Tulossa muutoksia ulkoasuun

Roo lokakuussa 2014

Blogimme nykyinen ulkoasumme on säilynyt lähes muuttumattomana jo niin kauan, että näöttimeni alkavat sotia sitä vastaan.

Nyt, te kaikki 232 lukijatoveriani ja salamyhkäiset anonyymilukijat, mitä te toivoisitte uudelta ulkoasulta? Minkä asian pitäisi säilyä muuttumattomana? Vinkkaan, että gadgetit eivät tule paljoa muuttumaan, ja banneri muuttuu vain jos keksin yhtä omaperäisen banneri-idean kuin nykyinen on. 

En halua karkottaa visuaalisella tavalla blogiimme kiintyneitä lukijoita pois, joten sana on siksi vapaa. Väsäilen toivottavasti vielä tämän vuoden puolella blogiin uuden näkymän, eli ihan ensi viikolla blogi ei vielä tule uudistumaan.

Olen jo syssymmällä suunnitellut pari alustavaa tekelettä ulkoasun taustaksi, väreinä nykyisen kämppämme sävyt - harmaa, valkea ja hempeä vaaleanpunainen. Saas nähä, miten käy.

Möllitoko

No nyt on ekat möllitokot takana, pelotti niin hitokseen että heräilin edellisenä yönä ties kui monta kertaa ja aina ku töissä ollessani satuin muistamaan lähestyvät kisat ni vatsassa muljahti inhasti. Kokemusta siis lähettiin keräämään, ja katteltiin mihin tällasten sunnuntaitreenaajien rahkeet riittää tällasella hermorauniojännityksellä. Kisapaikalla käytännöt sujuivat suht hyvin, ei mitään epäselvyyksiä missään.

Luoksepäästävyydessä ei moittimista, koira oli sopivan hillitty eli ei hyppiny tuomarin päälle tai liehunu mitä vähä pelkäsin. Paikkamakuussa oli yhteensä 4 koiraa samaan aikaan, ja me oltiin reunimmaisia. Cara oli ihan toisissa maailmoissa ja se jäi vinoon perusasentoon, joten se oli myös maatessaan vinossa - hups. Viereinen koira nousi seisomaan ja taustalla joku koira häsläs jotaki ihmeellistä vaikka osallistujille oli vannotettu että mikäli koiria pidetään hallissa, niiden tulee olla ehdottoman hiljaa. Pienestä häiriöstä huolimatta Koopu pysyi hienosti, ei nuuhkinut kertaakaan maata eikä siirtänyt painoa toiselle lonkalle. Se kuitenkin vaati kaksoiskäskyn maahan mennäkseen, mutta nousi peruasentoon hienosti luvan saatuaan ekalla käskyllä.

Yksilöliikkeissä ongelmana oli lähinnä se ainainen tokopulmamme - alhainen vire. Vaikka oltiin tutussa hallissa, koira oli jossain ihan muualla ku hallissa kisaamassa. Sitä sai vähän väliä herätellä tekemään ja jouduin antamaan paljon lisäkäskyjä ja puhumaan ylimääräisiä. Teknisestihän tämä koira osaa nämä jutut. Ei tokossa ole kyse vaikeista asioista. Mutta ilman sopivaa virettä on aivan sama missä kuosissa on liikkeiden tekninen hallinta, jos koiralta ei löydy virettä tehdä liikkeitä. Seuraamiset olivat arvatenkin heikoimmat. Luoksari ja jäävit olivat ihan OK, niissä löytyi jo vähän sitä normaalia virettä. Estehyppyä on treenattu aika vähän, mutta sekin sujui hienosti. Videolta huomasin, että tein apuliikkeen olallani, mitä en huomannut liikettä suorittaessa. Kokonaisvaikutus lisäkäskyjen ja huonon vireen takia 8. Palkata oisin voinu innokkaammin liikkeiden välissä, mikä ois voinu nostaa virettä.

Aika hyvin arvasin, kuinka möllit tulevat menemään. Ehkä me vielä uskalletaan uudelleen mölleilemään, kun vaan tulis treenattua ahkerammin ja tavoitteellisemmin. Kiksu odotti kotona kiltisti kisojen ajan syömässä sille jättämääni jäistä hirvenluuta. Se söi luuta tullessamme niin innokkaasti, että tuskin tuli meitä tervehtimään. Se vaikutti jopa loukkaantuneelta, ku ei elehtinyt ollenkaan kaivanneensa meitä. Vaan hyvä joskus erottaa nääki kaks toisistaan, ees hetkeks. Voinkohan koskaan kisata kahden koiran kanssa samaan aikaan tokossa, jos paikkamakuu ei järjesty erissä niin kuin näissä kisoissa? Seuraavina kisoina oiski pitkästä aikaa mölliagility ens lauantaina.

Arvio möllitokojen tuloksista

Luoksepäästävyys 9 - innostuu ehkä liikaa 

Paikalla makaaminen 8 - saattaa nuuhkia ja katsella lajitovereita

Seuraaminen kytkettynä 6 - hihnan kanssa vaikeampaa, kai

Seuraaminen taluttimetta 7 - njaa seuraaminen on varmaan kontaktipuutteista, käännökset ehkä väljiä

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - tätä se yrittäs usein kesken seuruunkin...

Luoksetulo 10 - tää on meidän bravuuri, niin yleensä...

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - ei välttämättä pysähdy samantien, saattaa vaatia kaksoiskäskyn

Estehyppy 7 - saattaa vaatia kaksoiskäskyn, saattaa nuuhkia estettä ja istua perusasentoon luvatta 

Kokonaisvaikutus 8 - minun jännitykseni saattaa vaikuttaa vireyteen

Tulos

Luoksepäästävyys 10 - ei innostunut liikaa, heilutti iloisesti häntää ja nuuhki kättä

Paikalla makaaminen 8 - ei nuuhkinut tai katsonut lajitovereita, mutta jätin koiran vinoon ja se vaati tuplakäskyn maahan mennäkseen koska ei ollut kuulolla
Seuraaminen kytkettynä 6 - vireetöntä menoa, koiraa sai herätellä koko ajan mukaansa

Seuraaminen taluttimetta 5 - vireetöntä menoa edelleen, koira vaati paljon kannustusta

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 - ihme ja kumma, koira joka meinaa jatkuvasti langeta maahan seuraamisen yhteydessä, vaatikin tuplakäskyn!!

Luoksetulo 9 - en tiedä mikä tässä oli vikana, puhdas ja siisti, reipas suoritus mielestäni

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - ekalla käskyllä meni, mutta ois voinu olla nopeempi stoppi ja vilkaisin hieman taakseni jäikö koira seisomaan vai ei

Estehyppy 7 - ekalla käskyllä hyppäs noin 1,5m päästä aika suoraan asentoon, ainoa vika että nuuhki estettä mitä ei normaalisti tee

Kokonaisvaikutus 8 - vire puuttuu, liikaa lisäkäskyjä, jännittynyt ohjaaja = jännittynyt muissa maailmoissa oleva koira
Yhteispisteet 145p, ALO2

Videosta kiitos henkilölle X

Millainen on hyvä blogi?

Perustuu yhden ihmisen mielipiteeseen ja ärsytyksen multihuipentumaan.

Hymiöitä välttäisin blogissa viimeiseen saakka. Voin paljastaa salaisuuden blogimme historiasta, että olen itse karsinut jälkikäteen valtavan määrän hymiöitä vanhimmista postauksistamme. Ne sopivat ehkä facebookiin, mutta eivät blogiteksteihin. Pahimmillaan olen nähnyt hymiöitä aivan joka kappaleen perässä. Hymiöiden liikakäyttö syö uskottavuutta ja siitä tulee herkästi sellanen fiilis, ettei kirjoittaja kykene tuomaan mielialaansa muuten julki kuin näitä pallopäitä käyttämällä.

Kielellä voi rikastuttaa tai köyhdyttää blogia. Liika murteen käyttö, turhien "aha, jaaha, hmmh" ym. täytesanojen käyttö ei vain näytä hyvältä. Täysin kirjakielinen teksti taas ei välttämättä ole niin kiinnostavaa luettavaa. Tekstin tulisi olla helposti luettavaa, ei mitään koukeroista fonttia tai kissan kokoista fonttia. Lisäksi reunaan tasattu teksti on luettavampi kuin keskitetty teksti. Siispä epäsymmetriafoobikot, tekstit rohkeasti sinne vasempaan reunaan.

Blogin nimen muotoiluun kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa ja yrittää keksiä heti pysyvä nimi blogille. Jatkuvat osoitteenvaihtajat eivät vaikuta olevan sitoutuneita bloggaamiseen ja ovat vielä kuin tuuliajolla ja karkottavat lukijat jatkuvalla osoitteen venkslaamisellaan. Blogin nimessä kannattaa myös käyttää harkitusti sanoja. Viiden sanan mittainen nimi on blogille pitkähkö, ja se muistetaan ehkä huonommin. Kliseiset englanninkieliset sitaateista muodostuvat bloginimet toimivat joskus, ja joskus ne eivät toimi.

Videot ovat kiva lisä ainaisiin kuviin. Kukaan ei kuitenkaan jaksa katsoa 7 minuutin mittaista videota, jossa ei tapahdu mitään erikoista. Jos video junnaa ollenkaan paikallaan, klikkaan ainakin itse hyvin herkästi sitä eteenpäin kun olen tietsikan ääressä muutenki melkone sähköjänis. Olen aina ja ikuisesti sanonut, että hyvän videon tunnistaa siitä, että sitä ei tee mieli klikata eteenpäin nopeuttaakseen sen katsomista. Hyvää videota on leikattu niin, että kaikki turha ja tylsä matsku leikkautuu pois.

Kuvien koosta ollaan montaa mieltä. Jossain vaiheessa bloggerissa näkyi trendi, että kuvien pitää olla ihan jestaksen isoja. Niin isoja, että varmasti näkyy taustan joka ikinen heinänkorsi. Joo säästäähän se vaivaa pienten kuvien avaamiselta katseltavan kokoisiksi, mutta että 24 kuvaa yli näytön kokoisina? Ei kai sentään. Ja kaiken lisäksi kuvat saattavat olla suoraan kamerasta, jolloin niissä ei välttämättä ole mitään mielenkiintoista, kun niitä ei ole käsitelty kiinnostavammiksi.

Kuvien sijoittelu on tunnetusti haastavaa Bloggerissa, mutta jos viittii nähdä vaivaa etteivät kuvat ole vinks ja vonks, niin lukijat kiittävät. Täysin kuvaton postaus on myös vähän tylsähkö visuaalisille lukijoille. Kuvissa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että ne ovat suunnilleen ajankohtaisia blogitekstiin nähden. Samoiten se että kuvat eivät ole keskenään ainaisen samanlaisia, antaa kuville arvoa.

Ulkoasu on parhaimmillaan, kun banneri on sopivan kokoinen (ei mikään koko ruudun täyttävä tai niin leveä että näyttö venähtää). Ja jos mahdollista, bannerin olisi hyvä olla jokin muu kuin reunoiltaan kulmikas. Jokainen osaa väkertää neliölaatikkobannereita, mutta transparentoituja (tausta poistettu) bannereista pidän ainakin itse enemmän. Ja jos et osaa itse banneria väsätä, niin teetä se työ jollakin joka sen osaa. Paintilla ei kummoisia saa aikaiseksi. Ulkoasun tulisi muutenkin olla mahdollisimman yhtenäinen ja selkeä ja blogin leveyssuhteiden oikeanlaiset.

Postaustahti ei aina voi pysyä samana. Toisinaan tulee viikkojenkin taukoa, koska internet ei ole koko elämä. Kuitenkin epävakaa postaustahti saattaa antaa bloggaajasta kuvan, ettei häntä kiinnosta blogata.



Postausten sisältö ei voi joka kerta olla se, kuinka tänään heräsit ja käytit koirasi aamulenkillä. Tai voi tietysti, mutta jaksaisitko itse lukea ainaisen tylsiä, arkisia postauksia? Sisällön monipuolisuus on iso tekijä. Normaalisti bloggaajat bloggaavat välillä asiapitoisesti ja toisinaan hyvinkin rennosti. Näin postaukset säilyttävät mielenkiintonsa. Ainakin koirablogeissa samat aiheet toistuvat asiapitoisissa postauksissa vähän buumityyppisesti, ja näissä erottuu parhaiten oman ajattelun esiintuomisella. Toisinaan kriittinen, jopa vähän lietsova tai hyvällä tavalla prosovoiva teksti iskee lukijaan.

Gadgetit on kivoja. Tasan niin pitkään ku niitä ei tursua liikaa. Mitä enemmän sirotellaan instaa, bloglovinii, facee sun muuta nykyaikasta, sitä kiihkeämmin ainaki ite selaan ihteni pois blogista. Jos on jo blogi, niin miksi luoda viistoista muuta reittiä seurata teidän arkeanne.

Mainonta on sellanen asia, että sitä ei passais harrastaa liikaa, tai saa tyrkyttäjän leiman ja alkaa vaan ärsyttää ihmispopulaa. Toisinaan näkee ku jotkut mainostavat blogiaan ihan joka tuutista, ihan joka postauksesta. Jos tietyt ihmiset halutessaan seuraavat blogiasi, niin miksi pitää luetuttaa sitä jatkuvasti heilläkin, jotka blogista ovat varmasti jo kymmenennen mainostamisen jälkeen tietoisia, mutta eivät syystä tai toisesta ole kiinnostuneita lukemaan jokapäiväistä postaustasi?

Omaperäisyys kiehtoo. Omaperäinen blogi ei ole kopio muista blogeista. Omaperäisyyteen ei myöskään kuulu se että lähtee mukaan jokaiseen postausbuumiin. Linkitä blogisi, arvonta, kysymyspostaus... mitä näitä nyt on. Voi huomata, että kun yksi julkaisee jonkun edellä mainituista postauksista blogissaan, viisi muuta tekee parin päivän sisään saman. Oottasivat edes että ei ois kaikki arvonta- ja kysymyspostaukset samaan aikaan. Myöskään se että jokainen julkaisee kuin pakon edessä jonkinlaisen joulukalenterin, johon sitten ei keksi ideoita kuin muilta pyytämällä. Miksi ketään kiinnostaisi oikeasti keksimällä keksiä ideoita toisen blogiin? Ei miksikään. Joten jos et kykene keksimään itse, niin harkitse uudelleen bloggaamisharrastustasi. Tekstien ja ideoiden tulisi lähtökohtaisesti lähteä sinusta itsestäsi, eikä muilta.

Mikä sinun mielestäsi on tärkeintä lukemissasi blogeissa?

Rikotaanpa taas jäätä

Näki Facebookissa ilmoituksen möllitokoista - ilmoittautui sähköpostilla ja hetken päästä mietti että mitä hemmettiä juuri meni tekemään.

Ei oo ikuna kisattu tokossa, ei edes möllitasolla, vaikka onhan me hinkattu tottista ihan pikkukääröstä saakka. Kaksjalkanen on niin fanaattinen sen suhteen, että jos jokin liike ei suju 100% varmuudella, niin kisaaminen on unohdettava samantien. Vaan entäs sitten jos nollataankin mölleissä pari liikettä? Enemmän hermostuttaa se, että en koskaan ole tokotellut kenenkään tuomaroidessa. Kuulenkohan edes mitä tuomari käskee, kun keskityn koiraan niin kympillä? Vaan... tuskin meitä pahalla muistellaan. Hhhuuuikeeta, pelottaa jo valmiiksi. Miks pittää olla tämmööne hermoperc. Pitänee kertailla liikkeitä ennen kuin koittaa maanantai 17.11. Tun tun tunnnn.

Ilmoitin vain Caran, koska pokka pettäs jos mentäs sinne kahen koiran voimin. Oon jo varmaan muutenki iha paiseissa. Cara on hiukan tasaisempi, enkä tunne itseäni niin varmaksi jos Kiksu on irti uudessa tilanteessa, että mieluummin nyt ensin näin. Pikkusella ku on vielä selkäki jukelissa, kuultiin siitä tällä kertaa treeneissä jo toisen ulkopuolisen silmän kautta. Varaan huomenna ajan hierojalle, niin nähdään auttaisko se ollenkaan.

Tehtiin sunnuntaina puuhiksessa agilityä, kummatkin koirat oikein mukavasti mukana hommassa. Pientä radantynkää mentiin ja keppejä, rengasta ja pussia myös. Renkaan kanssa oli ongelmia, kepit sujuivat ihan tosi mukavasti pitkästä aikaa.

"Aion kyl pistää niiin ranttaliks et emo häpee silmät päästäsä."

Ja sitten, kuinka arvelen möllien menevän. Ja minun paniikinomainen mielentilani varmasti vaikuttaa asiaan, että kattellaas sitte jälestä päin kuinka väärin arvasin!

Luoksepäästävyys 9 - innostuu ehkä liikaa 

Paikalla makaaminen 8 - saattaa nuuhkia ja katsella lajitovereita

Seuraaminen kytkettynä 6 - hihnan kanssa vaikeampaa, kai

Seuraaminen taluttimetta 7 - njaa seuraaminen on varmaan kontaktipuutteista, käännökset ehkä väljiä

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - tätä se yrittäs usein kesken seuruunkin...

Luoksetulo 10 - tää on meidän bravuuri, niin yleensä...

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - ei välttämättä pysähdy samantien, saattaa vaatia kaksoiskäskyn

Estehyppy 7 - saattaa vaatia kaksoiskäskyn, saattaa nuuhkia estettä ja istua perusasentoon luvatta 

Kokonaisvaikutus 8 - minun jännitykseni saattaa vaikuttaa vireyteen

Näin mä kuvittelisin pisteiden menevän sen perusteella, mitä ne menee meidän treeneissä. Seuraamiseen pitäis saada potkua, ja toivottavasti estehyppy onnistuu - se toimii vähän on off. Paikkamakuusta ei mitään tietoa, kuinka sujuu. Jos koira liikahtaa tai lähtee liikkeelle, minun varmaan täytyy hakea se pois ja siirtyä sivuun? Kiva ku tiedän näistä näin paljon. 

Keli nimeltä blue merle

Hyvää Isänpäivää Rocky-iskälle! Toivoo Caramel, Cicaro ja Aurora.

Minäpä olin ahkerana haku-kokeessa lauantaina. Vaikka pakkasta oli tuskin ollenkaan, aloillaan oleilu laittoi pienen ihmisen ihan palelemaan. En ollut aikaisemmin nähnyt hakukoetta, joten lähdin talkoilemaan ihan mielenkiinnosta - ja talkoolaisista oli toki kovasti pulaa, niin mikäs siinä vapaapäivänä pyörähtää kävelymatkan päässä kokeessa talkoilemassa.

Lauantaina pidettiin SIH-iltama parhaimmista parhaimman toverini kanssa. Koda-wss oli mukana ottamassa vastaan yhen pikkumustan ja isonharmaan mielistelypommituksen. Ainiin, SIH = Syö Itsesi Hengiltä.

Tunnuntaina oli ihan blue merle keli. En useinkaan ole nauranut itselleni ääneen metsässä ollessani, mutta kun tänään olimme niemessä lenkillä ja pidin koiria hetken irti, kadotin Caran. Huusin blue merlen väristä elikkoani metsästä ja suuriharmaa liikahti vajaan 3 metrin päässä minusta, jolloin tunsin itseni erityisen tyhmäksi ihmiseksi. Aikamoinen suojaväri! Kävelytietkin ovat aivan mustanharmaanvalkean sävyisiä, joten onneksi kävelytiellä suuriharmaa on hihnassa, tai hukkaisin sen ihan välittömästi.

Samoura samoilemassa <3

Sikaron outo lipominen on loppunut - eikä se ole edes oksentanut. Tuskin saan koskaan tietää, mikä pikkumustan sisuksia sil viisiin ärsytteli. Uskalsin tänään jopa antaa tytöille suuret hirvenluut, joita ne kalusivat pihalla hihnassa kiinni ollessaan tunnin verran. Ei ehkä iltaisten treenien kannalta niinkään viisasta täyttää koirien mahoja jo valmiiksi, mutta jospa ne jaksavat illalla jotakin vähän treeneissä touhuta. Ei mitään tietoa, mitä teemme tänään, mutta jotakin rallyn, tokon tai agilityn tapaista.

Pientä päivitystä tehty, eli lisätty Yhteistyö-kuvalinkki vasemmalle gadgetteihin.

Testaajapaimenia

Saimme testattavaksi sekä itsellemme että koiraystävillemme jälleen tuotteita Hau-Hau Championilta. Tällä erää testaamme HHC Training snackseja ja HHC Dental Sticksejä. Tuotteiden testipostaukset ilmestyvät blogiin hieman myöhemmin. Enpä arvannut postiin bussimatkalaisena mennessäni että vastassa olisi peräti 10kg laatikko. Olin varautunut että paketti on korkeintaan muutaman kilon painoinen. Sitaisin paketin ympärille kantonarut ja raahasin paketin bussiin saaden kuskilta naurahtavan kommentin jättilaatikostani. No, nytpähän on mitä testata, ja mitä jakaa tovereille! 

Meinasin viedä tuotteita testattavaksi puuharyhmäläisille, siis sinne koiraharrastusryhmään jossa olemme mukana likkojen kanssa. Siellä riittää varmasti innokkaita testaajia tuotteille. Kiitos taas Hau-Hau Championille mieluisasta syksyn ylläristä! Aikaisemmin saamamme pipo on ollut kovassa edustuksessa melkeinpä joka lenkillä ja koiratapahtumassa. Miten niin olen villinä trikoopipoihin, vieläpä koira-aiheisiin sellaisiin.

Käväisimme maanantaina Puuhiksessa vähän aikaa nyt oltuamme ensimmäistä kertaa  ryhmälenkillä kaupungilla. Lenkille osallistui yhteensä 9 koiraa ja 8 ihmistä - eli minä olin ainoa jolla oli kaksi otusta hihnan päässä. Lenkki sujui toisilleen suunnilleen tuntemattomien koirien osalta erittäin hyvin, ja kaupungin läpi vilistäessään koiralauma keräsi vinhasti ihmetystä. Toivottavasti pääsemme pian uudelleen ryhmälenkille. Onhan nuo tommoset messevää ja tervetullutta vaihtelua ainaisiin samoihin yksin kuljettuihin lenkkipolkuihimme.

Cicaro on omituinen. Kotiin töistä tultuani kohtasin matolla oksennukset. Melko kosteat, ehkä 2-3 tuntia aamuruuasta oksennetut, aavistuksen karvaa sisältävät, tummahkot oksennukset. Koirat söivät illalla n. 20 cm mittaiset hirven jäiset, lihaisat kylkiluut. Aamulla ne söivät hiukan hirvenlihaa.

Käväistiin samantien heti kun sain purjot siivottua matolta, pienellä lenkillä. Kiksu ryntäili ruohonsyöntiin melkein vetämällä monta kertaa lenkin aikana. Pelkäsin jo vaikka mitä suolitukoksesta aina suolen lävistäneeseen tai ruokatorveen kiilautuneeseen luunpalaseen, ja kämpillä tutkin koiran suun läpikotaisin taskulampun avulla. Hampaat, kielen joka pinnan, nielun, ikenet sekä hampaiden sisä- että ulkopinnat. Missään ei näkynyt merkkiäkään mistään epämääräisestä. Tunnustelin myös koiran mahan ja kaulan alueen, kuuntelin suoliäänet ja tarkkailin hengitystiheyttä. Ei mitään poikkeavaa. Massuki sillä pelaa ihan tavalliseen tapaan.

Ainoa oire nyt on että Kiksu kakisteli aiemmin pari kertaa ja nyt se lipeksii kieli ulkona monen monta kertaa, välillä taukoa pitäen ja kohta taas jatkaen. Tätä on nyt jatkunut muutaman tunnin. Koska koira ei vaikuta kipeältä eikä muutenkaan muutoin epänormaalilta, ja se syö ja juo normaalisti, tarkkailen sitä aamuun. Jos se edelleen aamulla lipeksii huuliaan eikä ole saanut oksennettua yön aikana, pitää miettiä jatkoja.

Nenäpäivän Match Show

Pitihän sinne päästä vaikka kahden vaiheilla ensin oltiinkin - miksi kaikki minne haluaisi mennä, sattuu aina samalle päivälle?

Lauantain Nenäpäivä-mätsäreihin oli ilmoittautunut yhteensä 191 koiraa, eli tuttu hallimme oli tupaten täynnä. Tuskin mahtui koirien kanssa liikkumaan, ja tämä vähä ahisti koiria ku joutuivat ohittelemaan halliin tullessa uteliaita koiria jotka pääsivät iholle tilan ahtauden takia. Eikä se ole ollenkaan luontaista että vieras koira pääsee aivan iholle, tutustumatta ensin, joten yritin parhaani mukaan tuuppia hihna pitkällä kuolaavia jättiläisiä pois päin minun likkojen luota.

Häkille saatiin hyvä paikka, mikä ihmetytti suuresti tuossa tungoksessa. Ilmoittauduttiin niin viime hetkillä. Käyn aina ilmoittautumassa ilman koiria, ja haen koirat vasta ilmoittautumisen jälkeen. Näin ei tarvihe sählätä häkin, kahen koiran ja osallistumismaksun kanssa hälinässä. Ilmoittauduimme monirotuisiin. Jouduimme odottamaan 2,5 tuntia kehään pääsyä. Siitä huolimatta koirilla oli mukava vire. Halli oli tyhjentynyt huomattavasti 2,5 tunnin odottelun jälkeen, ja YleX:n juontajillakin lienee osasyy väentungokseen yksissä mätsäreissä.

Seropeja oli 9, eli seropiluokaksi ihan mukavasti. Cara esiintyi numerolla 8, Cica numerolla 9. Molemmat saivat punaisen nauhan. Varaesittäjäni ei heti ilmestynyt paikalle, joten tuomari julisti että Kiksu on 5. eli viimeinen. Se ei siis saanut edes esiintyä nauhakehässä, vaikka yritin sanoa että sille on kyllä tulossa esittäjä ihan pian kunhan hän vie oman koiransa häkkiin. No, kehäsihteeri otti Kiksun ja vei jollekin kehän vieressä olevalle henkilölle. Caran kanssa yllettiin punaisen nauhan saaneiden seropien joukosta toisiksi. Saatiin 3 pussia kuivattuja eläinten osia ja luita ja kuvassakin komeileva lautasen kokoinen ruusuke. Ruusukkeisiin oli kyllä tosiaan satsattu, jokainen sijoille päässyt sai samankokoiset ruusukkeet. Pokaaleja sen sijaan ei muualla ku BIS-kehissä ilmeisesti jaettu.

Siispä Cara MON PUN2 ja Cica MON PUN-

Tuomari antoi kerrankin palautetta ja perustelut sijoittumisille, mistä plussa mätsäreille. Caraa kehaisi kauniin väriseksi, ja että siitä näkyy sheltti ja bortsu. Se on opetettu esiintymään hienosti. Cica tippui, koska se arasteli tuomaria. Jep, minun ihmisten syliin kiipeilijäni arasti tuomaria. Se teki saman viime kesän viimeisissä mätsäreissä. Tuomari havaitsi, että Cica liikkuu selkä hieman köyryllä, mikä saattaa selittää sen arastelun. Minun piti soittaa jo kesällä hieronta koirille, mutta siirsin sen syksylle aikataulujen ja matkan vuoksi. Nyt pitää hoitaa tuo homma. Kiksu on toisinaan pysähdellyt lenkeillä, ja se että se arastaa vieraan ihmisen kosketusta, on epänormaalia. Kyllä minulla on ollut aavistus että se saattaisi ehkä olla jumissa, vaan en oo saanut aikaseksi varata aikaa mihinkään. Selkähän sillä on kuvattu terveeksi, huomautus.

Tänään, sunnuntaina, sain paimenet riekkumaan kun hihkuin raottaessani verhot ikkunan edestä - LUNTA! Fiilikseni laski kuitenkin samantien kun pääsimme pihaporteille. Koirat tekivät aamupisut ojaan, ja samaan aikaan vastakkaiselta puolelta tietä alkoi kuulumaan "aijjaijjaijjai..." ja mieshenkilö jatkoi selittämistään jotakuinkin näin "lääniä on vaikka kuinka tässä ympärillä", samalla huitoen käsillään, "ja sitte pittää kengänpohjista puhdistaa koirankakkaa sisälle mennessä..." Katsoin miestä ikuisuudelta tuntuvan hetken ja yritin saada sanan suustani. Koirani laskivat vain nesteensä pihalle. Ja selittikö hän tosiaan minulle? Huudahdin takaisin tien toiselle puolelle "Koirani vain pissivät tähän näin, ja minä kerään aina koirieni jätökset. Pissejä on kuitenkin mahdotonta kerätä. Haluan kyllä säilyttää tämän alueen koirapositiivisena alueena, että ei tarvitsisi koirien jätöksistä huomautella." Mies kumarsi kiittäen ja hiljeni siihen paikkaan. 

Olisi pitänyt sanoa enemmän, mietin heti kun lähdin paikalta. Että on kaikkien koirienomistajien vastuulla siivota koiriensa jätökset. Ja että minä siivoan toisinaan jopa toisien koirien jätöksiä. Ja että minulla ei olisi koiria jos en siivoaisi jätöksiä. Ja että minuakin raivostuttaa siivoamattomat jätökset väärässä paikassa. Ärh. Miksi kaikki älykäs tulee mieleen vasta liian myöhään. Aina. Vaan väliäkö tuolla, viesti taisi mennä perille joka tapauksessa

Reissarit

Team valkeat tassut

Kyllä on taas matkattu sekä autolla että bussilla ja junalla. Käytiin yökyläilemässä Koda-walesin luona viime ke-to. Likat ovat kyläilleet Koda-sedän luona monen monta kertaa pennusta lähtien, joten ne olivat taas kuin kotonaan kylässä ollessaan. Kiksukaan ei jaksanut jahdata Smirre-kissaa niin pitkään kuin normaalisti, vaikka isänsä kaltaista sisukkuutta ja pitkäjänteisyyttä siltä siihen asiaan löytyykin.

Kotikotona käytiin torstaina lähinnä hakemassa jotaki roinaa lauman kotipesään, siellä ei nyt keretty ees ratsastuslenkin verran oleilla, mutta Sania päästiin moikkamaan. Perjantaina hyppäsimme aamupäivällä bussiin ja sieltä kiiruhdimme Lahteen lähtevään junaan. Omituista että toisinaan bussikuskit laskuttavat koirista ylimääräistä ja joskus eivät. Junassa kun koirista joutuu aina maksamaan. Yövyimme siskoni luona kolmen yön verran ja mukana oli myös Koda-walesin omistaja, kuitenkin ilman Kodaa.

Vastaanotto Auroran ja minun likkojen kanssa oli jälleen odotetusti jäinen. Vaan siihenhän me on jo totuttu. Cicaro ja Caramel ahdistuivat Auroran päällepäsmäröinnistä niin paljon että lymysivät sängyn ja sohvan alla. Aurora oli aivan niskan päällä. Jos Cicaro edes vilkaisi Auroraa ja koirien katseet törmäsivät, alkoi murina, eivätkä likat varmasti nukkuneet Auroran kanssa samalla alueella. Auroraahan vain huvitti kun Cica murisi sille hampit irvessä. Kuitenkin jo muutaman päivän kuluttua laumalaiset leikkivät toistensa kanssa, pystyivät vilkaisemaan toisiaan murisematta ja jopa nukkuivat vieretysten. Caramel on niin leikkisä luonne, että se sopeutui Auroran pomotteluun Cicaroa nopeammin.

Ilmeisesti koirien oleilu ja lenkkeily puolueettomalla alueella on ok, mutta omalla reviirillään eli siskoni kämpässä Aurora ottaa johtopaikan laumasta. Samoiten resursseista eli ruuasta ja huomiosta kolmikko saattaa aloittaa kahakoinnin tai jos Aurora esimerkiksi ahdistaa Cicaron nurkkaan.

Törmäsin muuten joskus keskusteluun, jossa joku kysyi mitä koiranomistajat tuumivat jos koiriansa tullaan silittelemään. Minusta se on hirmu mukavaa kun pääsee jutustelemaan vieraiden ihmisten kanssa ja tykkään siitä että koirani saavat huomiota ja harjaantuvat vieraiden ihmisten vastaanottamisessa. Kyllä taas steissillä ja bussissa oli hymyileviä kasvoja, ja eräs naishenkilö tuli juttelemaan ja raaputtelemaan koiria hyväksi toviksi ja vaihdettiin koiramaisia juttuja siinä hetki ennen junalle lähtemistämme. Siskoni taas nakkasi aikaisemmin Pikkumustan mukaan kauppareissulle, ja kaupalla Pikkumusta oli saanut hurjasti huomiota siskoni naapurilta, vanhemmalta naishenkilöltä - hän oli raaputellut kaupalla Kiksua antaumuksella ja kehunut kuinka koirat olivat olleet hyvin hiljaisia kämpällä ollessaan. Aina mukava kuulla.

Maanantaina jätettiin Lahti taaksemme ja palattiin kotia. Koirat olivat tietysti väsyjä reissusta. Hyvä etteivät nukkuneet pystyyn bussissa matkalla kämpille. Siskolleni kiitos kun saimme taas aiheuttaa naapureille harmaita hiuksia äänekkyydellämme. Olimme muuten viimekin lokakuussa siskoni luona lomailemassa lauman kanssa. Alkaako tästä jo tulla perinne?

Tänään olemme jo matkanneet jälleen etiäpäin, tällä kertaa kotikotiin pariksi viikoksi. Saavuimme tänne eilen eli tiistaina. Oon ite taas töissä kotikulmilla pari viikkoa, enkä viittis ajaa autolla kahta tuntia päivässä, joten asustan siks kotikotona töiden ajan.

Tänään saatiin pakkaset täyteen hirven lihaa ja luita. Muorin ystävä toi koirille noin 25kg säkin täynnä kaadetun hirven ylijäämälihaa. Lavuaari olisi kuvassa aivan kukkupäänä, ellei osa lihoista olisi jo purkitettu ja pussitettu. Haettiin myös toisessa kuvassa komeilevat lihaisat hirveluut metsästäjien ladolta. Kaikki tämä ilmaiseksi, eikä hyvä liha haaskautunut tulemalla kaivetuksi maahan. All win! Paloittelin pari tuntia lihoja tuossa alkuillasta, jotta koirien on helpompi (lue: siistimpi) syödä lihat aikanaan.

Kuvapostaus: Syyslenkki

Tässä ois tietysti ollu laittaa kuvia tuleviin postauksiin vaikka millä mitalla, mutta olen havainnut että mikäli säästelen kuvia myöhempiä postauksia varten, niitä kasaantuu aivan liikaa enkä enää viitsi myöhemmin julkaista kovin vanhoja kuvia. Joten, överöitykää. Saakaa överit Sikarosta ja Saramellista. 

Käytiin siis likkojen kans Savisaaressa haistelemassa hevoseläinten jälkiä ja vielä hämärän jo hieman laskeuduttua käytiin rannassa juoksemassa irti - tai no minä tyydyin vain kuvaamaan. Kuvia kertyi kiitettävästi eli liikaa - keli ja kuvausympäristö kun suosivat!