla mittapuullani. Ne eivät vaadi kovaa kättä ymmärtääkseen mitä niiltä vaaditaan. Hyvä niin, koska en voi sietää koiria joille jokainen asia täytyy kertoa pää punaisena ja vain siitä ilosta että ne unohtavat asian ehkä jo muutaman minuutin kuluttua.Vaikka vanhemmat ovatkin ohjaajaa kohtaan pehmeitä, ne eivät ole pehmeitä ympäristöä kohtaan. Narttu ei ota itseensä vaikka se joskus jotakin asiaa säikähtäisi. Se unohtaa asian hetken kuluttua ja palautuu jännittävistä tilanteista nopeasti. Siihen on erittäin helppo luottaa. Vaikka minä veisin sen minne tahansa, se ottaa asiat lunkisti eikä sätkyile turhista.
Molempien vanhempien avoimuus ihmisiä kohtaan takaa toivottavasti sen että kasvatit menestyvät harrastuksissa ja perheen parissa myös pienten lasten ympäröiminä. Siltikin kasvatit tulee sosiaalistaa niin että ne eivät ole moksiskaan vieraiden ihmisten erilaisista lähestymistavoista ja että ne osaavat kohdata vieraan koiran ja ihmisen pelkäämättä ja liikaa intoilematta.Kasvatit tulevat todennäköisesti olemaan suurimmalti osin melko siroja ja pitkänmallisia. Niitä kuvastaa kuiva olemus ja matkaavoittava, kevyt ja sujuva askellus. Niillä tulee olemaan pitkä, suorahko, säänkestävä turkki ja riittävä pohjavilla. Niiden säkäkorkeudet tulevat vaihtelemaan noin 45 - 55cm välillä ja paino tulee olemaan jotakuinkin 15 - 25kg.
Vaikka kasvattini ovatkin sekarotuisia, pystyn silti kertomaan niistä paljon ja voin sanoa mihin asioihin niiden kasvatuksessa kannattaa kiinnittää huomiota, koska tunnen pentujen kummankin vanhemman ja olen ottanut asioista selvää.
Olen kasvattanut nartun ja sen siskon omasta koirastani aina pentulaatikosta saakka ja sain tutustua urokseen viikon verran, mikä oli aivan erityisen hyvä tilaisuus. Pystyin siis tekemään uroksesta omia havaintojani ja havainnoimaan sen käytöstä eri tilanteissa. Uroksen omistaja vielä kertoi uroksesta erittäin avoimesti, niin hyvistä kuin huonoistakin puolista, joten pystyin peilaamaan näkemyksiämme samasta koirasta.Arjen helppous tai sen vaativuus on toki osittain kiinni koiran perimästä, mutta ympäristölläkin on merkityksensä. Tietyt asiat nyt vain täytyy jokaisen koiran osata. En kuitenkaan voi kieltää etteikö pentujen rotukoiraa monimuotoisempi perimä vaikuttaisi hieman niiden luonnevariaatioon verrattuna rotukoirapentueeseen. Tiedän, millaisia luonne-eroja pentujen välillä on ja pystyn näin valikoimaan niille juuri oikeat, sopivat kodit. Pennut lähtevätkin uusiin koteihin hyvin pitkälti sillä perusteella, kuinka uskon kunkin pennun sopivan pennunottajalle luonteensa puolesta.
On aina helpompi ennaltaehkäistä kuin korjata jo olemassa olevia ongelmia. Vaikka kummatkin pentueen vanhemmat ovat arjessa perushelppoja ja hyvätapaisia koiria, se ei tarkoita että ne olisivat sellaisia ilman kouluttamista. Jokainen koira täytyy kouluttaa sille sopivalla, opastavalla, reilulla ja johdonmukaisella tavalla. Ei voi olettaa että pentu muovautuu oikeille urille itsestään ja vain hyvällä tuurilla.
Ensimmäinen vuosi pennun tulon jälkeen tulisikin järjestää niin että ei jousta koiran peruskoulutuksessa eli sisäsiisteydessä, hihnakäytöksessä, yksinolossa, rauhoittumisessa ja luoksetulossa. Jos sinun tulee valita ystävien kanssa hengailun ja koiran yksinoloharjoitusten välillä, valitse jälkimmäinen. Teet kauaskantoisia valintoja.
