14.6.2016

Agimaanikot agimaaniset



Agilittyy sielä, agilittyy myäski tuola. Vuan mikäs se tuolt kurkistelloo? Notta agility tietenski!

Perjantaina vedin itsenäisesti ihan oikeet aksatreenit ilman toista koutsia. Ekalla kerralla viime perjantaina mukana oli ryhmän toinen koutsi. Suunnittelin samalla ensimmäistä kertaa ikinä radan koulutettavalle ryhmälle. Radan olin suunnitellut puolikkaalle kentälle mutta käytössä olikin koko kenttä. Toisella puolikkaalla sai sitten treenailla vapaasti omaa vuoroa odotellessa.



Lähdin suunnittelemaan rataa ihan vain nakkelemalla pari estettä Agility Mapsissa niin, että sinne muodostui tietyt ennalta haluamani tehtävät täyttävät estekombinaatiot. Välit täyttelin ihan keksimällä ja kokeilemalla. Halusin että rata sisältää kohtia joissa voi harjoitella putkijarrua, pakkovalssia ja vastakääntöä/jaakotusta. Samalla radalla korostui linjaus ja takaakiertoon irroittaminen. Pyytelin toki palautetta treenistä, se on tosi tärkeetä miulle tässä vaiheessa, ja sain hyvää palautetta treenin vaikeustasosta ja neuvojen antamisesta. Huippukiva ryhmä vedettävänä, ja voi ku mää tykkään kouluttaa!

Kuinka te muut agilityä kouluttavat suunnittelette radan treeneihin? Ois tosi nasta kuulla käytännön vinkkejä!



Koska torstain viikkoreenilöiset jäi välistä mökkeilyn takia, tehtiin koutsausrataa vielä tyttöjen kans harkkojen jälkeen. Ei sitä vaan jotenki osaa niin tosissaan mennä jos ei oo koutsia ja muita paikalla. Se o vähä sellast et no männää ny vähä tonne noi ja tehhää jottai. Vähä ku Kajjaanissa sillo ku reenattii omatoimisesti kerta viikossa viikkoreenin ohessa. Mut kyllä siihen omatoimiseenki treeniin jotenki ajallaan oppii. Ja sitä pitäs vaan tehä paljo enemmän. Välimatka vaan kehtuuttaa vaikka ei kai joku 15km pahakaan matka hallille oo.



Tehtiin vielä ittenäisen treenin lopuks jo kauan himoitsemaani mutkaputki - kepit - hyppy suoraa jota koirat rallitteli ees taas aina nii et palkka tuli putkelta vasta keppien jäläkeen. Näin treenattiin taas niitä herpeleen kepakoita vahvemmaks osaks rataa. Molemmat haki kepit erittäin hyvin, pujotteli erittäin hyvällä tekniikalla ja kertaakaan keskeyttämättä. Tehtiin tietenskin yhtä palio toistoja kummaltakkii puolelta. Cicaro ei kestänyt lainkaan sitä että takaaleikkasin ennen keppejä. Sen taakse ei mitenkään voi jättäytyä kepeillä, tai no jos joku ois etupalkkaamassa niin sitten ehkä. Mut ehkä meidän ei koskaan tarttekaa oppia sellasia hienouksia. Mä kyllä ennätän vikkelillä kintuillani vaikka valssin tai persjätön keppien lopussakin. Kun vaan joskus ois ees normivarmat kepit, jotka ei aina kariutus siihen että koira ei kestä kepeillä loppuun saakka, niin hemmetti ku ois kivaisaa.



Alan häivyttää keppien palkkausta kauemmas kepeistä, katotaan tuottasko se tulosta joskus. Sellattis sarjoja, jotka vähitellen vie palkkaa kauemmas ja kauemmas kepeiltä, vois olla joita harjoteltas ihan systemaattisesti tässä tänä kesänä ja syksynä:

Putki - Kepit - Putki - PALKKA
Putki - Kepit - Putki - Hyppy - PALKKA
Putki - Kepit - Putki - Hyppy - Hyppy - PALKKA

Ja tätähän pitäs tehdä aina vain korkeammalla ja korkeammalla vireellä, jolloin virettä voisi nostaa korkeammalle esimerkiksi putkirallittelulla kas näin:

Putki - Putki - Kepit - Putki - PALKKA
Hyppy - Putki - Putki - Kepit - Putki - PALKKA

Kutsutaan tätä nyt sitten vaikka Leenan Keppijatkumoksi. Tehtävää voisi toki vaikeuttaa ottamalla enemmän ja enemmän etäisyyttä koiraan aina ennen kuin edes siirtyy useamman esteen sarjaan.



Cicaro pyörähti mätsärikehässä viikonloppuna tuloksella SIN-. Hienosti likka esiintyi, tosin kehässä ravaaminen on siitä niin tylsää että ravi sillä on melko ponnetonta aina mätsäreissä. Se näyttää siltä ku se ois hakattu halolla ennen kehää. Cara ei tautien pelossa esiinny nyt mätsäreissä eikä muissakaan tapahtumissa, mutta kierreltiin siinä ulkokirpparialueella kummankin koiran kanssa. Likat sai paljon huomiota rauhallisuudestaan ja niitä luultiin niiden tyynen käytöksen vuoksi vanhoiksi koiriksi. Caran värityksestä kommentoitiin taas että onko se jo noin harmaantunut. Aina yhtä hauska merleväärinymmärrys!

Carasta joku kommentoi että onko se Miniature American Shepherd joka on muuten minulle täysin uusi Amerikassa rekisteröitävä roturisteytys. Kommentoijalla itsellään oli tällainen ristaus ja hän oli melkein varma että Cara on tällainen rodultaan. Ko rodusta vois ottaa vaikka lisää selvää jos joskus tulis tarvetta harkituille paimenristeytyksille eikä kotimaasta tuntus löytyvän sopivaa. Kaikki näppärän kokoiset, harkitut lammaspaimenristeytykset sykähdyttävät minua kovin, mutta pelkän pienen koon jalostusta kuten muutakaan ulkomuotoon painottuvaa jalostusta inhoksun ja bannaan.

Onnea vielä kaikille tutuille taitureille jotka kisailee SM:ssä tulevana viikonloppuna. Toivotaan hienoja suorituksia ja kivaisaa, ei liian kuumaa säätä.

PSSSST, Pömppikselle o varattu sädetysaika 21.6. Huhuhuisin jännää! Tiineyttä voit seurata tässä postauksessa.

1 kommentti:

  1. Minusta tuo miniature american shepherd oli ihan selkee australianpaimenkoira :D Olis voinut olla semmoinen kuva, missä on ihmisen kanssa, niin näkis kokoeron!

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.