1.11.2011

Pentujen tokotreenit

Nönee, ekat tokotreenit onnellisesti ohitte. Hieman pentuja jänskätti ja halli oli tupaten täynnä koiria, mutta pienen alkuhämmennyksen jälkeen sain pennut makkaranpalojen avulla keskittymään minuun ja unohtamaan muille koirille rähjäämisen. Pidin pentuja huoletta irti, nämä kun eivät ainakaan muiden koirien tai ihmisten luokse ole rynnimässä.

Laitoin toisen ipanan kiinni siksi aikaa, kun treenasin toisen kanssa muutaman minuutin. Seuraaminen, paikallaanolo, istuminen ja maahanmeno sujuivat tosi hyvin. Sivulletuloa pitää harjoitella ja paljon, sitä kun ei kumpikaan oikein osaa, vaikka se tuntui ihan pikkuisena sujuvan edes jotenkuten. Kun hallista ysin aikoihin olivat poistuneet kaikki muut koirakot, paitsi treenikaveri koiransa kans, päästettiin koirat irti ja saivat riehua keskenään. Caramel meinasi alussa pelätä kohtijuoksevaa pikkukoiraa, mutta lopulta osasivat leikkiä yhdessä ihan rennosti ja vauhtia piisasi. Cicaro yritti haastaa Lucasta leikkimään jo heti sen tavattuaan, Caramel heilutteli ujosti häntää ja nuuhki mutta oli kuitenkin aika varovainen.

Aivan juu ja tänään käytiin koirapuistossa 12 aikoihin, siellä pennut tapasivat riehakkaan bokserinuorukaisen, joka ei oikein soveltunut pentujen kanssa yhteen liian rajun leikkityylinsä vuoksi, mutta pian sinne saapui rauhallinen seropipoika, joka ei ollut pentuja kohtaan tungettelevainen, ja pennut uskalsivat jo hieman ottaa kontaktia vieraan koiran kanssa. Käytiin kans yhes kaupunginosas käppäilemäs, jossa ipanat rähjäs taas harmikseni kävelijöille. Kuitenkin vähän ajan päästä rentouduttuaan ne eivät välittäneet ihmisistä, vaan ohittivat ne hännät heiluen. Pyöräilijät on OK, mutta kävelijöitähän ne eivät tuolla korvessa kotona tavanneet koskaan, joten ihmekkös että niille nyt pitää rähjätä. Caramel menee ihan hysteeriseksi toisinaan kun se näkee jossakin liikettä, ja ipanat yllyttävät toisiaan haukkumaan.

No, hyvä että nyt sain pennelit kämpille mukaan, niin saavat kunnon sosiaalistusryöpyn, ja jos kaikki sujuu hyvin, niin pidän niitä täällä enemmänkin. Halajan nuista sosiaalisia otuksia, ja siedätyshoitoa ne ainakin tänään saivat aamusta iltaan, ja pieniä parannuksia käytöksessä oli huomattavissa jo yhdessä päivässä. Kyllä tämä tästä.

2 kommenttia:

  1. Tuikku ei rähjää millekään, ei muutenkaa kyllä sillai hauku :D Mutta vastaantulijat ja autot on kamalan kiva juttu ja kyllä huomaa, että koira jännittyy ja hihna alkaa kiristyä. Toisten koirien/ihmisten luo on ryntäämässä. Johtuneeko siitä, että pentuna sai tervehtiä tuttua koiraa lenkillä ja kerran jotkut mummot tuli tykö että lässyn lää. Nykyää kaikki sit pelkää, ku Tuikku olis rynnimäs sylii... -.- Noo, on meillä aiemminki koirat oppinu :) Useimmite semmone pentuhössötys ja innokkuus menee ohi ku ikää on 1-2 vuotta :D

    VastaaPoista
  2. Haha ihanku meijän entinen koira!! X) okei Sanikin on melko innokkaana jokaista tervehtimässä, se on vähä erilaista maalla ku kaupungissa, mis koira tottuu 247 ihmisiin ja koiriin jne.

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.