Mätsäreitä, tokoa ja uusia temppuja

Nöneee, tekipä HP:n uskollinen tietäväinen koneeni sen jälleen kerran taas, että tusahti kesken syksyn. Heeell yeaah kiitän ja kumarran ja taputan kovasti kanteen. Eli tietsikka räjähti käsiin again. Nyt hankin sen kovalevyn jo oikeesti, hävis taas kaikenlaista... tikuille tosin pelastin jo kuukausia sitten Sanin tärkeät pennutusaikakuvat, että ne on kaikki ONNEKSI tallessa, ja siskolla kans täs koneellaan kaikenlaista tallessa. Njoo kaikkee muuta silti hävis, mut elämä on.

Pentujen kans tultiin vkl kotiin, viime tiistaina treenattiin taas tokoa ja kovasti ottivat häiriötä mutta toisaalta keskittyivät aina aikansa ihan hirmuisen hyvin. Halli on aina täynnä koiria, lapset juoksee tömistellen ihan vierestä kuin härnätäkseen pentujemme keskittymiskykyä ja osa koirista riehuu ja rallittaa innokkaana omistajiensa kanssa, joten onhan tuolla aina melekonen vilske ja meno. Oon aatellu että menisin sinne joskus ysin jälkeen mielummin, ettei ois halli ihan tupaten täynnä koirakkoja. Ipanat tarvii vielä niin paljon tilaa, kun häiriötä ottavat herkästi.

Etsimistemppua alettiin harjoittelemaan tossa viime viikolla, ja ipanat sisäistivät idean hitaasti mutta varmasti. Nyt nassikat tylsistyttyään alkavat nuuskimaan tuttuja herkkujen piilopaikkoja herkkujen toivossa, hähää, ne muistaa. Kaikenlaista muuta pientä temppuilua on melkein joka ilta harrastettu.

Sisäsiisteys kämpillä OK, kotona aivan totally hukassa. On se jännä. Hetken tottuu siihen ettei tarvi olla siivoamassa jätöksiä niin eikun tuut kotia ja ipanat unohtaa sisäsiisteyden. Syitä voi olla monia, joko entiset hajut matoissa ja lattioilla, tai muuttunut elämänrytmi ja se ettei nää malta kotona käydä puskassa niin hyvin kuin tuolla Kajaanissa malttavat.

Hmhm ihan hirveetä pitää tällanen pakkotauko bloggaamisesta kun niin paljon tapahtuu kaikkea...! Muttamutta, tänään oltiin siis ensimmäistä kertaa mätsäreissä ipanoitten kans. Sani joutui taas pettymään kun ei päässyt mukaan, vaikka ei se ois kuitenkaan määränpäästä ilahtunut :| Ai, toi koira muuten kaks viikkoa sitte ku lähin kotoa Kajaaniin pennut takapenkillä, oli istunu kaks tuntia ulkona mua oottamassa, eikä suostunu tulemaan sisälle.. Voi toista, aatteli et mä hylkäsin sen. On se jotenkin niin mun koira, jää tolleen kaipaamaan ja silleen. :< Tuli heti kauhee ikävä Sanskua ku muori kerto tuon. Njaa mutta jatkellen mätsäreistä, eli siis odotukset eivät olleet korkealla, ihan lähettiin testimielessä liikkeelle. Tavoite oli, että ipanat eivät ainakaan mitään pelkäisi tai vetäisi hermoromahduskohtausta ketään tai mitään kohtaan.

Kyllä nuo aina yllättääkin, näköjään sosiaalistamisesta jo jotakin hyötyä ollut kun ipanat olivat niin järkevästi mätsäreitten ajan. Vieraat koirat ja ihmiset ei pelottanu ku ihan vähäsen hetkittäin Caramelia, mutta parilla iloisella sanalla sain sen epävarmuuden pois. Hieman saatiin luvan kanssa nuuhkaista paria vierasta koiraa ja hännät heilui. Lähtö vähän venähti ja stressasin ite että myöhästytään ekoista mätsäreistä, mut hyvin kerettiin osallistumaan ja pyysin että saan esittää kummakki koirat ite et silleen sijottavat meijät "lähtöjärjestykseen". Ei päästy pikkupentuluokkaan, koska koirat on seropeja... Toi oli vähän yllätys, mut toisaalt ihan viisas järjestely, koska oli kuitenkin erikseen luokka jo sekopeille niin niin, asia ois ollu erikseen jos ei ois ollu luokkaa sekopeille.

Odoteltiin just mukava aika siinä ennen kehän alkua, sekopien luokka oli jälleen ihan viimeisenä... Sanin kans ois tuo ärsyttäny, mut pennut kerkes just kivasti totutella hälinään ja menoon. Odoteltiin siinä ja nassikat muutamat kerrat jotakin koiraa haukahteli, mut kontaktin ottamisella meni ohi hienosti haukkumiset. Pihalla käytiin aika tiheeseen etteivät vaan sisälle halliin tekisi, eivätkä tehneetkään, hienot neidit. Monirotuisia oli vain 4kpl, mitä sinänsä harmittelin, kun sijoituttiin väkisin, eikä saanut todellista tuntua siitä, miten meillä oikeastaan meni. Cicaro esiintyi ensin numerolla 3, ja sai sinisen nauhan. Caramel esiintyi numerolla 4 saaden myös sinisen nauhan. Meil on sinisen nauhan kirous, vain yksi punainen saatu ja 11 mätsit takana koirien kans yhteensä!? luusereita ollaan joo. Vastassa oli aikuisia seropeja pari kappaletta siis. Sinisessä kehässä en voinut ite kumpaakin esittää samaan aikaan, joten kaveri esitti Cicaron. Cicaro oli SIN1 ja Caramel SIN2.

Ihan himputin hienoja neitejä oli kehässä! Pelkäsin että Caramel epävarmana herkkiksenä vetelee siellä kyyryssä ja pelokkaana ja Cicaro häslää ja pomppii tuomarin naamalle jne, mut kummatkin seurasivat oikein mallikkaasti kontaktia ottaen ilman pomppimista. Ookoo, mätseis ei kontakti ole niinkään oleellinen mutta itse tykkään siitä että meno on ns. tiivistä ja koira hallinnassa jne kun se on kontaktin alaisena. Ja kuulema monet tuomarit tykkee kontaktista. Seisominen oli hieman heiluvaista, sitä on kovasti tässä harjoiteltukin, mutta neidit on niiin liikkuvaista sorttia että. Kyllä ne malttoivat ihan muksasti seisoskella mutta eivät kuitenkaan ihan niin hyvin kuin olisivat voineet. Tuomarin antoivat tutkia hännät heiluen, hampit sai kans kattoa vastustelematta. Tässäkin pelkäsin että stressiperse Purjomel pelkää tmv mutta osoittautui aiheettomaksi pelot, ja Cicaron suunnalla pelkäsin sitä että se hyppii naamalle ja on yliriehakas, mut eei ku se otti tosi viileesti tuomarin.

Joo, ylpeä saan olla neideistä, oli tosi onnistunut päivä. Tavoitteet ylittyi reilusti ja innolla odotellaan, jos parin viikon päästä käytäs toiset mätsit. Pakko vielä kyllä sanoa, että kyllä se vähä jossaki syrämmenpohjalla ärsyttää että tuomari ei tavallaan ottanut huomioon sitä että 5kk ikäiset pentumme esiintyivät niinkin mallikkaasti aikuisia koiria vastaan, vaan sinistä nauhaa laitteli tulemaan... Jep, en pidä siitä että aina syytellään tuomaria kaikesta, mutta ei saatu tälläkään kertaa itsenäistä rinkiä vedellä, ja toinen koirakko sai. Emt miks noin käy meille monis mätseis, onko iha joku järkisyy tuomarilla et haluaa tarkastella tiettyä koirakkoa viel uudelleen ja toista ei tai... emt. BIS-kehään ei SIN1 mennyt tällä kertaa, koska järjestely oli muuttunut siks et esitin ite kaks koiraa.

Mut joo, en vinetä tai mtn mut hieman kummasteltiin tätä vaan siinä, et oli meijän ipanoille kuitenkin aika kovat vastukset sinänsä ottaen iän jo huomioon. Muutesi tuntu vähän ihmeellisesti valikoivan päinvastoin tuo tuomari nuita sijoittujia jne, esmes Cicaro hötkyi sinisten kehässä seisoessa ja kävi jopa selälleen makaamaan, ja Caramel oli ihan viileenä seisoen siinä mukavasti, ja silti Cicsu sai ykköspaikan. Kaipa se tuomari vaan tykästy tohon hamsteriin sitte, emt, mätseis on niin paljon kaikki kiinni tuomarin mielestä et arpapeliä melkein. Mutta, meni niin paljon paremmin päivä kuin oltiin odotettuki et en valita, vaikka arvioinkin tuomarin käytäntöä.

Sjeps, palkinnoksi tuli pari kumista lelua, Royal Caninin joku-lie-liina jossa taskut (joku näyttelypöytätason liina??), herkkuja ja pari lahjakorttia Mustiin ja Mirriin, jotka käytiin heti törsäämässä röhkivään possuleluun, pienempään vinkuleluun, possunkorviin, henkitorviin, herkkuluihin jne. Kylläpä oli nassikat väsyneitä. Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä pentujen kans tuhlaamassa lahjakortit, ipanat sai kovasti kehuja söpöydellään putiikissa ja saivat ihmetellä ja nuuhkutella kaikenmaailman herkkuja.

Pitää vielä sekin muistaa mainita että Caramel onnahteli muutaman päivän tuossa ennen mätsäreitä, mutta ei onnu enää. Ai, ja ipanat täytti 6kk tuossa marraskuun alkupuoliskolla, on ne jo vanhoja oijoi.

Mätsäripalkintoja, myös taustan pyyhe

M&M:stä vinkuleluja lahjakorteilla